Mutta yks juttu mua ihmetytti: kuinka sillä pienellä, jolla ei pitäisi olla edes ranka kehittynyt saattoi olla samanalainen kulmakiilautuminen eli ligamenttivamma C6-tasolla kuin äidillään. Kaikki muut itki vauvan kohtaloa ja taputteli mua päähän ja yritti lohduttaa, mutta mä vaan mietin ittekseni sitä kulmakiilautumista. Siihen sitten heräsinkin... Että semmonen uni tällä kertaa. Parempi vissiin vähentää taas lääkkeitä ja nukkua enemmän. ;)
keskiviikko 2. syyskuuta 2009
Unihullun uni
Ei tsiisus, näin ni kilipäisen unen eilen... Toivottavasti ei ole enne. Olin raskaana, ehkä jollain 5 kk:lla. Poltot alkoi yhtäkkiä ja keskenmenohan siitä tuli. Satuin oleen tuolloin Lahden Kekäleessä ostaa miehelleni housuja ja ei auttanut, ku kasata vaatteista peti ja pistää siinä vauvan synnytys käyntiin. Kekäleessä oli duunissa yks mun kaveri, joka o ensihoitaja ja kätilö. Tyyppi haettiin ylhäältä avustamaan synnytystä. Kaikki oli ihan paskana ja mä vaan hyräilin, että "näin se elämä välillä rankaisee" ja "tiesin tän, koska olin nähnyt casen unessa". Lapsi oli menetetty valitettavasti, mut tosi suloineni.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti