Missä tai kelle voi kirjoittaa näin? Ja kuka ymmärtää, jollei saman kokenut... Toihan on kuin salakieltä!
---
Moi X,
Kiitos viimekertaisesta. Tuli hirveä päänsärky mutta se varmaan johtui siitä, että peruutin toisen auton puskuriin parkkipaikalla 2 km/h kotipihassa hoidon jälkeen. Onneksi olin vielä vöissä (ja pää kiinni penkissä) niin ei sattunut. Mutta aika herkällä on...
Kun hedarista selvisin perjantaina, leikkasin sen kunniaksi otsatukan. Ja arvaapas - räjähti hartiat/olat ja korvat! Eipä ole ollut kädet tuossa asennossa 8 kuukauteen. No, taas lepoa... Nyt on ollutkin sitte su-ma parempi olo. Edelleen liikaa energiaa mutta käynnistelen koneita rauhakseen. :) Vähän siistiä, kun selkä ei ole "väpättänyt" tosta kiilan kohdalta ihan niin paljon... Kyllä siinä edelleen "huojuntaa" on mutta on se parempi. Suuta/ikeniä on alkanut kirvellä ja kurkunpää jumittaa vuorostaan mutta sekin lienee "normaalia", sisko vinkkasi. ;)
Ettei olotila ajaudu samanlaiseen kaaokseen kuin syyskuun jälkeen, on hermoston huilitauon paikka. Kyllä tuota kehoa kuuntelemalla pärjää. Ei kestä vielä rööri rankkaa istumista. Uskottelin sen paljon seesteisemmäksi... No, semmosta sattuu, kun intoa hommaan on enemmän kuin terveyttä sen suorittamiseen. Onneksi olen jo vähän päässyt kuntoon mutta hermosto on alkanut antaa merkkejä, että se sippaa, mikäli jatkan rasitusta samalla tavalla.
Elikkäs olisiko Y:lle käyntiaikaa vai voiko hän kirjoittaa sairaslomaa puhelun perusteella? Marraskuun kärvistelen, kun on paljon juttuja kesken, mutta esim. joulukuusta on pidettävä breikki. Niin ja uusia Klotriptyl Mite -resepti (100 tabl.), kun siinä olikin 30 tabl. viimeksi... Ja Panadol Extend -myös. Mutta palataan asiaan!
Mukavaa viikkoa,
Z
tiistai 25. marraskuuta 2008
Teksti ei ole herkkähermoisille tai tutuille ;) - Munan kosto (Tahdonvoimaa)
Tulee alapäästä... ;) Hyi helvetti.
Nyt mä ymmärrän sanonnan "haisee kuin mätä muna"...
Nyt mä ymmärrän sanonnan "haisee kuin mätä muna"...
maanantai 24. marraskuuta 2008
Ja suukin on kipeä (Tahdonvoimaa)
Saatana, kun ienkin on tullut kipeeksi. Ei ihme, kun suu on kuiva kuin Sahara ton lääkkeet takia. Ja kaikkihan vaivat sopii tähän paskaan vammaan ja iskee iloisesti päälle yksi toisensa jälkeen. Mitäköhän seuraavaksi?
Ens kerralla, kun meen lekurille, kysyn, voisinko jättää noi lääkkeet kokonaan pois, jos tämä hermosto nyt todella pysyy näin rauhallisena. :)
Yksi on liittynyt joukkoonne - vihdoinkin! (Lady.In.Pink)
Heippa kaikille! Lady.in.Pink on vihdoin saanut toimivan käyttäjätunnuksen ja nettikin toimii taas talvimyrskyn jälkeen. Näin ollen en keksinyt enää yhtään toimivaa tekosyytä sille, miksi en ole aloittanut kirjoittelua, joten tässä olen. Ja tekstiä rupeaa paukkumaan. Pieni selvitys varmaan itsestäni ja ennenkaikkea sairaustaustastani on varmaan paikalla niille ketkä eivät lady.in.pinkistä etukäteen mitään tiedä.
Eli itselläni on kahden vuoden kunnon sairasteluputki takana. Kaikki alkoi 07 tammikuussa kun sairastuin tavalliseen angiinaan. No, tämä angiina johti ongelmiin, joiden kanssa taistelen vieläkin. Tammikuusta kesäkuuhun sairastin siis 7 angiinaa eli se puoli vuotta meni täysin kuumeessa, kurkkukivuissa, antibioottihöyryissä ja vain sängyssä maaten. Kun nielurisat sitten kesällä poistettiin, angiinat onneksi hävisivät, mutta tilalle tuli kunnon liuta lisää oireita.
Kesällä 07 alkoi krooninen kiputila kurkussa, tai pikemminkin kaulalla. Kipu oli pistävää ja sellaista, kuin joku olisi tunkenut terävän veitsen kurkkuun ja vedellyt edestakaisin. Samaan aikaan pistoksen kanssa tuli näköongelmat. Paljon erilaisia kuvia, pisteitä, salamia, palloja ja näön heikkenemistä ja hämärtymistä. Hiljalleen alkoi myös kummalliset oireistot eripuolella kroppaa. Mukaan tulivat puutumiset raajoissa, hengityksen salpaantumista, äänen katoamista, pistelyä ja särkyä eri lihaksissa. Silloin tuntui, ettei nämä kaikki oireet millään voineet olla toisiinsa liitoksissa, mutta toisin selvisi. Tosin puolitoista vuotta niiden alkamisen jälkeen...
Pahin oireistani oli tuo pistos kurkussa. Se invalidisoi vuoden elämästäni täysin ja on edelleen vahvasti läsnä. Kesäkuusta 07 lokakuuhun 08 en voinut hengästyä tai kävellä kovaa - juoksusta puhumattakaan. Ei mitään liikuntaa, ei laulamista, ei puhumista paljon päivässä, ei baarissa oleilua, ei kovaa naurua, ei yskimistä. Nämä kaikki tekivät pistoksen sietämättömäksi. Kipu vaihteli vuoden ajan siitä, etten voinut muuta kuin maata sängyssä aivan paikallaan siihen, että pystyin tapaamaan ystäviäni ja käymään koulussa muutaman tunnin kerrallaan. Näköhäiriöt olivat/on kamalia, mutta ne eivät rajoittaneet elämää niin paljon kun päätin olla välittämättä siitä, etten näe selkeästi kun näkökenttä on täynnä erilaisia kuvioita. Kaikki muut oireet kropassa eivät tuntuneet sietämättömillä koska kaikki keskittyminen meni tuohon kamalaan kiputilaan kaulassa.
No, kuten arvata saattaa, niin näitä oireitahan on tutkittu - ja paljon. Ensimmäisen puoli vuotta sain vain taistella siitä, että pääsisin tutkimuksiin. Kukaan ei suostunut laittamaan minua mihinkään kokeisiin. Taistelin ja taistelin, kunnes väsähdin. Ravasin yleislääkäreillä, foniatreilla ja KNK-lääkäreillä. Sain osakseni vain vähättelyä, "ei siellä mitään ole"-kommentteja sekä suoraa naurua päin naamaa. Eräskin KNK-asiantuntija piti tilannetta huvittavana ja naurun arvoisena, "koska eihän kenelläkään tuollaista voi olla". Voimat oli vähissä ja jaksaminen nollissa.. Onneksi pääsin yhden tutun lääkärin kautta kokeisiin. Minulta tutkittiin verikokein kaikki mitä ihmiseltä voi tutkia - tuloksetta.
Koska korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäreistä, yleislääkäreistä ja foniatreista ei ollut apua moninaisiin oireisiini, siirryin neurologien puoleen. Seuraavaksi mietittiin aivokasvainta, ms-tautia, kolmoishermosärkyä jne. Kävin MRI:ssä ja röntgenissä muutamaan otteeseen - tuloksetta. Lääkärit olivat täysin neuvottomia suhteeni. Silmiäni rupesi tutkimaan yksi aivan ihana silmälääkäri, joka otti minut asiakseen ja halusi selvittää mikä näössäni on vialla (ilman taistelua - ihmeellistä!!!) Silmäni tutkittiinkin kaikilla mahdollisilla laitteilla mitä tays:ista löytyy (ja tämä kaikki kustansi yhteiskunnalle n.30 000 euroa..heh) - mutta kuten arvata saattaa... mitään ei löytynyt.
Tämän ajanjakson ajalle kuuluu vielä yksi liukastuminen kotipihassamme marraskuussa 07, jota en silloin pitänyt minään. Kaaduin suoraan lapa-alueelle ja ilmat pihalle. Seuraavat kaksi viikkoa pisteli, puutuili, kuumotti ja paleli, sitten nämä oireet katosivat.
Näin ollen puolitoista vuotta sairastumiseni jälkeen olin täysi mysteeri täynnä mitä erilaisempia ja oudoimpia oireita. Olin testannut yleislääkärit, foniatrit, puheterapeutit, KNK-lääkärit, neurologit, psykologit, fysiatrit ja fysioterapeutit. Itse jo toivoin diagnoosikseni vaikka aivokasvainta - kunhan vain saisin selville mikä minua vaivasi. Koko tämä sairasvyyhti ja selvyydet siihen rupesi hiljalleen paljastumaan vasta kun hakeuduin aivan sattumalta samalle CST-hoitajalle kuin Tahdonvoimaakin hänen suosituksestaan kesällä 08.
CST-Hoitaja sanoi tilanteeni olevan selvä ja ymmärrettävä jo ensimmäisellä hoitokerralla ja diagnoosikseni sainkin heti autonomisen hermoston shokkitilan. Kroppa oli vetänyt itsensä aivan kamalaan kuosiin noin pitkän sairastelun jälkeen. Itseni järkyttävä stressitila, jaksamattomuus, ahdistuneisuus ja kaikki ne lukuisat oireeni olivat olleet liikaa jo muutenkin herkälle hermostolleni ja näin ollen ongelmavyyhti oli valmis. Vielä kaatuminen marraskuussa 07 pahensi koko tilaa entisestään ja sen ansiosta niskaani oli tullut vielä mekaniikkahäiriökin, joka on oma luku sinäänsä. Hoitaja selitti, että hermostoni on koko elämäni ollut kuin piripintaan vedellä täytetty kulho ja kun se sai yhden kovan kolauksen (1ja1/2 v. sairastelua) sekä toisen (kaatuminen) siihen perään, kaatui vedet yli kulhon reunojen ja nyt koko kulho on täytettävä alusta asti.
Ja tämähän tarkoittaa sitä, että kaikki on purettava ennen kuin ne voi korjata ja näin ollen kärsin nyt kaikista näistä tältä sivustolta tutuista oireista. Mutta alle 10 hoitokertaa takana, ja olen jo saanut suuren avun kurkun pistokseeni ja ennen kaikkea diagnoosin(!) Mutta paljon tapahtuu kropassa koko ajan ja niitä jaan mielelläni teidän kanssa. Nyt kuitenkin oikea käsi on täysin puutunut, lapaluualue kuin hakattu ja jalat tunnottomat (perus niskavammasen elämää siis) joten on parempi lopettaa... mutta nyt on taustat tehty selväksi, joten tulevat tekstit on muidenkin helpompi ymmärtää. Palaan siis kaikkeen CST-hoidoissa kokemaani ja nykyoireistooni vielä myöhemmin.. Mutta tästä eteenpäin lady.in.pink ei keksi enää tekosyitä vaan innostu jo nyt bloggauksen maailmaan, joten cu! :)
Eli itselläni on kahden vuoden kunnon sairasteluputki takana. Kaikki alkoi 07 tammikuussa kun sairastuin tavalliseen angiinaan. No, tämä angiina johti ongelmiin, joiden kanssa taistelen vieläkin. Tammikuusta kesäkuuhun sairastin siis 7 angiinaa eli se puoli vuotta meni täysin kuumeessa, kurkkukivuissa, antibioottihöyryissä ja vain sängyssä maaten. Kun nielurisat sitten kesällä poistettiin, angiinat onneksi hävisivät, mutta tilalle tuli kunnon liuta lisää oireita.
Kesällä 07 alkoi krooninen kiputila kurkussa, tai pikemminkin kaulalla. Kipu oli pistävää ja sellaista, kuin joku olisi tunkenut terävän veitsen kurkkuun ja vedellyt edestakaisin. Samaan aikaan pistoksen kanssa tuli näköongelmat. Paljon erilaisia kuvia, pisteitä, salamia, palloja ja näön heikkenemistä ja hämärtymistä. Hiljalleen alkoi myös kummalliset oireistot eripuolella kroppaa. Mukaan tulivat puutumiset raajoissa, hengityksen salpaantumista, äänen katoamista, pistelyä ja särkyä eri lihaksissa. Silloin tuntui, ettei nämä kaikki oireet millään voineet olla toisiinsa liitoksissa, mutta toisin selvisi. Tosin puolitoista vuotta niiden alkamisen jälkeen...
Pahin oireistani oli tuo pistos kurkussa. Se invalidisoi vuoden elämästäni täysin ja on edelleen vahvasti läsnä. Kesäkuusta 07 lokakuuhun 08 en voinut hengästyä tai kävellä kovaa - juoksusta puhumattakaan. Ei mitään liikuntaa, ei laulamista, ei puhumista paljon päivässä, ei baarissa oleilua, ei kovaa naurua, ei yskimistä. Nämä kaikki tekivät pistoksen sietämättömäksi. Kipu vaihteli vuoden ajan siitä, etten voinut muuta kuin maata sängyssä aivan paikallaan siihen, että pystyin tapaamaan ystäviäni ja käymään koulussa muutaman tunnin kerrallaan. Näköhäiriöt olivat/on kamalia, mutta ne eivät rajoittaneet elämää niin paljon kun päätin olla välittämättä siitä, etten näe selkeästi kun näkökenttä on täynnä erilaisia kuvioita. Kaikki muut oireet kropassa eivät tuntuneet sietämättömillä koska kaikki keskittyminen meni tuohon kamalaan kiputilaan kaulassa.
No, kuten arvata saattaa, niin näitä oireitahan on tutkittu - ja paljon. Ensimmäisen puoli vuotta sain vain taistella siitä, että pääsisin tutkimuksiin. Kukaan ei suostunut laittamaan minua mihinkään kokeisiin. Taistelin ja taistelin, kunnes väsähdin. Ravasin yleislääkäreillä, foniatreilla ja KNK-lääkäreillä. Sain osakseni vain vähättelyä, "ei siellä mitään ole"-kommentteja sekä suoraa naurua päin naamaa. Eräskin KNK-asiantuntija piti tilannetta huvittavana ja naurun arvoisena, "koska eihän kenelläkään tuollaista voi olla". Voimat oli vähissä ja jaksaminen nollissa.. Onneksi pääsin yhden tutun lääkärin kautta kokeisiin. Minulta tutkittiin verikokein kaikki mitä ihmiseltä voi tutkia - tuloksetta.
Koska korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäreistä, yleislääkäreistä ja foniatreista ei ollut apua moninaisiin oireisiini, siirryin neurologien puoleen. Seuraavaksi mietittiin aivokasvainta, ms-tautia, kolmoishermosärkyä jne. Kävin MRI:ssä ja röntgenissä muutamaan otteeseen - tuloksetta. Lääkärit olivat täysin neuvottomia suhteeni. Silmiäni rupesi tutkimaan yksi aivan ihana silmälääkäri, joka otti minut asiakseen ja halusi selvittää mikä näössäni on vialla (ilman taistelua - ihmeellistä!!!) Silmäni tutkittiinkin kaikilla mahdollisilla laitteilla mitä tays:ista löytyy (ja tämä kaikki kustansi yhteiskunnalle n.30 000 euroa..heh) - mutta kuten arvata saattaa... mitään ei löytynyt.
Tämän ajanjakson ajalle kuuluu vielä yksi liukastuminen kotipihassamme marraskuussa 07, jota en silloin pitänyt minään. Kaaduin suoraan lapa-alueelle ja ilmat pihalle. Seuraavat kaksi viikkoa pisteli, puutuili, kuumotti ja paleli, sitten nämä oireet katosivat.
Näin ollen puolitoista vuotta sairastumiseni jälkeen olin täysi mysteeri täynnä mitä erilaisempia ja oudoimpia oireita. Olin testannut yleislääkärit, foniatrit, puheterapeutit, KNK-lääkärit, neurologit, psykologit, fysiatrit ja fysioterapeutit. Itse jo toivoin diagnoosikseni vaikka aivokasvainta - kunhan vain saisin selville mikä minua vaivasi. Koko tämä sairasvyyhti ja selvyydet siihen rupesi hiljalleen paljastumaan vasta kun hakeuduin aivan sattumalta samalle CST-hoitajalle kuin Tahdonvoimaakin hänen suosituksestaan kesällä 08.
CST-Hoitaja sanoi tilanteeni olevan selvä ja ymmärrettävä jo ensimmäisellä hoitokerralla ja diagnoosikseni sainkin heti autonomisen hermoston shokkitilan. Kroppa oli vetänyt itsensä aivan kamalaan kuosiin noin pitkän sairastelun jälkeen. Itseni järkyttävä stressitila, jaksamattomuus, ahdistuneisuus ja kaikki ne lukuisat oireeni olivat olleet liikaa jo muutenkin herkälle hermostolleni ja näin ollen ongelmavyyhti oli valmis. Vielä kaatuminen marraskuussa 07 pahensi koko tilaa entisestään ja sen ansiosta niskaani oli tullut vielä mekaniikkahäiriökin, joka on oma luku sinäänsä. Hoitaja selitti, että hermostoni on koko elämäni ollut kuin piripintaan vedellä täytetty kulho ja kun se sai yhden kovan kolauksen (1ja1/2 v. sairastelua) sekä toisen (kaatuminen) siihen perään, kaatui vedet yli kulhon reunojen ja nyt koko kulho on täytettävä alusta asti.
Ja tämähän tarkoittaa sitä, että kaikki on purettava ennen kuin ne voi korjata ja näin ollen kärsin nyt kaikista näistä tältä sivustolta tutuista oireista. Mutta alle 10 hoitokertaa takana, ja olen jo saanut suuren avun kurkun pistokseeni ja ennen kaikkea diagnoosin(!) Mutta paljon tapahtuu kropassa koko ajan ja niitä jaan mielelläni teidän kanssa. Nyt kuitenkin oikea käsi on täysin puutunut, lapaluualue kuin hakattu ja jalat tunnottomat (perus niskavammasen elämää siis) joten on parempi lopettaa... mutta nyt on taustat tehty selväksi, joten tulevat tekstit on muidenkin helpompi ymmärtää. Palaan siis kaikkeen CST-hoidoissa kokemaani ja nykyoireistooni vielä myöhemmin.. Mutta tästä eteenpäin lady.in.pink ei keksi enää tekosyitä vaan innostu jo nyt bloggauksen maailmaan, joten cu! :)
Ja taas puutuu iloisesti (Tahdonvoimaa)
Juu, yläniska se on, mikä nyt on kyrvähtänyt. Ja sitä myöten myös C2-C3. Puutuupas taas niin iloisesti takaraivo ja korvantausta. Voi vittu, että alkaa ottaa pannuun ihan oikeasti. Ihan sama mitä ja kuinka paljon tekee, niin eipähän tuo kestä kuitenkaan. On tämä kyllä niin mahrotonta. Ainoa hyvä puoli se, ettei hermosto ole hepaillut tänäänkään.
Tiukka päivä (Tahdonvoimaa)
Tänään olikin tiukka päivä. Klo 12.00 soitin potentiaaliselle asiakkaalle, hammaslekuripalveluun. Sovittiin kunnollinen juttuaika keskiviikolle, kun hänellä oli siinä just potilas aukomassa suutaan.
Sitten yritin tavoittaa 3 h toista potentiaalista asiakasta. Puhui puhelimessa koko ajan. Huomenna jatkuu! Tuohon väliin mahtui myös muutama muu asiakaspuhelu. Ja vielä jäi yksi soittamatta...
Olo on ollut ihan ok. Vasen puoli nyt on kunnossa ja oireilu on toispuoleista. Takaraivo/päälaki ei ole mennyt uudestaan jumiin. Eli varmaan se tuli siitä autolla töytäisystä torstaina. Korvat on pysynyt suht vaiti. Kyllähän ne yrittää lukkoilla kun on pystyssä, mutten anna. Hartiat ei ole lyönyt samanlaista totaalijumitusta kuin mitä hiustenleikkuun jälkeen viime viikolla. Olkapäät on tukossa edelleen, muttei niin kuin ennen. Ei ne ole tulehtunut samalla tavalla. Rintaranka/ristiselkä on nyt puolestaan jumissa. Samoin alaselkä.
Aamulla kipuili oikea lonkka, ja polvikin oli niin arka/turvonnut, ettei sille tohtinut astua. Eli kaikki on merkkejä siitä, että yläniska oikeelta on lysyssä. No, nyt täytyy vaan mennä rasitusrajan alapuolella. Tän päivän onnistuin lepäilemään, vaikka yritänkin sitä parhaani mukaan välttää, ettei mene makailuksi.
Nyt kun autonominen hermostokin on alkanut pysyä kurissa, niin täytyy tosiaan hiljalleen käynnistellä koneita ohjeiden mukaan. Mutta sen päätin, että kun menen ens kerralla fyssarille 8.12, otan pari lepipäivää alle, etten aina ole niin jakissa, kun menen sinne! :)
Mustille vastausta (Fedja)
Mustille: Tampereen seutu aiotaan käydä testaamassa.
Pitäisi löytää syy, että miksi tuolla neuraalikudoksessa on niin kova ärsytys. Kova kiristys suojaa, siis vetää niskan sellaiseen asentoon, että ärsytys vähäisempää. Ja kun kiristystä löysätään, neuraalikudos ja hermostolliset jutut ärtyvät ja sen johdosta voi mennä öisin jopa kovempaan jumiin kuin ed. päivänä. Neuraalikudosta voi joku painaa, siis niskassa joku ei ole kohdillaan tai sitten yläniskan kalvoihin kallon pohjan tienoille on tullut repeämä siinä pyörälennossa 11v sitten, jota kiristyksellä suojataan. Toivon siis tuota ensimmäistä, että siellä olisi joku vähän vinksallaan ja joku löytäisi sen ja heivaisi paikalleen.
Jos se on tuo toinen vaihtoehto, en tiedä voiko syytä edes löytää. Ja jos en mistään löydä apua, niin silloin on vaan kertakaikkiaan tyydyttävä siihen, että nyt tällä hetkellä en ainakaan apua löydä ja löydän tulevaisuudessa, jos olen löytääkseni.
Olenhan tosi paljon käynyt jo hoidoissa. Ja oppinut hoitamaan tosi paljon itseänikin. Käytännössä omalla tekniikalla löysytän kalvot, mitä Tahdonvoimalle tehdään CST: hoidossa. Mutta löysyttäminen ei auta, jos siellä on jokin, joka kanittaa koko ajan systeemin samanlaiseksi.
Toivon kyllä totta tosiaan, että joskus löytyy helpotusta. Jossakin vaiheessa, jos apua ei löydy, pitää hyväksyä asiain tila ja keskittyä kaikkeen muuhun mihin pystyy. Ihme kyllä ois, jos loppuelämän olisin tällaisessa tilassa. Sittenhän minulle olisi ihan turhaan opetettu kaikkia niitä asioita, mitä tässä sairastelun aikana olen oppinut, kun en pääsisi niitä käyttämän.
Pitäisi löytää syy, että miksi tuolla neuraalikudoksessa on niin kova ärsytys. Kova kiristys suojaa, siis vetää niskan sellaiseen asentoon, että ärsytys vähäisempää. Ja kun kiristystä löysätään, neuraalikudos ja hermostolliset jutut ärtyvät ja sen johdosta voi mennä öisin jopa kovempaan jumiin kuin ed. päivänä. Neuraalikudosta voi joku painaa, siis niskassa joku ei ole kohdillaan tai sitten yläniskan kalvoihin kallon pohjan tienoille on tullut repeämä siinä pyörälennossa 11v sitten, jota kiristyksellä suojataan. Toivon siis tuota ensimmäistä, että siellä olisi joku vähän vinksallaan ja joku löytäisi sen ja heivaisi paikalleen.
Jos se on tuo toinen vaihtoehto, en tiedä voiko syytä edes löytää. Ja jos en mistään löydä apua, niin silloin on vaan kertakaikkiaan tyydyttävä siihen, että nyt tällä hetkellä en ainakaan apua löydä ja löydän tulevaisuudessa, jos olen löytääkseni.
Olenhan tosi paljon käynyt jo hoidoissa. Ja oppinut hoitamaan tosi paljon itseänikin. Käytännössä omalla tekniikalla löysytän kalvot, mitä Tahdonvoimalle tehdään CST: hoidossa. Mutta löysyttäminen ei auta, jos siellä on jokin, joka kanittaa koko ajan systeemin samanlaiseksi.
Toivon kyllä totta tosiaan, että joskus löytyy helpotusta. Jossakin vaiheessa, jos apua ei löydy, pitää hyväksyä asiain tila ja keskittyä kaikkeen muuhun mihin pystyy. Ihme kyllä ois, jos loppuelämän olisin tällaisessa tilassa. Sittenhän minulle olisi ihan turhaan opetettu kaikkia niitä asioita, mitä tässä sairastelun aikana olen oppinut, kun en pääsisi niitä käyttämän.
Ihan hirvee munan himo (Tahdonvoimaa)
Outo juttu. Just kun olin nukahtamassa, iski hirveä keitetyn kananmunan himo. Ei muuta kuin vesi kiehuun, kaverit sekaan. 4 minuuttia meni ja olin syönyt nuo kaikki keittämäni munat. Kolme paljaaltaan ja yhden ruisleivän päällä. Fyssari sanoi, että tervehtymisen merkki. ;) Nyt onkin maha kuin mettiäisellä. Hyvät yöt!
Ps. Musti, kerros joskus sun ennustajan/näkijän kyvyistä, mihin perustat myös paranemisen... Ne on aika mielenkiintoisia juttuja. Ü
Aika matelee (Tahdonvoimaa)
Mitä terveemmäksi tulee, sitä hitaammin aika menee. Tajusin just, että siitä totaalisesta katastrofista on mennyt vasta 5 viikkoa.
13.10 niska oli vielä tosi pahana, koska kävin ekalla kriisiajalla tuolloin ja sitten olin kriisiajalla fyssarilla myös 28.10. Sen jälkeenhän oli tosi kivat/nousujohteiset kolme viikkoa tossa välissä, jos unohtaa sen helvetillisen hartia/olkajumituksen. Nyt kävin sit viime viikolla vasta uudelleen 19.11 ja ainakaan vielä ei ole iskenyt hartiajumitusta.
Mutta loppujen lopuksi siitä kaameesta katastrofista tulikin toivuttua suhteellisen äkkiä jälkikäteen mietittynä. Hartiat on ollut nyt paljon parempina, vaikka ne tiksaskin sen etutukan leikkauksen jälkeen 20.11. Ei ne enää jumita ollenkaan niin kuin silloin edellisellä kerralla. Samoin toi C2-3 on taas vähän parempi, vaikka äityikin siitä pikkutöytäisystä silloin fyssarin jälkeen. Kai se vaan menee niin, että kun ei ole käyttänyt lihaksia ja ei ole sitä tarvittavaa tukea, niin kaikki paikat tiksailee ihan hullun helposti. Ja se todella käy KAIKKI läpi. Silloin aluksihan olin kokonaan ihan jumissa ja nyt se on lähtenyt purkautumaan mutta vielä ei riitä rasituskestävyys ihan kaikkeen. Ja aina välillä tulee sit takapakkia, kun on menty sietokyvyn yli. Mutta suunta on kuitenkin koko ajan ylöspäin. Täytyy vaan koko ajan muistuttaa itseään, että on mennyt VASTA vajaa 8 kuukautta kaatumisesta. Eli ei voi olla vielä kunnossa.
Se on vaan mun oma aika, joka tuntuu matelevan... No, joulukuusta aattelin aloittaa duunit 2 h/pvä, niin se varmasti edistää ajan kulua. Tällä kertaa tosin hieman maltillisemmin siis kuin viimeksi. ;)
Kurjat oireet (Musti)
Fedjan kirjoitusta lukiessani tunsin voimakasta myötätuntoa häntä kohtaan, kuinka tuollaiset elämää invalidisoivat kauheat oireet saataisiin helpottumaan. Eikö todellakaan suomesta tai mistään maailman kolkasta löydy ihmistä joka pystyisi sinua auttamaan.
Tahdonvoiman paraneminen on mennyt eteenpäin hänen löydettyään loistavan CST terapeutin täältä Tampereelta, jonka luona käyntiä sinullekin Fedja lämpimästi suosittelen.
Olet jaksanut urheasti sinnitellä jo 11v, joka on äärettömän pitkä aika tuollaisten oireitten kanssa. Onko sinulla lähiomaisia lähelläsi, jotka tukevat ja auttavat sinua kun siltä tuntuu?
En halua olla tungetteleva enkä utelias, mutta itse isossa perheessä kasvaneena tiedän kuinka paljon merkitsee kun ympärillä oli porukkaa joille uskoutua kun elämä ei kohdellutkaan aina silkkihansikkain.
Eihän sitä jatkuvasti kaipaa hälinää ympärilleen, joskus on mukava olla aivan yksin omien ajatustensa kanssa. Laittaa soimaan hyvää musaa ja nauttia vaan omasta seurastaan.
Uskon elämän vielä tuovan eteesi sellaisenkin ajan jolloin koettelemuksesi ovat takana päin Fedja.
Tahdonvoiman paraneminen on mennyt eteenpäin hänen löydettyään loistavan CST terapeutin täältä Tampereelta, jonka luona käyntiä sinullekin Fedja lämpimästi suosittelen.
Olet jaksanut urheasti sinnitellä jo 11v, joka on äärettömän pitkä aika tuollaisten oireitten kanssa. Onko sinulla lähiomaisia lähelläsi, jotka tukevat ja auttavat sinua kun siltä tuntuu?
En halua olla tungetteleva enkä utelias, mutta itse isossa perheessä kasvaneena tiedän kuinka paljon merkitsee kun ympärillä oli porukkaa joille uskoutua kun elämä ei kohdellutkaan aina silkkihansikkain.
Eihän sitä jatkuvasti kaipaa hälinää ympärilleen, joskus on mukava olla aivan yksin omien ajatustensa kanssa. Laittaa soimaan hyvää musaa ja nauttia vaan omasta seurastaan.
Uskon elämän vielä tuovan eteesi sellaisenkin ajan jolloin koettelemuksesi ovat takana päin Fedja.
sunnuntai 23. marraskuuta 2008
Back to the life (Tahdonvoimaa)
Fyssari just viime kerralla varoitteli, että nyt pitäis palata elämään sillain rauhakseltaan, ettei mene ylivireystilaan. Monien kanssa tehdään kuulemma se virhe, että ne yritetään saada liian nopeasti takas ns. normirytmiin, vaikka keho ei sietäis rasitusta... Mun pitäis kuulemma tehdä nyt sama toimenpide kuin ihan alussa mutta toiseen suuntaan. Eli alkaa ns. käynnistään koneita mutta hyvin, hyvin varovasti...
Siksi ajattelin ottaa neuvosta vaarin ja lähteä sitten johonkin käymään tossa ensi viikolla. Ehkä aloitan varovasti miehen porukoilla vierailusta, Kangasalla kun tossa vieressä ovat. Tosin ensin tarttis ne talvirenkaat... ;)
Siksi ajattelin ottaa neuvosta vaarin ja lähteä sitten johonkin käymään tossa ensi viikolla. Ehkä aloitan varovasti miehen porukoilla vierailusta, Kangasalla kun tossa vieressä ovat. Tosin ensin tarttis ne talvirenkaat... ;)
Oulu j oulu (Fedja)
Täälläkin lumimyräkkää. Tuli tuossa tunti sitten.
Olen nukkunut vähän enemmän ja pudonnut ylivireystilasta alivireystilaan. Ilmeisesti pitää jatkaa nukkumista päivisin myös, että pääsee keskivireystilaan jonkun ajan päästä, jos sellaista enää arvoisa hermostoni sallii.
Hoidon jälkeen perjantaina toimin jonkin aikaa asunnon lämmittäjänä, sen sijaan, että asunto olisi lämmittänyt. Syke lähti laukkaan kanssa 80-90 /min. Eli heti kun yläniska on enemmän auki, autonom hermosto innostuu. Illemmalla taas jalat jäässä, mutta muuttuivat pattereiksi taas kun meni pitkäkseen. Lauantaina sain auottua paikat aika hyvin, mutta vei sen 5 tuntia. Silti jää voimakas tinnitus, kiristys niskasta vielä sentti 2 kallonpohjasta ylemmäs ja tykytys. Yöllä hikoilua. Seuraavana päivänä ihan änkkäjumissa, koska yläniskan aukiolo jumitti niin pahasti nukkuessa. Eli ei tässä nyt tiedä mitä tässä tekis. Olisiko tasaisessa paketissa koko ajan. Mitä hyötyä aukoa paikkoja, jos on samassa tilanteessa koko ajan. Ei mitään.
Kun yläniska on auki. Seuraava yö on läpimäräksi hikoilua. Esim ranteet saattaa olla ihan hiessä, koko yläkroppa, kyynärtaipeet. Tyynyt, lakanat ja pussilakanat märkinä. Välillä saa pyyhkiä pyyhkeen kanssa aivan kuin suihkun jäljiltä.
Joo, ei mua mikään vaivaa, ei.
Tahdonvoimaa. Muistahan mennä tänä iltana nukkumaan kymmeneltä. Ylivireystila ei parane kuin levolla.
Olen nukkunut vähän enemmän ja pudonnut ylivireystilasta alivireystilaan. Ilmeisesti pitää jatkaa nukkumista päivisin myös, että pääsee keskivireystilaan jonkun ajan päästä, jos sellaista enää arvoisa hermostoni sallii.
Hoidon jälkeen perjantaina toimin jonkin aikaa asunnon lämmittäjänä, sen sijaan, että asunto olisi lämmittänyt. Syke lähti laukkaan kanssa 80-90 /min. Eli heti kun yläniska on enemmän auki, autonom hermosto innostuu. Illemmalla taas jalat jäässä, mutta muuttuivat pattereiksi taas kun meni pitkäkseen. Lauantaina sain auottua paikat aika hyvin, mutta vei sen 5 tuntia. Silti jää voimakas tinnitus, kiristys niskasta vielä sentti 2 kallonpohjasta ylemmäs ja tykytys. Yöllä hikoilua. Seuraavana päivänä ihan änkkäjumissa, koska yläniskan aukiolo jumitti niin pahasti nukkuessa. Eli ei tässä nyt tiedä mitä tässä tekis. Olisiko tasaisessa paketissa koko ajan. Mitä hyötyä aukoa paikkoja, jos on samassa tilanteessa koko ajan. Ei mitään.
Kun yläniska on auki. Seuraava yö on läpimäräksi hikoilua. Esim ranteet saattaa olla ihan hiessä, koko yläkroppa, kyynärtaipeet. Tyynyt, lakanat ja pussilakanat märkinä. Välillä saa pyyhkiä pyyhkeen kanssa aivan kuin suihkun jäljiltä.
Joo, ei mua mikään vaivaa, ei.
Tahdonvoimaa. Muistahan mennä tänä iltana nukkumaan kymmeneltä. Ylivireystila ei parane kuin levolla.
Pyhäpäivää (Tahdonvoimaa)
Ei, en ole nukkunut tähän asti. Olen vain jatkanut eilen kesken jäänyttä Facebook-päivittämistä kuvien lisäämisen ja tägittämisen merkeissä. Huh, onpa siinä hommaa. Varsinkin, kun sen kyljeltään makuultaan tekee. ;)
Kurkkasin just ekaa kertaa ulos ikkunasta jJaahas, talvi tuli nyt sitten. Ensimmäinen ajatukseni oli tietenkin: millä mä meen huomenna altaalle, kun on kesärenkaat? No, en millään. Eli täytyy tehdä treeniä himassa, vaikkei se yhtä tehokasta olekaan. Miekkonen vaihtaa renkaat tiistaina, joten siihen asti ei autolla paljon ajella.
Tänään on taas ollut kumma päivä. Periaatteessa sitä alkais olla muuten suht kunnossa, paitsi tosta hartioiden kohdalta. Onneksi pystyy istumaan jo suht hyvin niin, ettei toi C6 tunnu ihan koko ajan enää huojuvan. Istuessaankin sitä pystyy jo vähän trimmaamaan kielenimemisellä tai rintarangan kierroilla. Hassua sinänsä, että mulla on suora kontakti keskushermostooni luisten kiinnityskohtien kautta. Ei kaikilla vaan! Kävelyä toi ei vielä kestä mutta se onkin se kaikista raskain juttu.
Lunta ja Idols ( Musti )
Kyllä on kaikkien aikojen lumituisku täällä Lahdessa ja taitaa olla melkein koko suomessa. Terassi on täynnä lunta ja kynttilälyhdyt heiluvat tuulessa kohta varmaan sammuen.
Talvi on tullut suomeen, nyt tarvitaan kunnon talvikenkiä, mutta viikon puolivälistä on jo luvattu kumisaapas keliä.
Jatkan nyt mielenkiintoisen Idolsin seuraamista ja olen melkein varma kuka on seuraava Idols kisan voittaja. Jos olisin nuorempi ja nätimpi ja parempi laulamaan voisin kans osallistua. Joten tyydyn vain kuuntelemaan ja arvostelemaan.
Talvi on tullut suomeen, nyt tarvitaan kunnon talvikenkiä, mutta viikon puolivälistä on jo luvattu kumisaapas keliä.
Jatkan nyt mielenkiintoisen Idolsin seuraamista ja olen melkein varma kuka on seuraava Idols kisan voittaja. Jos olisin nuorempi ja nätimpi ja parempi laulamaan voisin kans osallistua. Joten tyydyn vain kuuntelemaan ja arvostelemaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
