Netti on paha paikka

Koskaan ei kantsis kyllä mennä nettiin tsekkaa mitään oman sairauden juttuja. Siellä on aina ne kaikki pahimmat ja epätoivoisimmat tapaukset nimittäin kirjoittamassa. Minä tein sen virheen, että menin piipahtaan netissä hakusanalla 'retkahdusvamma' ja kauhukuvat sen kun lisääntyi:
- Jos retkahduksesta ei kuntoudu parissa kuukaudessa, siitä ei kuntoudu ollenkaan
- Itse olen kärsinyt koko vartalossa olevista ongelmista ja haitoista kohta 5 vuotta
- Paskempaa sairautta, kun retkahdusvamma, saa hakea

Tosi siistii lukee noita kauhutarinoita ja sitten yrittää itse pysyä positiivisena kaikkine oireineen:
- korvat huutaa ja lukkoilee
- silmät hämärtyy
- oikee puoli koko kroppaa puutuilee
- jalat ei kanna kuin puolet kuusta/maa lähtee jalkojen alta
- istuun pystyy harvoina ja valittuina päivinä, eikä koskaan yli kahta tuntia putkeen
- tietokoneella on edes turha kuvitella olevansa normaalisti, vain vaakatasossa kirjoittaminen onnistuu
- kärsivällisyys on loppunut aikaa sitten
- mitään ei uskalla tehdä ajattelematta ensin sitä, miten A) sieltä jostain pääsee kotiin, jos tulee tosi huono olo b) Millaista oloa se tietää seuraavana päivänä
- hauskanpidosta ei voi enää puhuakaan, koska mistään ei pysty nauttimaan, kun koko ajan on huono olo tai huimaa
- kyynisyys ja vittuuntuneisuuden määrä siitä, mitä se on ollut, on ainakin 100-kertaistunut

Aina välillä sitä tulee mietittyä, että onko tämä maailma ollenkaan oikeudenmukainen paikka, kun tän ikäiselle ihmiselle, jolla olisi koko elämä vielä edessä, on antanut tällaisen kohtalon. Kasan erikoisia hermooireita, joita kukaan ei pysty selittään, korjaamaan tai poistamaan ja joissa ei ole mitään logiikkaa. Pelottaa aatellakin, missä kunnossa psyyke on kahden vuoden päästä, jos sama homma jatkuu. Ihmisestä ei jää kyllä mitään jäljelle, jos kohtalo on tämä.