maanantai 15. maaliskuuta 2010
Elvytetääs veslpolkulistaa... ;)
Hahaa, eipähän tartte käydä enää jäisessä uima"hallissa" kiskurihintaan. Ja ajella 300 metrin matkoja jäisellä Audilla, josta oli jatkuvasti sit akku sipissä...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
2 kommenttia:
loppujen lopuksi sitähän me olemme -yksin. Sielunihmisiä saattaa osua matkan varrelle, jokin muu asia saattaa viihdyttää, lohduttaa, tyynnyttää. Kuitenkin, kun myöntää ja hyväksyy asian, tuntuu vain hyvältä olla yksin,tosin se ei ole henkisesti heikkojen laji.
Ei jaksa vääntää mitään venäjän kielellä tällä kertaa.
Eikä tää tainnu edes liittyä aiheeseen, itseasiassa pohdin tätä juttua itse tänään,niin... koska on aikaa ajatella.
Juu, ei kyllä liittynyt mitenkään, enkä saanut yhtään kiinni, mihin juttuun tuo olisi voinut liittyä mutta ymmärsin pointin. :D Mutta näinhän se on, että jokaisella on lopulta oma elämä elettävänä, vaikka toki siteet muihin voivat olla vahvat. Jotkut ovat enemmän riippuvaisia toisista, toiset varsinaisia erakoita. Ja toki riippuu tilanteestakin paljon. Mutta ehdottomasti kaikista suurin taiteen laji on todellakin yksinolo. Ja sekin on vielä eri asia kuin yksinäisyyden kokeminen.
Hyvää yötä ja onneks olkoon, että oli aikaa ajatella! Tosin sekään ei ole kiva, jos sitä aikaa on liikaa... Ah, kultainen keskitie, missä olet?
Lähetä kommentti