Paskaa tuutin täydeltä

Ja taas kerran, juuri kun luulin viiden hyvän päivän jälkeen, päässeeni jaloille, niin vielä mitä. Kun nousin sohvalta hetki sitten, totesin, että jalat ei kanna ja kävelystä ei tuu mitään. Koko pää puutuneena on myöskään vaikea katsoo telkkaa tai nauttia lehden lukemisesta. Nähtävästi viiden hyvän päivän jakso ja hetket istualtaan ovat liikaa. Nyt alkaa tuntua totaalisen epätoivoiselta. Tätäkö tää tulee oleen? Paskaa paskan jälkeen. Ja kun on ollut vähän paskaa, niin sen jälkeen paskaa tuleekin vielä enemmän. Se siitä ilosta ja sen kestävyydestä. Ei muuta kun takas vaakatasoon 'nauttimaan' siitä, että yhtä hyvin olla kuollut. Olotila on varmaankin (?) hyvin samanlainen...