Jumppa ei pahentanut ainakaan tilannetta...

Positiivinen havainto oli, että kotona tehty jumppa ei pahentanut ainakaan huimausta. Tänään kävin myös kävelemässä rauhallisesti 2 km:a. Saas nähdä, miltä se tuntuu. Ja mikä hassuinta, koko kävelyn aikana EI HUIMANNUT. Sen sijaan tunsin heti, kuinka taas rintaranka-oikea käsi-kaula-niska-pää-poski -seutu alkoi kinnata kävelyn jälkeen... Ärsyttävää!

Normi päivä --> jumissa kuin jäätynyt norsu

Tänään oli ihan tavallinen päivä. Aamusta ihan ok ja iltaa kohti paskenee, kun kroppa rasittuu. Aamulla tosin jouduin hengittämään paperipussiin, koska luulin saaneeni paniikkikohtauksen. Mutta vielä mitä, se olikin vain toi rintarangan hermojen puristuma, joka aiheutti viiltävää kipua rintalastaan ja oikeaan käteen.

Jossain vaiheessa päivää jo luulin, että kävelyni on hieman normalisoitunut mutta vielä mitä. Iltaa kohti alkoi mennä taas sellaiseksi seiniä päin hyppimiseksi. Eilinen hieronta selkeästi auttoi alaselän tilanteeseen ja korjasi kyllä kävelyäkin mutta kun kyse ei ole lihaksista niin eihän se hieronta kauaa auta. Taitaa olla lantio sen verran vinossa ja muutenkin lonkat jumissa, ettei hieronnalla saa kuin ensiapua. Lonkat ja alaselkä pitää hirveetä pauketta, kun vähänkin yritän venytellä ja vanutella. Samoin olen huomannut selkeän liikerajoituksen etenkin oikeassa lonkassa.

Myös oikean puolen polvi ja nilkka on mennyt jumiin. Jatkuvasti saa olla hetkuttamassa jalkaa, ettei se puudu. Sama toistuu oikealla puolella yläosassa. Rintarangassa oleva jumi (hermot käteen pinteessä) vetää kättä ja hartiaa jumiin, hartia vetää sitten kaulaa/niskaa ja niskasta aiheutuu nivelmekaniikkahäiriön takia tämä hirveä huimaus.

Toisen tyyppinen "huimaus" (kävellessä tuleva hölmö tunne, että kroppa ei ole siinä asennossa, missä aivot sen sanoo olevan) tulee taas sitten ihan jostain muusta.

Jumpalla

Saas nähdä, mitä tapahtuu huomenna, kun tänään olin hieronnassa ja innostuin vielä vähän venyttelemään/vetkuttelemaan lihaksia kotona. Joko huominen päivä on aivan kamala, hirveä tai pahin ikinä. Tähän asti liikunta ja fyssarit on vain pahentanut huimausta. Jäämme innolla oottamaan, olisiko tilanne toinen huomenna? Jännittää... :)

Vitun ärsyttävä mutta vaaraton huimaus

Jesh, kello on kohta 21 ja olen selvinnyt tästä päivästä yhtä hyvin, kun eilisestä. Tässä vaiheessa yleensä iskee pelko perseeseen siitä, millainen on huominen päivä. Yleensä mulla on ollut 3 todella hyvää päivää putkeen ja sitten neljäs on vienyt sängyn pohjalle. Sitten show alkaa alusta. Parempia ja parempia päiviä, hyviä, erinomainen ja taas totaalisen paska. Ehkä nyt ei käy niin? Ehkä syklit paskojen ja ok-päivien välillä hiljalleen pitenee? Toivossa on hyvä elää.

HYVÄ PÄIVÄ

Ja millainen hyvä päivä sitten on? On huimannut muttei heitättänyt niin paljon kuin viime viikolla. Tuntuu, että huimaus tulee enemmän kohtauksina. Positiivista sinänsä huimaus ei ole tuntunut enää jokaisella askeleella niinkun ennen. Vaan toisinaan. Kohtausmaisuus askarruttaa...Ehkä niskaperäinen huimaus on loppunut ja jäljelle on jäänyt korvaperäinen huimaus eli asentohuimaustyylinen oire, joka laukesi siitä, että onnistuin kaatumaan ja kalkit kaarikäytävissä on mennyt sekaisin?!

AsentohuimausGURU Rahkon mukaan hyvälaatuinen asentohuimaus voi oireilla myös kuten minulla eli tasapaino-ongelmina ja lattia aaltoilee jalkojen alla -kohtauksina. Sinänsä sopisi kyllä oireisiin.

TAI

Liekö enemmän paniikkia tai sitten joku verenvirtaukseen liittyvä tekijä muuttuu päivän aikana ja aiheuttaa TULE- peräistä huimausta silloin tällöin? Hmm.

Mutta kukas vittu näistä huimauksista osaa sanoa mitään? 10 prossaa huimauksista menee kategoriaan ELS eli ei löydy selitystä. Ei ainakaan neurologi, fysiatri eikä korvalekuri osaa kertoo syytä. Kaikilla on oma selitys/eri syy. Voi siis alkaa millon vaan, kestää minkä aikaa vaan, hävitä millon vaan ja tulla millon vaan takas. Että jee, jee!

Onneksi huimauksella on tapana hävitä/miedontua itsestään kuukausien kuluessa (aivot tottuu uuteen tilaan ja ikään kuin sopeutuu siihen - BTW tästä johtuen huimausta aiheuttavia asentoja/toimintoja ei saa vältellä) ja se on yleensä täysin vaaratonta.

Kävin tänään hierojalla hierottamassa alaselän ja lavat. Oli kuulemma taas niin jumissa koko ranka, ettei ole ollutkaan aikaisemmin. Oon käynyt samalla fyssarilla 4 vuotta niin se osaa heti sanoa, jos havaitsee jotain muuttunutta mun kropassa. Samoin hän huomas, että vasen puoli selkää on lihasmassaltaan paljon ylemmäksi noussut kuin oikea. Tämä kertoisi lievästä skolioosista. Fyssari havaitsi myös, että lantion oikea puoli on n. 1 cm:n ylempänä kuin vasen. Sekin voi vaikuttaa asentotuntoon! Samoin molemmat polvet ja nilkat oli ihan jumissa, kuten myös alaselkä. Kun nousin hierontapöydältä, meinas maailma keinahtaa saman tien. Olo oli hämmentävä. Kun seuraavan kerran istuin hieronnan jlk, tuntui, että vajosin penkistä läpi ainakin metrin. Eli jotain häikkää on meikäläisen asentotunnossa.

Huomista ootellen!!! Ü

Magneetissa

Nyt voin kuvitella, miltä tuntuu työskennellä porauslautalla. 20 minuuttia, jotka vietin magneettikuvauslaitteen sisällä, olivat 'jännittävät'. Hirveä hurina, rutina, surina ja kumina kaikui läpi korvatulppien ja pehmusteiden, jotka laitettiin tulppien päälle. Kuvat otettiin lyhyinä sarjoina (20 sek - 4 min), joiden välillä oli pieniä hengähdystaukoja. Taukojen välillä saa liikkua mutta muuten pitää olla kusi sukassa paikallaan. Vain nieleskely oli sallittua - rykiminen ja yskiminen kielletty. Jos näihin sortuu, kuvat otetaan uusiksi.
Onneksi selvisin kuvauksesta kerralla. Lausunto menee suoraan lääkärille, sillä en halua sitä itse käydä tulkkaamaan ennen lekuria. ;)

Tulee pian samanlaisia virhetulkintoja kuin neurologin epikriisistä, jossa luki: ' EKG:ssä sinusrytmi, mutta ei muuta poikkeavaa'.

MIKÄ VITUN SINUSRYTMI??? Sydän pamppaillen (sinusrytmillä) soitin sitten omalekurille ja kysyin, mitä moinen tarkoittaa. 'Se on se normaalitilanne', hän selvensi. Niinpä niin! Miksi ihmeessä sairaala lähettää epikriisit kriisin aiheuttajiksi suoraan kotiin latinaksi kirjoitettuna, mistä tavallinen talliainen ei voi tajuta yhtään mitään? Ja minähän oon vielä kirjoittanut latinan yo-kirjoituksissa. ;)

Täytyy antaa muuten suuri kiitos Terveystalon magneettihoitajalle, joka oli todella mukava ja ammattitaitoinen. Kun hän työnsi minua putkeen, samalla hän sipaisi ystävällisesti jalkaani ja sanoi: 'Olen tässä seinän takana koko ajan. Painat vain kelloa, niin tulen heti luoksesi. Hyvin se menee!'. Kuinka inhimillistä.

Nyt sitten vain odotellaan, mitä magneetista selviää tai selviääkö mitään. En oikein tiedä, kunpi on parempi. Jos sais ees jonkun varmistuksen diagnoosille, niin se ois voittoa. Sitä ootellessa!

Scientia est potentia - kun on viisaampi kuin lekurit

Olen tehnyt mielenkiintoisen havoinnon sairastamiseni aikana: olen kehittynyt pätevämmäksi retkahdusvamma-asiantuntijaksi kuin useimmat lekurini. Heti tapaturman jälkeen ensiavussa lekuria kiinnosti vain murtunut käsi, vaikka valitin huimausta, pahaa oloa ja korvien soimista. Hän oli sitä mieltä, että tension neck tuli tömähdyksestä. Hm. Muistaakseni TN vaatii jotain muuta kuin pienen kaatumisen. Okei, nekin kriteerit täyttyvät, sillä olen istunut koneella ihan liikaa ja työergonomiassakin on ollut puutteita - myönnetään. Mutta mikään selvännäkijä lekuri tuskin on.

Myös ekaa fysiatria kiinnosti enemmän murtunut käsi, vaikka epikriisistä löytyikin lopulta sana 'retkahdus'. Epikriisi oli muuten sen verran kiireellä tehty, että varsinainen fysiatriguru auroi vastaanotolla ääneen siinä olleille kirjoitusvirheille, jotka muuttivat totaalisesti sanojen merkityksiä. ;) Tässä välissä minut tutkinut henkilö oli sitä mieltä, ettei kaatumisesta voi tulla retkahdusvammaa. Niinpä diagnoosi oli 'vain' yläniskan toimintahäiriö. Hän tosin oli siinä oikeassa, sillä gurun mielestä minulla oli whiplashin lisäksi MYÖS toimintahäiriö. Mutta huimaus tulee gurun mukaan toimintahäiriöstä, ei enää retkahdusvammasta. Onneksi huimaus/asentoepävarmuus tuntuu enää vain kävellessä, eikä koko ajan. Se kokoaikainen keinutus vasta olikin vittumaista...

Perusfyssareille taas on ihan turha puhua retkahdusvammasta. Sekä niskan mobilisointi että venytykset on kiellettyjen listalla akuutin trauman (vaikka whiplashin) jälkeen ja mitä tekikään OMT ja 'perus'fyssari? Toinen mobilisoi ja toinen venytti. No, toisaalta, niinhän (epäpätevien) lekurien lähetteissä luki...

Silti tuntuu niin epäreilulta olla itse oman vammansa asiatuntija. Näissä 6 viikossa, mitä olen lukenut kirjallisuutta tiedän enemmän retkahdusvammasta, kuin lähes 10 vuotta kouluja käyneet fyssarit. Hm... Pelottavinta on, että jos en itse olisi ottanut selvää, niin niskaani olisi hoidettu totaalisen väärin... Olkaa hyvät ihmiset aktiivisia, kun teille tulee joku sairaus. Usein webissä olevat kirjoitukset on toki niitä worst casejä, mutta toisaalta, niissä esiintyy usein 'oikeat' asiantuntijat eli potilaat. Lekurit ei yleensä liikaa päätä vaivaa yhden potilaan asioilla. Ei edes yksityisellä puolella...

Heureka!!

Toimii. Tässä vaiheessa täytyy sanoa, että on ihanaa, kun miehenä digidemoni, joka osaa laittaa tälläisiä ihania ominaisuuksia puhelimeen. Bra!!

Mobiilibloggausta

Niskavammainen sai hienon ominaisuuden puhelimeensa: nyt pystyy bloggaamaan myös vaakatasosta. ;) Täytynee heti testata, miten homma toimii. Toivottavasti tämä viesti tulee perille ja julkaisee itse itsensä.

The Bucket List ja ääreisverenkierto...

Jos nyt sairaan on hyvä katsoa sairasta elokuvissa, niin siinä tapauksessa tämä leffa toimi hyvin. Nicholsson ja Freeman vetivät erinomaiset roolit syöpää sairastavina miehinä, jotka haluavat toteuttaa listallisen unelmiaan ennen kuolemaan. Väistämättä tuli mieleen, mitä siihen omaan listaan kirjoittaisi, jos saisi kuulla elävänsä enää 6 kuukautta. Jotain reipasta, räväkkää, mukavaa ja sellaista, joka taatusi kutkuttaisi mieltä vielä kuolinvuoteellakin. No, ei passaa miettiä näin negatiivisia, sillä tietääkseni kukaan ei ole vielä kuollut pelkkään retkahdusvammaan tai yläniskan nivelmekaniikkahäiriöön. Toki välillisesti se voi aiheuttaa vaikka (uuden) kaatumisen mutta mutta...

Tänään on ollut muuten hyvä päivä. Vaikka yöllä heräsin siihen, että käsiä ja jalkoja viilteli, koko pää oli puutunut, silmät kuivat ja toiseen korvaan oli ilmestynyt ihmeellinen sähköinen "sähinä", meni päivä kuitenkin todella hyvin. Aamulla piipahdin omalääkärillä sekä fysiatrilla. Molemmat vain pyörittelivät silmiään, kun kerroin uusista ilmestyneistä oireista. Olen olen joka ilta ihan jäässä. Sitten kun menen lämpimään suihkuun, koko vartalo nousee täyteen punaista läikkää. Ilmeisesti pintaverenkierto jotenkin aktivoituu. Oon tässä pienessä päässäni miettinyt, voiko ihminen olla kokonaan niin jumissa (selkä, niskat), että se aiheuttaa tuollaista pintaverenkierto-ongelmaa?

Kai kaikki on mahdollista kun on nyt 6 viikkoa viettänyt pääasiassa maaten ja istuen. Täytynee vaan jatkaa ihmettelyä yksin. Lääkärit nimittäin sanovat jokaiseen ongelmaa, että "joo, toi kuuluu niskaoireisiin". Tosin siinä ne on ihan oikeessa. Niskaongelmat voivat aiheuttaa mitä ihmeellisimpiä oireita... Se on (valitettavasti) saatu huomata.

Leffaan...

Tänään lähden katsomaan tätä... Sopii tunnelmaan. :)

Nyt tai ei koskaan
The Bucket List

Sunnuntai toivoa täynnä - taas kerran

Taas yksi päivä takana ja liian monta pitkää päivää edessä. Eilinen meni sitten ihan pilvessä. Oli niin paska olo, etten pystynyt nousemaan sängystä kuin hetkittäin. Käytiin siskon ja sen miehen kanssa hakemassa kiinalaista ja jouduin senkin syömään makuultani, kun ei edes istumaan pystynyt. Maailma näyttää ihan hyvältä, kun sitä tarkastelee vaakatasosta mutta heti, kun nousen seisomaan tai yritän kävellä, alkaa horisontti horjua. No, lääkäri oli sitä mieltä, että vaikka ongelma on TODELLA VITTUMAINEN, niin se kyllä saadaan hoidettua mobilisoimalla yläniskan siirtyneet nikamat paikoilleen. Toinen lääke on sitten aika. Retkahdusvamman paraneminen kestää n. 1-2 kk:tta ja itselläni on ollut niitä kaksi... Että parempia aikoja ootellessa.

Suurin ongelma tässä on se, ettei nuppi kestä. Täysin terve pää paskassa vartalossa on pahin mahdollinen yhdistelmä. Salillä, lenkillä tai muuallakaa liikkumassa ei voi käydä, koska alkaa heijata niin pahasti. Samalla tavalla töihin ei voi mennä, koska niska jännittyy ja koneelta kun nousee, niin maailma vaan lähtee pyörimään ympärillä. Himassa makaamalla tulee vain masentuneeksi mutta nähtävästi se on ainoa vaihtoehto. Vaakataso paras taso. Ja mies tykkää...
;)

Oottelen innolla, millaiseksi tämä päivä muodostuu. Aamulla kun herään, niin en koskaan voi tietää, millainen päivä tulee olemaan. Jännitystä siis piisaa.

Tunnin vitutuskohtaus

Miksei kukaan kertonut, että sairastumisen aiheuttavan stressin purkautumisen jälkitilana saattaa tulla tunnin vitutus- ja itkukohtaus, joka päättyy ensin itsesääliin ja sen jälkeen oman kohtalon hyväksymiseen? Pakko vain myöntää, että niska ei kestä vielä yhtään mitään. Vaikka kaatumisesta on nyt 6 viikkoa, niin silti en pysty edes istumaan junassa kahta tuntia ilman että oireet pahenee. Järkyttävää...

On se niin pienestä kiinni, ettei voi edes kuvitella!
Ihmettelee tuolissa rentoutunut.

Tuntui rentouttavalle

Nyt on ensimmäinen kerta Fysioakustista tuolia takana. Oli kyllä mielenkiintoinen kokemus. Vaikken voikaan (valitettavasti) sanoa, että huimaus olisi helpottunut, niin ainakin huomasin, kuinka kuona-aineet ja verenkierto lähti toimimaan huomattavasti paremmin. Nyt sitä saakin sitten juosta yhtä päätä vessassa ja juoda vettä. Jano on ihan koko ajan kuten terapeutti Marco varoitteli. Toisaalta siitä tietää, että kuona-aineet ovat lähteneet liikkeelle.

Vastaanotto on Lahdessa Mariankadulla vanhassa talossa. Akustinen tuoli on sijoitettu siistin huoneeseen, jossa ei ole mitään ylimääräistä. Ainoastaan hallintalaitteisto ja iso kukka nurkassa. Itse tuolihuoneessa oli ihanan rauhallista ja tasapainoista. Kuten varmasti kaikki muutkin potilaat, kysyin ennen hoitoa 5 kertaa, että eihän tuoli voi pahentaa oireitani.Terapeutti sai minut vakuuttuneeksi, ettei niin voi käydä.

Ensin terapeutti sääti tuolin voimakkuudet kohdalleen. Tämän jälkeen hän poistui paikalta ja laittoi rentouttavan musiikin soimaan. Tässä vaiheessa olin jo hieman peloissani. Entä jos minua alkaa ahdistaa tai saan jotain outoja tuntemuksia tuolista? Huoleni oli ihan turha, sillä jo 5 minuutin makoilun jälkeen tunsin rentoutuneen olotilan valtaavan kehoni. Suurin hyöty hoidosta oli mielestäni tämä rentoutunut fiilis. Samalla sain toivoa siihen, että saatan joskus parantua suhteellisen lähellä sitä, mitä olen ollutkin.

Sitä odotellessa...

Jännittävää...

Tunnin päästä lähden kokeilemaan Fysioakustista tuolia Lahteen. Tampereelta moinen hienous löytyy vaan Taysista ja joistain yksityisiltä klinikoilta. Saas nähdä, miten se vaikuttaa minuun. Tuoli on siinä mielessä hieno keksintö, että sillä voi joko kiihdyttää tai rauhoittaa ihmisen mielen tilaa. Oman ymmärrykseni mukaan tarvitsen tsemppiä ja toivoa siihen, että saan itseni kuntoon mutta toisaalta jatkuva sairastaminen on aiheuttanut myös sen verran stressiä, että ehkä tuoliin aktivoidaan minulle rauhoittava ohjelma. Odotan innolla, mitä tuleman pitää.

Näin 6 viikkoa enemmän ja vähemmän sängyn pohjalla, kelluvassa tunteessa ja tasapainohäiriöiden kanssa eläneenä voin vain todeta, etten yhtään ihmettele, kun tutkimusten mukaan merkittävällä osalla niska-hartiaseudun ongelmista kärsineillä potilailla on vaikeuksia pitää mielensä koossa. Alkaahan tämä olla todella rasittavaa. Välillä on todella erinomaisia hetkiä, jopa kokonaisia päiviä, ja sitten seuraava päivä onkin ihan paska. Ja juuri kun on luullut, että on jo käynyt pohjalla, niin tajuaakin, että vieläkin syvemmälle voi vajota. Ei auta kuin uskoa omaan paranemiseen ja pitää hirveä tsemppi päällä. :)

Lähempänä diagnoosia...

Kävin tänään ensimmäistä kertaa sellaisella fysiatrilla, joka tutki minut OIKEASTI. Tähän asti lääkärit ovat tyytyneet kääntelemään päätä muutamaan suuntaan ja toteamaan: niskat jumissa. Ja yhä useammin tutkimus tapahtuu sieltä lääkärin pöydän takaa - kyselemällä ja kuuntelemalla. Auts!

Tampereella kuntoutuksen erityispätevyyden omaava fysiatri otti asiakseen selvittää, mikä mättää ja löysikin "ongelman" käsin tutkimalla saman tien. Hän lähetti minut magneettiin ja nyt aletaan sitten selvitellä tarkemmin, kuinka suuri ja helposti korjattavissa ongelma on.

Viimeiset kolme päivää on ollut onneksi jo parempi olo. Huimaus ei ole ollut jatkuvaa, vaan lähinnä kävellessä ilmenevää aaltoilua. Tämä on kuulemma ihan luonnollista, sillä aivot ja silmät antavat eri tietoa tasapainosta kuin mitä taas kehon asentotunto (niskan ongelman takia) antaa. Kaksi tasapainojärjestelmää ei vain pelaa yhteen. Lohduttavaa kuulla, että huimaukselle on joku syy ja että siitä voi päästä 90 -prosenttisesti eroon! Sitä odotellessa...

:)