Kaava on VIHDOIN rikkoutunut. Vaikka silmä, korva ja leuka puutuikin tänään, huimaus ei ole lisääntynyt. JESH. Tänään sitä paitsi tuli 14 päivää täyteen, jolloin voin sanoa olevani melkein terve. Viimeiset viisi päivää olen lisännyt asteittain rasitusta ja olotila on silti kohentunut. Se on hyvä merkki. Nyt siis kävelen jo 200 metriä päivässä ja 20 prosentin teholla. WAU. =) Pakko se on vaan uskoo, että kun tarpeeksi kauan jaksaa käydä fyssarilla ja treenata, niin tästä vielä noustaa.
Positiivisena havaintona on se, että enää pään ja käsien liikkeet eivät huimaa ja lisäksi myös illalla on hyvä olo ja pystyy istumaan koneella/Kävelemään. Eli toisin sanoen kestävyyttä on tullut lisää. Vaikkei olo vielä olekaan "normaali", niin nyt myönnän itsekin, että paranemista ON TAPAHTUNUT. Siistii! Mulla on siis mahdollisuus joskus saada normaali elämä takaisin...
Laskukautta odotellessa. ;) Ettei pääsis positiivisuus yllättään...
keskiviikko 14. toukokuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
1 kommentti:
Kylläpä oli hassua, kun tällöin luulin olevani terve, vaikkei pahimmat huimausoireet olleet edes alkaneet. Noh, kun ei tiennyt, mikä on terve, niin meni siihen piikkiin. Luulinolevani terve, kun olin semmoisessa kuosissa kuin ennen kaatumista. Mutta paskat. Hoitojen myötä keho vasta alkoi ulostaa niitä ongelmia... Kesäkuu meni siinä "epävarnuuden" tunteessa. Se oli hirveetä. Koko elämä oli kuin hidastetusta filmistä.Piti hiippailla koko ajan seiniä pitkin, hyi hitto. Kun istuin pöntöllekin, tuntui, että liike jatkui jonkun minuutin vielä ja tipuin pöntön läpi.
Lähetä kommentti