Valvoisko aina vaan (Fedja)

Mitäkähän sitä tekisi. Alkaisiko valvomaan sekä yöt, että päivät. Testaisi samalla missä vaiheessa joutuu hourulaan. Ja sieltähän en sitten pääsisi enää takaisin, koska saisivat mulle useamman diagnoosin aikaiseksi varmasti psykoosista lähtien: Potilas valittaa outoja oireita. Taitaisin myös traumatisoitua aika pahasti siitä kohtelusta minkä saisin. Ensin lompsat ja kaikki henkilökohtainen kama veks ja yleiseen säilöön. Identiteettihän siinä viedään samalla. Lopullinen niitti olisi, jos laittaisivat lepositeisiin rauhattoman kaverin, siis minut. Kaameinta vapauden riistoa mitä tiedän tässä yhteiskunnassa. Kaveri laitettiin vähän rauhoittumaan lepositeisiin, kun oli hermostunut siitä, että hänet tuotiin hoitoon, vaikka äiti olisi eniten tarvinnut hoitoa. Lepositeisiin siis. Hän anoi, että älkää jättäkö häntä yksin sidottuna olemaan. Niin vain jättivät. Erittäin lämmin, parantava ja ymmärtävä ilmapiiri.

Ei naurata (Fedja)

, muttei enää itketäkään. Tää tulehdus nyt sitten kertakaikkiaan taas pukkaa päälle. Auttaakohan mun neurolipiditkään mitään. Ne auttaa aivojen toimintaa, mutta liekö auttavat ontuvaa immuunipuolustusjärjestelmää. Yritin saada täksi päiväksi kinesiologisen hoidon. Siellä on yleensä saatu viime kuukausina torpedoitua nämä alkavat tulehdukset. En saanut aikaa. Vähän liian lyhyt varoitusaika. Varoitusmerkit oli olemassa jo joulun jälkeen, joten olisin voinut toimia viimeistään viime viikolla ja varata ajan, mutta ajattelin, että kyllä tämä tästä.

Muutamaan päivään ei ole voinut enää jumpata. Nyt neuraalikudos on niin kireänä tuolla pääkopassa, että unesta ei tietoakaan. Kolmean aikaan kävin tabua ottamassa, mutta ei mitään vaikutusta. Vaakatasossa joka paikkaa kuumottaa. Kädet ja jalat ja koko kroppa oudon tuntoiset. Ja flunssakivut ilman flunssaa ja ranka tuntuu oudon jäykältä entisen jäykkyyden lisäksi. Tuntuu, että miten tätä jaksaa. Tää on sitten vaan yhtä kestämistä. Odottamista sekunti sekunnilta, että menee joskus ohi. Ja kun ei koskaan tiedä kauanko nää tilat kestää. Nousee aina nuo viime ja edellisen vuoden kauhut mieleen, kun tää tulehdustila alkaa tulla päälle. Aivan kuin ittensä sisällä olisi helvetti riehumassa. Mikä kiirastuli siellä polttaa kaiken karrelle ja toimimattomaksi?

Jotenkin tuntuu kummalliselta, että miten tällaisten ehjien nahkojen sisällä, päältä päin katsottuna terveen naisen sisällä, voi tapahtua tällaista kaikenlaista outoa. Niskavamma pelkästään olisi ihan tarpeeksi. Ei tarvisi näitä sekundaarisia suoliston toimintalamoja + immuunipuolustusjärjestelmän lakkoja lisäksi, jolloin hiivat ja virukset pääsee jylläämään.

Mitäkähän sitä oikein sairastaa? Mitä suurta kärsimystä? Aika suurta täytyy olla, että keho on näin lamassa vuosikausia. Miksi vaan sairastaa? Miksi ei parane? Paranisi edes sen verran, että voisi syödä suhtkoht normaalisti ja voisi jumpata vaikka kevyesti ja saisi nukuttua.

Tässä on nyt sitten vaarassa koko CST hoidon aloittaminen, jos tää ei ennen ens maanantaina rupea helpottamaan yhtään.

Songsmith (Tahdonvoimaa)

Taas tuli uusia leikkikaluja lapsille, eli meitsille, Microsoftin lanseerattua Songsmith-ohjelmiston. Ohjelma kuuntelee laulajaa, analysoi nuotit/melodia ja säveltää sitten laujalle sopivan säestyksen. Siis kuin käänteisversio karaokesta! No johan on.

Ohjelma tuntee 30 erilaista musagenreä ja rahalla saa lisää! Voi veljet, ei mun nuoruudessa. Ja siitäkään ei ole kyllä kauaa... Selkis musiikkibisneksen salaisuus. ;)

Että ottaa päästä (Fedja)

Tänään tuon ontuilevan muistini takia lähdin ostamaan neurolipidijääpala-kuurin luontaistuotekaupasta. Sopivasti pääsin edestakaisin samalla linja-autolipulla. Kroppaa kivisti jo lähtiessä ja matkalla vielä enemmän. Oli mukava ajatella, että kohta pääsee takaisin kotia ja vaakatasoon.

No, enpäs päässyt. Eipäs ollut sattunut avaimet mukaan. Olipas vielä kännykäkin jäänyt sisälle. Naapuri ystävällisesti soitti kiinteistöhuollon paikalle. "Ja se on sitten 20e". Tänään maksoin neurolipideistä jo itteni kipeäksi ja sitten vielä päälle seisomista ulkona oven avaajaa odotellessa 40min ja sitten vielä tuo huonomuististen rankaisumenetelmä. Argh.

Kävin taloyhtiön portaat kävelemässä ootellessa 4krt, kun meinas jäätyä.

Nyt tässä sulaillaan pikku hiljaa. Petin pohjalle loppuillaksi.

Iloinen aamu (Tahdonvoimaa)

Eikös sen niminen tv-ohjelma ollut joskus? Vai oliko se ihana aamu? No, oli tai ei, niin sellaista meikäläisellä ole ollut pitkään aikaan. ;)

Tänään heräsin totutusti kroppa tuhannen jumissa. Ihmettelinkin yöllä, kun oli niin kovin tukala olla ja tätähän se tiesi. Ei millään pystynyt nukkuun, kun vagus-hermo vittuili koko yön: Kuristi kurkkua, palan tunne ja rintalasta jumissa. Tuttu juttu, lähtee pois kyllä CST:llä mutta aina tulee jotain tilalle. ;)

Ei auta itku markkinoilla, mummo sanois. Ylös vaan ja riisipuurolle. Äippä toi tullessaan sitä viime TO ja nyt on sekin loppu. Sitten askel vessaan mars, limenvihreät treeninauhat käteen ota, ja ojentajat hinkkaa. Tehty. Mitäs sit?

Jos vähän pörräis Facebookissa ja sit alkais tehdä yhtä työjuttua, joka viime viikolla jäi kesken. Hittooks täs saikkua pyytämään, kun Kela hylkää ne hakemukset kuitenkin.

Päähäni pompsahtaa mielikuva aktiivisesta, iloisesta ehtymättömästä idealähteestä ja nuoresta yrittäjästä, joka olin vielä helmikuussa 08. Nyt peilistä tuijottaa systeemiin kyrpiintynyt, 10 kg:a laihtunut, hyvät ojentajat omaava tasapainon menettänyt keskivertojeestyyppi, joka on kaikkea muuta kuin aktiivinen - ainakaan päivätyön saralla.

Vastahakoisesti täytän opintotuki ja -lainahakemuksen ja mietin, että tässä sitä sairastetaan jo toisen kerran Kelan opintotuella, kun 03 sanottiin, että niskavamman takia ei sairauspäivärahaa saa ollenkaan, vaan nosta opintotukea/lainaa, vaikkei opinnot edistykkään. Niin, ja maksa ne takas 15 %:n korolla sit joskus...

Edelleen siis maksan Kelalle päin niitä ensimmäisen sairasvuoden -03 opintotukien takaisin perintöjä 100e/kk ja jäljellä ois ainakin tonni. On meillä hieno tukijärjestelmä. Tukee tehokkaasti taloudelliseen ahdinkoon ja vitutukseen joutumista sekä pakottaa ihmiset sairastamaan väärillä tukimuodoilla. ;)

Vaikka opiskelijalla olis mimmonen vamma opiskeluaikanansa, niin todellisuudessa hänen on TODELLA vaikea, tai oikeammin lähes mahdoton, saada sairauspäivärahaa, kun Kelasta todella käsketään sairastamaan opintotuella ja nostamaan ensin opintolaina, jos siihen on mahdollisuus. Kattellaan sen jälkeen...

Motivointiverho (Tahdonvoimaa)

Totesin, että vietän huomattavasti enemmän aikaa makuuhuoneessa koneella ja sängyssä, kuin tuijottaen tupakeittiössä jääkaapin ovea. Yllättävää, eikö. ;) Niin tein tiukan päätelmän, että kaikkien läheisteni kuvat tulee siirtää makuuhuoneeseen, jossa ne muistuttavat minua niistä syistä, miksi lähden treenaamaan 20 asteen pakkasessa altaalle tai en anna apeuden viedä mieltä mukani, vaikka välillä rankan (ei rangan) puoleisesti vituttaakin.

Mutta miten ihmeessä ja mihin kiinnittäisin nuo kuvat kivitalossa, jonka seiniin ei todellakaan porata mitään näillä niskoilla? Verho! Siinä ratkaisu.

Silkkinauhaa ja ompelupurkista nuppineuloja, kuvat kiinni nauhaan ja nauha kiinni verhoon sängyn viereen! Avot. Nyt on rakkaat lähellä heti herätessä ja silmät sulkiessa. Onneksi yksi niistä on ihan konkreettisesti kainalossakin! :)

Hyvät yöt itse kullekin!

Niskavammafoorumille keskustelemaan (Tahdonvoimaa)

Blogin oikeasta yläreunasta pääset keskustelemaan niskavammoista ja niskaongelmista.

Toki myös blogissamme käydään aktiivista keskustelua mutta ns. virallisemmat teemat, kuten vertaistuki- ja jaettavissa oleva tieto mm. diagnosoinnista, hoidosta ja kuntoutuksesta yms. löytyy jatkossa kätevästi foorumilta omien aihepiiriensä alta.

Lisäksi foorumilla pohdintaan mm. niskavamman yhteydessä syntynyttä aivovammaa ja ajankohtaista-osiossa seurataan alan akuutteja asioita. Linkit -kohtaan kerätään monipuolista tietoa em. teemoista/asioista.
Halutessasi voit jättää myös ideoita -kohtaan kehitysehdotuksesi foorumia koskien.

Taistelijat-blogin ja Niskavammafoorumin hallinnoijat ovat samaa tiimiä, joten blogin ja foorumin tarkoitus on tukea toisiaan. Blogista voit edelleen lukea päivittäiset kuulumiset ja kömmähdykset yms. ;)

Hermoista, niskoista ja hermon menetyksistä (T ahdonvoimaa)

Joku muuten joskus kyseli, miksi ne aivo- ja selkäydinhermot ei diggaa niskan retkahduksesta. No, ensinnäkin, hermojuuret ei tykkää äkillisestä venytyksestä. Ja toiseksi tosta kuvasta nyt voi aika hyvin päätellä, kuinka lähellä nikamat ja niiden pehmytkudos on hermoja.

Kun pehmytkudokset venyy ja paukkuu pään retkahtaessa ja kudos pääsee myöhemmin arpeutumaan ja hermo kuormittumaan, niin ei ne hermot voi toimia optimaalisesti. Tosta kuvasta puuttuu kokonaan nikamat ja niiden kudokset, mutta selkäytimen sijainti (harmaa putkikökkö) antaa perspektiiviä.

Sieltähän ne eri hermot (aivo- ja selkäydin) sukeltavat ulos kallonpohjasta ja nikamaväleistä riippuen, mitä hermo on tietty kyseessä. Et jossei pää toimi, niin ei se mikään ihme ole, kun tietää, kuin pienestä hermon normaali toiminta on kiinni. Mistä tulikin mieleeni...

Jos nuorille opettais aivohermot ja selkäydinhermot ja niskaongelmien vaikutus hermojen toimintaan vaikka terkkatiedon tunnilla (ja sama lekureille koulussaan!!!), niin turhat lekurikäynnit ja hermosto/aivotutkimukset näkö-, kuulo-, huimaus-, kuristus-, tärinä-, puutumis yms. oireiden takia vähenis mielettömästi.

Nyt se menee niin, että kun joku em. oireista ilmenee, potilas ramppaa yleislekurille, joka on siellä pöydän takana ihan hoomoilasena. Tässä vaiheessa potilas on jo varma MS-taudista tai aivokasvaimesta ja esittää epäilynsä lekurille. Todellisuudessa harvoin nuoren ihmisen kohdalla on kyse kummastakaan em., mutta ihminen pelkää luonnollisesti pahinta, kun tietoa ja järkevää selitystä ei ole tarjolla.

No, sitten yleislekuri pistää tietty potilaan tutkimuksiin (sekä potilaan että oman mielenrauhansa takia): otetaan kaikki labrat, kuvataan ranka, sydänfilmit jne., JOS ollaan siis työterveys- tai yksityisellä puolella. Julkisella ei lisätutkimuksiin ole aihetta, vaikka pää räjähtäis ja siellä todella olisi jotain muuta kuin tension neck...

No sit alkaa potilaan pyöritysrumba erikoislekureilla: neurologi, KNK-erikoislekuri, silmälekuri, ortopedi, psykologi/psykiatri ja ehkä vikaksi joskus fysiatri, joka toteaa, että 'niskaperäistä on joo selkeästi'. Mutta tätäkään ei yleensä uskota, koska hermoperäiset oireet antavat potilaalle viitteen siitä, että vika täytyy olla päässä, siis aivoissa.

Ja taas tutkitaan lisää. Siinä vaiheessa, kun mitään oireita selittävää ei löydy, potilas vasta onkin epätoivoinen, eikä ainakaan usko oireistoa niskaperäiseksi. Tällöin ammattitaidoton ja niskatiedoton (mikä sana;)lekuri viimeistään ohjaa 'vainoharhaiset' psykologille tai psykiatrille ja tsadaa - ennen henkisesti terveestä potilaasti tuli hetkessä mielenterveyskuntoutuja. Ja oireet sen kun riivaa potilasta edelleen.

Jossan vaiheessa annetaan vähän perinteistä fysioterapiaa, ehkä OMT:tä jne., mutta kukaan ei osaa neuvoa niskapotilaalle omaa harjoitteluohjelmaa, jolla vahvistetaan syviä lihaksia. Useinhan annetaan punttijumppa käteen ja käsketään hinkata pinnallisia lihaksia.

Valitettavan usein pekkaperusfyssari myös ohjeistaa potilaan venyttelemään, joka on ärtyneille hermoille kuin bensaa liekkeihin. Lopputulos on kaikkien kannalta fiasko. Hermot ärtyy entisestään, pinnalliset lihakset (ehkä) vahvistuu mutta syvät ei, ja vaikutus saattaa vähän aikaa ollakin ihan ok.

Mutta pysyvää oireiden korjaantumista on turha odottaa, jossei hoitoihin osata ollenkaan yhdistää potilaan omaa, OIKEAA, harjoitteluohjelmaa. Eli oireet menee pois hetkeksi, ehkä,mutta kerran oireillut potilas päätyy lähes poikkeuksetta samaan rumbaan joskus myöhemmin uudestaan!

Ja kaikki tämmöinen olisi ehkäistävissä sillä, että asioista tiedotetaan, niin potilaita kuin lekureita. Niin, ja koulutetaan lekureita siihen, että joka alan spesialisti osaisi nähdä metsän puilta, eikä väkisin hakisi selityksiä oireille siltä omalta erikoisalaltaan. Ja että niskakivusta/oireista ja sen hoidosta tehtäisiin selkeät diagnosointi-, hoito- ja kuntoutusohjeet, joita sitten myös noudatettaisiin. Niin, ja jostain pitäis saada päteviä fyssareita, jotka tietää, että ongelmat voi johtua muustakin kuin jännittyneistä lihaksista. ;)

Aamen. Nyt ottaan paita pois koneesta.

Pyhäpäivä (Tahdonvoimaa)

Kyllä pistää hymyilyttämään, kun sinkkukaverit voivottelee, kuin sunnuntaina ei ole tekemistä. 'Koko viikon pahin päivä', kuuluu yhden jos toisenkin suusta. Tekis aina mieli sanoa, että viimeiset 9 kuukautta on ollut mulle sunnuntai - ei tekemistä, tylsää, ajan tuhlausta ja olemista siis.

Sitten alan miettiä, että onkos se nyt ihan noinkaan? Siltä saattaa vaikuttaa mutta kun alan miettiä, mitä olen tehnyt noina 'tylsinä' sunnuntai-päivinä, niin tajuan, että olen saanut enemmän aikaan, kun viimeiseen 5 vuoteen. ;)

TEKEMISTÄ
Olen viettänyt lukuisia miellyttäviä hetkiä itseni ja mieheni kanssa, ajatellut ja filosofoinut, lukenut sosiologiaa ja psykologiaa enemmän kuin koskaan aiemmin, kirjoittanut monia biisejä ja runoja ja puolikkaan kirjan, tehnyt itselleni web-sivut, ajanut retkahdusvamma-asiaa eteenpäin, opetellut vaikka mitä uusia taitoja, kerännyt tukijoukkoa taakseni, kirjoittanut n. 600 blogitekstiä, pelastanut ainakin yhden kohtalotoverin itsemurhalta, liikkunut vähän mutta säännöllisemmin kuin koskaan teinivuosien jälkeen, keksinyt kymmeniä uusia bisnesideoita ja -konsepteja, tutustunut miellyttäviin uusiin ihmisiin jne.
Onhan tossa puuhaa!

ENTÄS TERVEENÄ?
Sitten alan miettiä, mitä olisin tehnyt sunnuntait, jos olisin ollut terve.
- Töitä, töitä, töitä, koulua, nähnyt kavereita, joita näen muutenkin, käynyt ulkona syömässä ja leffassa, nukkunut krapulaa pois sekä hengannut. Niin, ja valittanut, kuinka tylsiä sunnuntait on. ;)

Toisin sanoen se mitä olen tehnyt viimeiset 9 kk:tta on ollut paljon mielekkäämpää ja kehittävämpää, kuin elämäni sunnuntait ennen kaatumista.
Ainoa asia, joka varjostaa näitä sunnuntaipäiviä maaliskuun 08 jälkeen, on epätietoisuus siitä, paranenko tästä koskaan niin, että pääsen liikkumaan himasta ja toteuttamaan itseäni ja sotasuunnitelmiani myös kodin ja pihapiirin ulkopuolella.

KÄRSIVÄLLISYYS HAKUSESSA
Vaikka hoitava lekuri ja fyssari hokee koko ajan, että sä paranet tosta täysin, niin riittävän kauan, kun on ollut kipeä, merkit alkaa näyttää itselleen ihan muuta. Sit vaan täytyy pitää pää kovana ja päässä fyssarin lause, että 'näissä hommissa vuosi on lyhyt aika'. Ja vuosi hoitojen aloittamisesta on kulunut 17.4.09. Siihenhän on siis 4 kuukautta armonaikaa. Onneksi.

Aikamoinen kärsivällisyyden opetteluaikahan tämä on ollut. Ja sitähän mulla tunnetusti ei ole ollut. Kaikki-mulle-nyt-heti -ajattelu on toiminut tähän asti oikein hyvin, ja olenkin saanut ikäisekseni aikaan. Ei sitä ees tajua, ennen kuin alkaa oikein funtsimaan asiaa.

KATSAUS MENNEISYYTEEN
Seitsemän kirjoitettua ainetta yo-papereissa, 2 yo-tutkintoa ja opiskeluoikeus parissa avoimessa yliopistossa, työkokemusta vaikka muille jakaa, soitot ja keikkailut rokkibändin kanssa, opiskelijajärjestöaktiivivuodet, oon ollut mukana yhdessä jos toisessa musa- ja lauluproggiksessa, antanut ylen Eiffel-tornin juurella, bilettänyt Ateenan klubeilla auringonnousuun asti, asunut Hampurissa yms. kivaa.

Ehkä nyt on ihan hyvä vähän himmata, jotta jaksaa taas kolmekymppisenä paahtaa. ;) Ei vaan, kyl mun paahtamiset on paahdettu. Kyl sitä osaa ottaa vähän rennommin, kun on heikot jäät pään ja vartalon välissä... Fyssari tosin just viime kerralla sanoi, että älä nyt vielä myy niitä golfmailojas pois tai luovu siitä moottoripyörähaaveesta.

JA SAMA JATKUU?
Mailat jää mutta pyörän kyytiin en nouse. En itseni kyytiin, enkä etenkään muiden. Sen verran tullut tota henkilökohtaista riskien hallinnan taitoa, että osaa luopua siitä, mistä kaikki alkoikin. Mutta täytyy kyllä todeta, että hyvin kroppa kestää kaikkea. Kyllähän mä vedin prätkällä turvalleni silloin 03 ainakin 4-5 kertaa, kun opettelin hidasajoa.

Että ei ihme, jos vähän niska nyt pragailee! No, jospa sen nyt sais sit OIKEESTI kuntoon. Ja kieltämättä on kyllä ollut aika siistiä, kun 5 vuoden jälkeen korvat on välillä ollut soimatta jopa viikkoja ja ei ole koko ajan ollut hiirikäsi/rintarankakaan jumissa ja kipeä.

PALUU TODELLISUUTEEN
Jaahas, nyt sitten hinkkaamaan mustikkaa irti miehen paidasta. Mitäs jätti keittiön tuolille valkoisen kauluspaidan! Ei siinä ole vaatekaappi. Siis muiden kuin mun. ;)

No, mä söin tyytyväisenä riisipuuroa ja mustikkasoppaa mentaliteetillä 'joka toinen lusikka suuhun ja joka toinen johonkin muualle', ja paita sai oman osuutensa... Eihän se siitä mihinkään irtoa, mutta onpahan ainakin tekemistä näille pyhäpäiville, kun hinkkaan tahraa irti. ;)

Huh, huh huhkittu on (Tahdonvoimaa)

Eiköhän nyt ole huhkittu ihan tarpeeksi. Koko päivän värkkäsin yhtä toista juttuani, jo ostettua, joka on dediksestä myöhässä ab. 2 kk:tta. No, kyllä päätoimittaja ymmärsi mutta itselleen se on aina tosi noloa. Kirjoitin sen edellisenkin osan ihan 'pössyssä' syyskuussa, kun oli PAKKO, mutta paljon se oli saanut silti kehua. ;)

Heitinpä sitten uuden jutun mukaan myös draftin whiplash-artikkelista. Katsotaan, kuin käy. Pitääkö juttua liian provosoivana vai sainkohan pt:n ylipuhuttua? ;) Yritin parhaani. Vetosin asian akuuttiuteen (IS 3.1.09) ja mielenkiintoisuuteen ja esitin, että kirjoittaisin rehellisesti omalla nimelläni ja kertoisin oman tarinani. Voi veljet.

Mietinpä vaan, että jos mulle ei olisi suotu tätä kirjallisen ilmaisun perustaitoa ja jollen ois tätä ammatiksenikin tehnyt, niin ois muuten ollut tylsät ja turhat 9 kuukautta. Nyt olen saanut aikaan vaikka mitä hyvää! Tuntuu muuten siltä ekaa kertaa, ettei yhteiskuntatieteellisen opinnot (eikä markkinointiosaaminen) olekaan valunut hukkaan, vaikka päivätyöstä saikulla ollaankin!

Nyt Klotriptylit nassuun ja nukkuun. Adjö.

Mobilisointivinkki alakaularangalle (Tahdonvoimaa)

Ei, tämä ei ole Hartwallin mainos, vaan treenivinkki. ;)

Paraneva pehmytkudos vahvistuu rasituksessa ja tarvitsee aineenvaihduntaa. Antaaksesi parhaat paranemismahdollisuudet kudoksille ei tarvitse hommata kalliita puntteja tai lähteä huonossa kunnossa altaalle.
Mobilisointitreenit voi tehdä vaikka kotisängyssä selällään maaten.

Liike: Yliveto

Alakaularanka hoituu ylivedoilla vaikka limsapullolla. Voit itse päättää painot säätelemällä vesimäärää mutta lähde liikkeelle esim. 0,5 litran painolla. Käytä isoa pulloa, 1,5 l tai 1 l, niin hölskyvä vesi lisää koordinaatioharjoitteen ominaisuuden liikkeeseen, kun yrität tehdä liikkeen vettä hölskyttämättä.

Oikea suoritus:

1. Selinmakuulla, jalat koukussa (neuraalikudos löysemmällä) pää tyynyllä. Älä paina takaraivoa tai lapoja tyynyyn/sänkyyn!

2. Pullosta myötäotteella kiinni joko yhdellä tai kahdella kädellä.

3. Vie pullo molemmin käsin eteen, reisille, ja lähde viemään sitä kyynärvarret muutaman asteen koukussa pääsi taakse. Kädet on lähe suorana, koukku on ihan muutaman asteen. Lopeta liike siihen, missä alkaa kinnaamaan kaulasta, rintarangasta tms.

4. Pidä pulloa staattisesti hetki (max. 15 sek.) takana ja toista sama mutta takaisin päin, eli palauta pullo ns. reisille. ;)

Toistot:

3 x päivässä, 15-30 toistoa.

Olennaista:

Olennaista ei ole painot tai määrä, vaan liikkeen oikea suoritus, eli mobilisoiva vaikutus alakaularankaan ja staattinen pito.

Vinkin antaja ei vastaa väärin toteutetun suorituksen seurauksista eikä kehota ketään kokeilemaan muitakaan liikkeitä, jollei ole varma, että pystyy ne oman kunnon takia tekemään. :)

Kiva kun kävitte (Tahdonvoimaa)

Oho, pyykit oli pesty ja keittiö siivottu. Yllättäen Musti taas ollut asialla. Kiitos! Sitä arvostaa toisen apua kummasti, kun ei itse pysty tekeen mitään. :) Tänään aktivoiduin ja pistin yhden kirjoittamani artikkelin Seuraan. Katsotaan kuin käy. Seuraavaksi kokeilen Annaa.

Tämä ei liittynyt sosiaalivakuutusasioihin mutta kuitenkin yhteiskuntakritiikkiin. Ohessa ingressi jutusta ja bändin nettisivujen osoite.

'Lines of Leaving on positiivinen tuulahdus suomalaisen rock-genren valtavirrassa. Yhteiskuntakriittisissä sanoituksissa osansa saa maamme asuntopolitiikan lisäksi myös jenkkihallinto'.

Kannattaa tsekkaa
http://linesofleaving.com

Ps. Mulla on pojille yksi sanoitusaihe-ehdotus. Arvannette, mikä! ;)

Olipa savotta (Tahdonvoimaa)

Huh, olipa savotta. Vedin esiin kansion, missä on kaikki paperit 9 kuukauden sairasteluajalta. Hips hei, noin 300 sivua kaikkea. Ei auta, kun aloittaa savotta. Kela (päätetyt, lisäselvitykset, tiedotteet), Pohjola (korvaushakemukset, päätökset muut), reseptit (käyttämättömät, käytetyt, ilman kuittia olevat mutta korvattavat), epikriisit (Tays, Hasa, YTHS, Koskiklinikka yms.) saikkutodistukset ja muut paprut. Kaksi tuntia meni mutta nyt se on tehty. Ois, antaa tulla vaan lisää paperia.

Sitten tulikin jo porukat kyläilemään! Nyt ois taas jauhelihakeittoa tarjolla. Ja äippä toi kaapin täyteen ruokaa. Jee, nyt pärjää taas. Nyt täytyykin lähteä syömään keittoa!

Huolestuttavasti pätkii (Fedja)

Muisti pätkii. Melkein meinaa jo huolestuttaa. Eilen vielä muistin, että tänään tulee kirjastokassi kirjastopalvelusta, mutta sitten se jotenkin unohtuu. Bing,bong ovikello soi ja mää olen yllättynyt, että ketäs nyt tulee. Kirjastokassissa tuli tällä kertaa useampi musiikki-Cd. Innostuin soittamaan Hija de la Luna kappaletta Monserrat Caballen laulamana. Sitten alkoi tietenkin kiinnostaa laulun sanat. Ei muuta kuin nettiin. Siellä sitten eksyinkin tutkimaan, että ketkä kaikki ovat kappaleen levyttänyt ja kuka laulaa sen parhaiten. Ja yritin myös löytää versio, jossa sanat englanniksi. Kunnes puhelin pärähäti soimaan ja kummipoika soitti.

Eilen soitin kummipojalle, että voisiko tulla hakemaan mun soffan ja viemään sen entisöitäväksi samalla kun haetaan entisöity nojatuoli pois. Sanoin, että soitan heti aamulla Setlementille ja kysyn voimmeko tuoda soffan kolmen jälkeen. Jos ei, niin kummipoika ei hae peräkärryä kaupungista. No. kummipoika soitti siis kolmelta. Oli tulossa peräkärryn kanssa. Minä olin unohtanut ihan kokonaan, että jotain sellaista piti tapahtuman tänään. Ei muutaku sitten soittamaan Setlementille, että voiko soffan tuoda vielä tänään. No. Ei siellä oltu enää varsinaisesti paikalla, mutta saatiin lupa tuoda soffa aulaan. Siellä se nyt on aulassa odottamassa maantaita. Siinä voi käydä istuskelemassa, jos joku haluaa.

Lisäksi olen nyt huomannut, että kirjoja kuunnellessa en enää oikein kunnolla muista mitä juonessa tapahtui viimeksi kun lopetin kuuntelun esim. 2h sitten tai edellisenä päivänä. Tuntuu, että kirjan henkilötkin ovat kuuntelusession aluksi hakusessa. Ei ole kyllä tällaista ollut ennen.

Oli pienoinen pettymy tuo nojatuolin entisöinti. Olin valinnut vaaleat lakkaukset puisiin jalkoihin ja ei passannut ollenkaan punaisen kankaan kanssa, vaikka olin mielessä luonut siitä hienon kuvan. Harmittaa, mutta ei voi mitään.

Vaihteeksi "vieraita" (Musti)

Ei kunnolla edellinen kerinnyt Tahdonvoimaalta lähteä, kun uutta pukkaa tilalle. Nimittäin täältä Lahden puolesta tulis Musti kera miehensä, joskus iltapäivällä kun olet tarpeeksi saanut ensin uinua.
Jos olen oikein aktiivinen aamulla teen riisipuuron, koska tiedän Tahdonvoimaan tykkäävän kovasti siitä, eipä se haittaa mitään vaikka vähän aikaa sitten sitä vedimmekin oikein toden teolla masukkiin, yölläkin. Riiskari on aina niin hyvää, siihen ei kyllästy koskaan...
Lähi taloissa on pimeänä ikkunat, aikasin kaikki ovat painuneet pehkuihin. Kohta kyllä lähden minäkin, sillä selkä muistuttaa taas olemassa olostaan. Ihailen ikkunasta avautuvaa maisemaa, lumihiutaleita leijailee hiljaa maahan, kyllä Suomen luonto on kaunis.
Miehen körilääni on nukahtanut jo, aikansa minua ootettuaan, nyt on korkea aika kömpiä hänen viereensä. Toivotan hyvät yöt ja huomenet. :)