Uusia harjoitteita

Kehitin itselleni uuden harjoituksen yhdistelemällä laulutuntien, CST:n, hammaslääkärin ja Method Putkiston harjoitteita. Triptyl-purkki suuhun, huulet eteenpäin ja eikun tekemään vokaaliharjoituksia puhuen tai laulaen. Jälleen kerran vaikea selittää, mutta lisätään tämäkin niihin videoitaviin treeneihin! Tuo käy hyvin tonne kalvojen yhtymäkohtaan nollaväliin. Oikke bueno.

Stepperin jalostui tänään jouluinen reki. Tajusin, että kappas, sitähän voi liikuttaa vetämällä, eikä tartte nostella ja paskoa niskaa. ;) Dodii, nyt onnistuu treenaaminen missä vaan, vaikkei olis nostajaa/kantajaa paikalla.

Jihaa, sain ihan parhaan joululahjan miekkoselta. Eastonin kollarilökärit. Oon nyt muutaman kuukauden hamstrannut noita miekkojen pikkuveljen lätkäkollareita, jotka on aivan ihanat jalassa. ;) Nyt sain ihan omat. Mustat, lämpimät ja ennen kaikkea asiallisen tyylikkäät, myös sukat lahkeissa lätkätyyliin. ;)

Huomenna tulis porukatkin Treelle. Pitäisköhän täällä aloittaa pikkusiivous, siis jonkun muun ku meikäläisen... ;) Oishan se jees, että lattia näkyis, sais vessaan lampun palaneen tilalle, ettei tarttis hämärässä pyörii. Tai onhan saunassa valo ja ikkunastakin tulee pikkuisen valoa. Mut ku ei sitä raskis pitää auki, ku asuu tässä maan tasossa ja ikkunasta näkee sit suoraan suihkuun ja jos vessan ovi on auki ni myös olkkariin!

;)

Me ollaan vaan ja steppaillaan!

Jälleen kerran stepperi aukaisi mun totaalisesti jymähtäneen pään. :) :) Oi joi. Samalla pistin stepperin uudelle paikalle eteiseen peilin eteen, ni pystyy treenaan koordinatiota ja tasapainoa paremmin. Ja olihan se ehkä hiukka tiellä telkan ja telkankatselupleissin välissä, keskellä ruutua siis. Mut ei kuulemma ollenkaan hullumpaa katseltavaa.

Ja jep, puhelin on hieman rämä. Takakansi on ollut nyt pari viikkoo hukasa, ni teippasin akun kiinni. Se tietty hieman vaikeuttaa SIMmin vaihtelua sit tohon puhelinpuhelimeen, mutta käy tää näinkin. Ei viitti stressaa turhasta. Ja se N900 tulee onneks joulun jälkeen. Sit voi sujuu hommat hiukka paremmin.

Hyvää yötä! Kähmyilkää. Ja huomatkaa paidan sanoma. <3

Weather forecast from Tampere Finland

Weather forecast from western Tampere tells the truth: Hell yeah. It's been snowing since yesterday. So, greetings from my backyard! Cold, white, beautiful and dangerous... As I said, no more ice and snow 4 me please! ;)

Ja rempat alkoi

Yläkerrassa siis... No, nyt on lappu kirjoitettuna. ;)

Nenä

Olen koko päivän haistanut espresso-kahvin himassa. Miettinyt, mistä ihmeestä tuoksu voi tulla. Mulla ei ole espresso-keitintä eikä mitään muutakaan siihen liittyvää. Nyt hokasin! Äitihän on mulle lahjaksi tuoksukynttilän, jota ei ole avattu tietyistä syistä... Kun nyt tarkastelin hyllyä toisella puolen himaa tarkemmin, niin sieltähän se tuoksu tulee!

Kappas, että onkin herkkä nenä. Sen ansiosta saa tietää asioita, jotka ei kiinnosta oikeasti yhtään, esim. tänään kolisteleva naapuri teki makkarakeittoa. Voi mun lapsiparkoja, jotka joskus yrittää salata maistaneensa vaikkapa olutta. Kyllä tää tsyby haistaa, vaikka ois mennyt vuorokausia yhdestä kulauksesta. Ja viel yks koominen esimerkki herkkyydestä lisää. Pystyn sanomaan miekkosen vaatteiden nuuhkaisun perusteella, missä kuppilassa hän on ollut viettämässä iltaa. Kuulostaa naurettavalta taidolta, mutta ehkä alan isoja tuotteiden hajutestaajaksi tai pestaudun huumekoiran sijaiseksi Tullin palkkalistoille. Agendaa siinäkin...

Auto ilman lunta

Myydään auto!

Ja loistava auto onkin. Mitsu Lancer, 97, ajettu 160 000 km, punainen. Oon ajanut tolla 50 km:a itse (ennen sitä veljellä), mutta tässä havainnot: Kevyt ohjata, pehmeä penkki, tehoja enemmän ku mun vanhas A3:ssa, kiihtyykin oikke jees. Nyt saatavissa jopa ilman lumipeitettä. ;)

Pistä meilii, jos kiinnostuit:
tahdonvoimaa@gmail.com.

Etanan elämää

Näin jännää unta. Olin satasen aitojen finaalissa starttaamassa kauden kärkijuoksina SM-finaaliin. Hassua, että laji oli juuri aidat, joita en enää ikinä tule juoksemaan. Kun paikoillenne-komento kuului, nousi katsomossa seisomaan tumma nainen. Hänen seurassaan oli hieman vanhempi mieshenkilö, joka yritti pidätellä naista täysin riehaantumasta. Naisella oli megafoni kädessä ja hän karjui siihen todella kovaa "Eikö ole vieläkään mennyt kaaliin, että sun pitää elää etanan elämää"? Tuo nainen on fysioterapeuttini, päättelin. Tarina ei kerro, lähdinkö juoksemaan vai en, mutta tämä oli loistava muistutus siitä, että täytyy muistaa levon merkitys. Unet ovat kuningastie alitajuntaan ja niitä on fiksu kuunnella.

Kun aikoinani toukokuussa 08 menin ekan kerran CST:aan, sain tuon ohjeen fyssarilta: elä kuin etana, että loukkaantunut hermosto saa elpyä. Tärkeimmät levon hetket olisi käsillä juuri tuolloin, eli nuo ensimmäiset kuukaudet vamman sattumisesta. Mitä rauhallisemmin ottaisi, sitä vähemmän selkäydinshokki aiheuttaisi tuhojaan. Ja kyllähän mä elinkin kuin etana ensimmäiset kuukaudet. Käytännössä lepäsin 24/7. Ensimmäisen onnettomuuden jälkeen 2003 en moista tajunnut. Siitä jäikin päälle sellainen ylikierrosvaihe. Toisaalta, noita kierroslukemia voin kiittää mm. siitä, että luin itseni kauppakorkeakouluun ja tein pyyteettömästi töitä firmojeni eteen about 12/6 ja siinä ohessa hoidin aika paljon muutakin. ;) Ehkä nyt oli tervettä sammuttaakin kone, joskin se on todella vaikeaa, kun on käynyt ylikierroksilla vuosikausia. Joskus aina mietinkin, miksi kaikki muut ympärilläni on niin pirun hitaita, tehottomia ja saamattomia. Mutta ilmeisesti se onkin meikäläisen hermosto, joka on pyörittänyt about kahden ihmisen edestä kaikkia toimintoja. Ei huono saavutus, mutta pidemmän päälle keho ei olisi taatusti jaksanut. Eikä mielikään.

Takaisin etanointiin. Monet kerrat varmistelin, että onhan tämä nyt varmasti hyvä linja ja ruikutin, kuinka kaikki lihasvoima, koordinaatio ja energia valuu musta hukkaan, ku vaan makaan ja olen. Fysiatri perusteli lopulta niin hyvin levon merkityksen, että uskoin tietenkin auttajaani mukisematta. Itselleen ei ollut kovinkaan helppoa luopua kaikesta tekemisestä. Aluksi jopa ajattelu oli kielletty, koska se aiheutti niin hirveän puristuksen päähän. Niinpä vaan olin ja tuhlasin aikaani = elämääni. Onneksi nuppi oli sen verran jäässä, niin tunnit kulki nopeasti. Nyt en pystyisi millään samaan, ilman, että kilahtais kuupassa. Aika aikansa kutakinm onneksi tarvitsekaan palata sinne 1,5 vuoden takaiseen aikaan. Ehkä elämäni hirvein kokemus, kun päässä puristi jatkuvasti ja kaikkialle sattui aamusta iltaan. Tai itseasiassa vuoden 2003 onnettomuuden jälkeen olo oli vielä pahempi. Sen lisäksi, että oli kaikki nuo oireet, yrjösin jatkuvasti, oli ne kokovartalosähköiskut, tärinä, nykinä ja pienet poissaolokohtaukset. Silloinkin selvisin terveen papereilla lukuisilta neurologeilta ja fysiatreilta, vaikka vietin vuorokausikaupalla aikaa tiputuksessa sairaalassa särkyjeni takia. Tension neck... ;) Joo, joo... Ja luonnollisesti en saanut lääkitystä enkä etenkään ymmärrystä, koska en ollut eksynyt vahingossa Suvantokadulle.

Nykyäänkin tarvittaessa on kuitenkin osattava vaihtaa antiloopista etanamoodille, tai homma hajoaa käsiin. Mikään ei liene olennaisempaa, kun mennä jatkuvasti tutkan alapuolella, osata lyödä hanskat tiskiin, kun oireita alkaa tulla takaisin, perua kaikki aktiviteetti (se vähäinenkin;) ja tarvittaessa vetää verhot kii, töpselit seinästä ja viedä puhelin vaikka vessaan. Ja kun seuraavan kerran hämärtää, voi hommia taas jatkaa. Mutta se kuuluu tähän hermovammaan ja sitä täytyy muistaa kunnioittaa tästä hamaan hautaan asti. En tiedä ketään näin vakavasti loukkaantunutta, joka olisi parantunut täydellisesti. Ihminen vain tottuu ja sopeutuu siihen, että hänellä on omat rajoitteensa, eikä enää huomaakaan rajoittuneisuuttaa, mikä on tietenkin hyvä asia. Mutta keho kyllä muistuttaa, jos ei toimi niinkuin se vaatisi. Siksi täytyy vaan muistaa kuunnella sitä etukäteen, eikä vasta sitten, ku koko korttitalo murtuu.

Eimen, nyt kaffia! Siitä en luovu. Yksi pahe pitää olla, ettei täs nyt miksään pyhimykseks tuu leimauduttua. Ja uskon, että kaffe on parempi vaihtoehto, kuin rööki tai alkoholi. Tupakkaan en ole ikinä edes maistanut ja alkkiksen käyttökin on aina ollut lapasessa. Omasta mielestäni ainakin. :)

Hauskaa päivää!

Mustaa huumoria ja isännöitsijän selvityksiä ja selityksiä

Oiskohan tänä vuonna jälleen mustan huumorin paikka? Viime vuonna toivottelin "syvältä olevaa joulua" kera hanurin, niin ehkä tänä vuonna ois särkyneiden tavoitteiden joulujuhlan paikka? ;) Edellisenä pääsiäisenä kannustin ihmisiä olemaan pistämättä kaikkia munia samaan koriin, ja juhannuksena vietin "elämäni bileet" = poljin hyisessä aamujärvellä klo 06, kun muut oli vasta tulossa nukkuun grilliltä ja minä yllättäen tuskissani hereillä vielä tuohon aikaan... Saas nähdä, kuka kyllästyy ensimmäisenä aina yhtä suhteettoman surkeaan mustaan huumoriini. Varmaan itse...

Meinasin muuten äsken repiä pääni irti, kun alkoi kiristää niin saatanasti. Ei auttanut mikään. Ei rentoutuminen, lääkkeet, pikkujännitykset. Oli pakko nousta ylös 3:22 ja yön hiljaisuudessa stepata muutama askel, vetää perkeleesti Triptyliä, Burana, vettä kulauksittain ja lopuks mobilisoida kädet. Ja avot, hieman helpotti. Nenässä on viel paine ja korvat ei oo kuullut mitään koko päivänä, mut ehkä ihan hyvä. Kohtahan on nääs sunnuntai ja naapurini aloittaa varmasti remppaamisen, kuten aiempinakin sunnuntaiaamuina. Pakko kertoo vielä puhelusta isännöitsijälle viime viikolla. Tai olettaisin, että muikki oli isännöitsijän sihteeri tmv.

Minä: "Hei! Naapurini remppaa kaikki sunnuntait. Etenkin Itsenäisyyspäivän monituntinen remppa hiukka vaivasi". (Ystävällisesti vielä.)

Isännöitsijä tai joku vastaava (itjv): "Vai niin" (ja kyselee speksit, eli mistä asunnosta tulee, milloin, mitä tekee).

Minä: "Hankala sanoa 110-% varmasti, mutta eipä minulla ole kuin yksi suora naapuri, eli väittäisin tulevan tuosta yläpuolelta. Ei avannut ovea, olisin kyllä hänelle asiasta ystävällisesti huomauttanut. Eikä vastannut puhelimeen yms". (jätin kertomatta, että Mustilta opitulla tavalla hieman kolistelin pattereita vinkkinä ja huudatin Finlandiaa ja Talvisodan pauketta täysillä niin, että tyhmempikin olisi tajunnut, mistä on kyse)

Itjv: "Me voimme selvittää asiaa. Tietojen mukaan huoneistossa on asunut pitkään sama henkilö. Hän on OMISTUSASUNNON HALTIJA". (Ääni kertoi enemmän kuin tuhat sanaa, eli vink, vink, saatanan idioottivuokralainen, mitä sää siinä valitat osakkaille!)

Minä: "Jaa, ja senkö vuoksi kaveri ei voisi hoitaa pitkin päivää remppahommia sunnuntaisin, että hän on OMISTAJA ja ASUNUT PITKÄÄN ASUNNOSSA?"

Itjv: "Näin olettaisin".

Minä: "Mutta ei nyt tarvitse olettaa mitään. Minulla on korvat päässä, ja valitettavan herkät onkin (tämä tarkennus oli virhe!), ja lisäksi nauhotin remonttia 45 minuuttia. Haluatko, että laitan faktaa tulemaan meilillä? Tätä ois 26 megaa! Mihin osoitteeseen pistetään?"

Itjv: "Vai niin, älä nyt lähetä mitään kuitenkaan. Me selvitämme asiaa".

Minä: "Tarkoittaako tämä perinteistä selvittämistä vai oikeaa selvittämistä? Eli siis, että teette asialle jotain, vaikka kyseessä on siis OMISTUSASUNNON HALTIJA?"

Itjv: "Selvitellään..." (Alkoi jo selkeesti kyrpiintyä muhun ja lateli katteettomia lupauksia, että pääsisi oikeisiin töihin takaisin.)

Minä: "Soittelette varmasti minulle ja kerrotte, miten asia etenee. En enää jaksa kuunnella tuota jyrää sekuntiakaan. (Teki mieli sanoa, että JOS homma vaan jatkuu, menen heittämään naapurin ikkunasta kukkavaasin tai vastaavan esineen sisään, minkä jälkeen puhkon ukon autosta renkaat. Onneks en alkanut vitsailla, ois pian ajatellut mun tekevän tuon.) Ensi kerralla kutsun poliisit, mikä ei liene hyvää mainetta kenellekään ".

Itjv: "Me selvittelemme. Soitan sinulle takaisin tällä viikolla". (Vitun idiootti, mulla ei ole aikaa nyt jankata tästä sun kanssa, koska olet vain vuokralainen = mitätön paskakasa, jolla on selkeesti yliherkät korvat ja liikaa aikaa, kun nauhottelet naapurin remppaa).

Minä: "Jees, hieno juttu. Odotan innolla ensi sunnuntaita... Ja puhelinsoittoanne". (Jota ei ikinä muuten kuulu...)

Eikä ole kuulunut mitään. Mutta nythän on vasta lauantaiyö. ;)

Toive

Mä en luonnollisesti toivo mitään krääsää tänäkään jullina, mutta tommonen jouluaiheinen stressipallo vois olla aika kiva... ;)

Joulu - Voisin jättää väliin.

Muistan kuinka viime jouluna odotin tätä joulua 2009. Mietin, että olisin vihdoinkin terve ja pääsisin Lahteen porukoiden luokse. Saisin olla puolentoista vuoden murjottamisen ja treenaamisen jälkeen ylpeä itsestäni ja pitkästä aikaa aidosti onnellinen. Suru- ja itkurypyt, mustat silmän aluset, jatkuva varominen ja hyssyttely ois vihdoin historiaa. Voisin vain avata oven ja vaikka tanssia bussipysäkille. Tai ottaa veitsen käteen, upottaa sen mehevään kinkkuun ja painaa täydellä voimalla itselleni paksun slaissin. Avata jäätelöpaketin ilman, että nostan sen silmien korkeudelle ja leikkaan sen auki pieninä paloina, koska repiäkään en ole ollut voinut. Tai kuinka heittäisin kuusenkynttilät olalle ja siitä kädet kohti kattoa nostelisin yksitellen jokaisen pikkukynttilän omalle oksalleen. Ja silittäisinpa vielä jouluverhotkin. Ja lopulta lähtisin joulupäivänä Seurahuoneelle tapaamaan ystäviäni, jotka kokoontuvat jouluisin Lahteen vanhemmilleen. Vetäisin parit Mojitot, söisin hyvin ja tanssisin siskon kanssa aamuun asti. Sit kävelisin himaan 4 kilsaa keskellä kuulasta ja kaunista pakkasyötä. Ihan oikeesti, pistin kaiken toivoni tähän jouluun ja ajattelin, että vihdoin olisin terve ja voisin tehdä mitä haluan. Tai vaihtoehtoisesti tämä joulu olisi viimeiseni.

Kappas, niin se aika vierii. Koska olen päässyt mustavalkoajattelusta eroon, asetan taas tavoitteet seuraavaan jouluun 2010. Vuosi sinne tänne! Sit seuraavana vuonna saa "juhlia" kylmekymppisiä. Mikäs mulla on tässä ollessa ja palloillessa? Niin, no tiedän hyvin itsekin, että työttömänä, puolikuntoisena, opiskelukyvyttömänä, velkaantuneena ja vailla tavallista ihmiselämään kuuluuvaa rytmiä vituttaa hiukkasen, mutta mitäs sillä on väliä. Eihän multa aikaisemminkaan ole kyselty, tykkäänkö tästä vai en. Kun on nyt alkuun päästy, niin antaa mennä vaan. Paskaa on tullut tuutin täydeltä, joten jatketaan samaa rataa. Onneks kaikkeen tottuu, vaikka kivaahan tämä ei ole. Jos joku väittää nauttivansa tällaisesta elämästä, hän valehtelee.

Nyt nukkumaan! Öitä. :)

Perkele

Korvat huutaa hulluna ja samaan aikaan ei kuule mitään. C2 väsähti täysin ja iski korvan taakse toooosi kipeen patin, lihaksen kiinnityskohta. Ei ole vähään aikaan ollutkaan onneks pattia! Kuuppa tippui rankaan tyhmästi, niinku viimeks vissiin kesällä. Molemmin puolin takaraivoo on semmoset pläntit, ku kakkonen ja pintalihakset antoi periks. Onhan tätä ollu ilmassa. Mut aina pitäis ajatella, et kesti onneks pidempään. Saas nähdä, millainen joulu tulee. Nyt vaikuttaa heikolta, ku jalkoja palelee, kasvot puutuu ja sattuu silmiin. Palelua ei ole ollut enää piiiitkään aikaan ja se on aina merkki, et hermosto on lauennut. Normi.

Salli-satulatuolista unelmoiden

Stepperi on osoittautunut todella hyväksi värkiksi. Aamulla heräsin kuuppa jumissa, mutta kappas muutaman minuutin steppauksen jälkeen alkoi helpottaa. Jipii! :)

Seuraava investointini on ehta alkuperäinen suomalainen Salli-satulatuoli. Kattelin eilen Marian Talk Showta, jossa haastateltiin Sallin keksijää ja Salli Systems Oy:n johtohenkilöä Veli-Jussi "Vessi" Jalkasta. Kas siinäpä persoonallinen mies! Keski-ikäinen kaveri ilmestyi lähetykseen optimaalisissa työvaatteissa, sporttisen ja hyvinvoivan näköisenä, täynnä elämää ja energiaa! Juuri tuolta pitää hyvinvointituotteita valmiustavan firman keulakuvan näyttää.

Miettikääs, jos haastikseen ois laahustanut sellainen + 100 kiloa lötkistynyttä treenamatonta keskireppua kantava pöhöttyneen näköinen tyyppi huonossa ryhdissä ja kaikin puolin nuupahtaneen oloisena. Ei sopisi kuvioon sitten niin yhtään. Salli Systemsin edustaja kuitenkin henki samaa sanomaa, mikä tuntuu olevan yrityksenkin linja! Pointsit tästä. :)

Olen miettinyt kuukausitolkulla, kuinka pistän postia Salli Systemsille ja ehdottaisin yhteistyömallia saadakseni ko. tuolin käyttööni. Aikaisemmin en olisi pystynyt tuolilla vielä istumaan, koska rangan hallinta ei olisi riittänyt. Nyt uskon, että aika on kypsä ja toivon, että minusta tulee onnellinen Sallin omistaja. Olen kuullut tuotteesta ni paljon hyvää ja testannutkin sitä messuilla, että odotan innolla. Jahka saa satulan hanurin alle, kirjoittelen sitten kokemuksiani tänne ja foorumille! Jos tuoli rokkaa, täytyy alkaa miettiä investointia myös toimistolle. :)

Lisätietoja meikäläisen kokemuksia ootellessa löytyy täältä:
http://salli.com/

Kannattaa myös katsoa Vessin haastattelu Nelosen webistä:
http://nelonen.fi/ > Ohjelma > Maria 9.12.09. (Kohta 30:35 -->)

Kuvat: Salli.com

Love is everywhere 4

Hahaa, keksin tästä tänpäiväisestä oivalluksestani tuhat ja yks kampanjaa. Saa hyödyntää! ;) Öitä! Kerranki ihmisten aikoihin nukkumaan...

Periaatteista luopuminen

Sain erinomaisia neuvoja fyssarilta jälleen viime kerralla. Tai oikeastaan ei ne mitään neuvoja ollut, vaan enemmän fiksua keskustelua, josta yritän poimia järkevät itseäni hyödyttävät pointit. Fyssarini on niin rautainen ammattilainen, että hän lienee mieheni, perheeni ja muutaman ystäväni lisäksi ainoa, jota jaksan oikeasti kuunnella ja vielä noudattaa saamiani vinkkejä. Kai se on sitä, että vain nämä muutamat ihmiset oikeasti tuntevat minut. Monet vain luulee tuntevansa, ja antavat sitten vinkkejä sillä perusteella. Ja nehän kaikuu kuin kuuroille korville.

Näistä puhuttiin:

1. Saavutettu rasituskestävyys on pystyttävä pitämään, ja mielellään myös lisäämään, vaikka puolipakolla.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vaikka kunto ei parane lineaarisesti, niin olen lisännyt rasituskestävyyttä (=harjoitteita ja tekemistä) säännöllisesti. Todellisuudessa saavutettu kunto pysyy sitä paremmin, mitä enemmän maltan mennä tutkan alla. Eli jos on kipuja tai hermosto kierroksilla, silloin pitää himmata, eikä pistää lisää vauhtia. Lisäksi pitäisi ymmärtää, että kivut ja aistiherkkyydet on aina merkki siitä, että nyt mennään liian kovaa. Niitä ei saa sivuuttaa, eikä niihin saa totutella.

Ajatus siitä, että voin hyvin, kun siedän kipua, on pelkkää paskaa ja itsensä kusetusta.
Kuntoutuminen ei ole tehokasta, jos pidennän joka viikko stepperiaikaa, tuplaan koukistajamäärät ja lisää elämää, vaikka keho ei pysyisi perässä. Aikaa vastaan ei voi kilpailla. Keho ei kestä, vaikka psyyke kestää. Jos määriä haluaa lisätä, puhutaan mieluummin kuukausista kuin viikoista ja silloinkin hillitysti.

2. Saavutettu kunto pysyy.

Ei se pysy. Paranemista tapahtuu aaltoillen. 2 askelta eteen, 1 taakse ja faktaa ei voi kieltää. Osittain tämä liittyy ekaan kohtaan. Kunto pysyy, jos tajuaa ottaa riittävän rauhassa. Jos vetää ylirasitukselle, hommaa hyppää takapakkia useamman levelin. Ja mitä enemmän pitää saavutettua kuntoa väkisin, sitä varmemmin homma romahtaa.

3. Jossei ole parantunut kahteen vuoteen, ei paranekaan.

Kuulemma täyttä bullshittiä. Ihmiskeho korjaantuu ikuisesti ja tasapainottelee koko elämän ajan. Ja mitä pidempään ongelma on vallinnut, sitä kauemmin kestää myös korjaantuminen. Neurologin höpötykset kahden vuoden dediksestä saa unohtaa. Vaikka paraneminen on nopeaa ensimmäisinä vuosina, ei se siihen lopu.

4. Kevyt puuhastelu koneella tai kotiaskareiden kanssa ei ole työtä.

Ai ei vai? Kuulemma mun luovuudella, ajatustahdilla ja älykkyydellä tiskaus tai perseen pyyhkiminenkin on työtä. Oon tästä lausahduksesta suht ylpeä... ;) Ja onhan se totta, että harvoin käyn vessassa kehittämättä matkalla muutamaa innovaatiota tai funtsimalla, millaiset vessat mun privauimahalliin sit tulee. Myös tiskatessa tulee kehiteltyä erinäisiä toimintoa nopeuttavia prosesseja, apuvälineitä yms. That's me!

5. Kyllä muut ymmärtää ja elämä jatkuu samanlaisena kuin ennenkin.

Ei ne ymmärrä, eikä kuulemma jatku. Muut ei muutu minun muutokseni tahdissa, ja se on vain tajuttava. Ja vain pieni osa ymmärtää, läheisimmät ja itsekin sairastaneet. Loput luulee ymmärtävänsä tai uskottelee minulle, että he ymmärtää. Ja suurinta osaa ei edes kiinnosta ymmärtää, joten ei kannata tuhlata energiaansa jatkuvaan vatvomiseen ja selittämiseen.

On täysin sallittua, että antaa ihmisten olla tietämättömiä ja/tai tehdä omat tulkintansa. En mä enää olekaan jaksanut selitellä, vaan luotan siihen, että ne, joita kiinnostaa ja jotka haluavat ymmärtää, lukevat blogia ja kyselevät sit puhelimessa tai täällä käydessään. Tärkeintä olisi tulla toimeen ja selvitä kaikkien kanssa, mutta se ei vaadi sitä, että kaikki ymmärtää täysin, missä mennään. Hyvä pointti!

Nyt, koska ymmärrän, että kohta 4 on tärkeä, puhelin pois. ;) Hauskaa viikontaitetta.