Voi duudelit sentään

Luin aikas kummallisen uutisen Aamulehdestä. Liekö tosiaan toimittaja jälleen pihalla kuin lumiukko, vaiko meitsi? No, oli niin tai näin, pakko saada avautua aiheesta. Korjatkaa, jos Aamulehti on nyt viilannut mua linssiin ja kertonut valheita, mutta uutisessa väitettiin, että ylioppilaskokeissa on mahdollisuus jopa parantaa arvosanaa, mikäli on esittää lääkärintodistus jostain vammasta, joka haittaa parhaaseen suoritukseen pääsemistä. Siis mitä mä en nyt ymmärrä tässä? Siis käsitän, että jos on vaikkapa reumaiset kädet, eikä lyijäri pysy händyssä, niin voi tehdä testin tietokoneella. Tai jos on silmät just värikalvontulehduksessa, eikä pysty tarkentamaan pieneen tekstiin, niin voi saada esimerkiksi isommalla printatut aineistot. Mutta missä menee raja ensinnäkin fyysisen ja psyykkisen ja toisaalta pysyvän ja tilapäisen haitan/vaivan tuomissa helpotuksissa ja arvosanan korotuksissa?

Jos nyt sattuu ollemaan 39 asteen kuumeessa koepäivänä, niin miksi olisi oikeutettu helpotuksiin koetilateessa tai jopa pistehyvityksiin arvostelussa? Minun aikanani, eikä siitä ole kuin kymmenen vuotta, sairaat tulivat uusintaan, eikä muusta järjestelystä ollut puhetta. Tämä jo siksi, etteivät tartuntatautiset olisi koko koulua sairastuttaneet. Toki sisseimmät kävivät kaiksta huolimatta tekemässä ylppärit lääkkeiden voimalla ja korottivat sitten, jos halusivat, arvosanojaan myöhemmin terveenä. Mutta ei meitä kukaan kehottanut hakemaan säälipisteitä tuon tyyppisten sairauksien takia. Entäs sitten, kun on paniikkihäiriö tai sosiaalisten paikkojen kammo? Ymmärrän kyllä, että tällaiselle ihmiselle voidaan lääkärintodistusta vastaan järjestää vaikkapa oma pieni ja rauhallinen luokkahuone. Mutta missä vaiheessa erityisjärjestelyt kompensoivat vammaa liikaa? Varmaan kuka tahansa ottaisi ilolla moiset fasiliteetit vastaan ja pääsisi parempaan suoritukseen ilman räkiviä, huohottavia tai vaikkapa häiritsevästi hikoilevia tai nikottevia kanssapuurtajia.

Toki tässä psyykkisen sairauden tapauksessakin tarvitaan erikoislääkärin todistus, jotta helpotuksiin voidaan alkaa. Miksi psykologi ei muuten riitä? Tai sosiaalityöntekijä? Entä onko neurologin lausunnolla enemmän arvoa lisäpisteistä päätettäessä kuin vaikkapa psykiatrin? Entäs jos ei ole varaa hankkia todistusta, vaikka olisi kuinka todellinen tarve? Ja paljon on varmaan niitäkin mussukoita, jotka saavat kauniisti pyytämällä äitiltä, iskältä, sisaruksilta tai tutuilta perhelääkäreiltä juuri sellaisen paperin, jonka haluavat ja josta voi saada edes hieman helpotusta raskasta yo-urakkaa ajatellen. Voi duudelit.

Missä menee raja? Miten voidaan arvottaa erilaisia saiauksia ja vammoja sekä niiden todellisia vaikutusta suoriutumiskykyyn? Pitääkö olla krooninen sairaus, vai riittääkö tilapäinen haitta? Entä jos on vaikeassa elämäntilannekriisissä? Entäs diagnosoimattomat kipuoireet? Etenkin psyykkisten sairauksien kohdalla helpotukset asettaa kokelaat helposti eriarvoiseeen asemaan, koska kirjoitusten tarkoitus on osittain mitata paitsi tietoja/taitoja myös paineensietokykyä ja stressinhallintaa. Vai onko edes? Kuka määrittelee rajat sille, missä tapauksissa kyse on aiheettomasta keplottelusta ja missä tapauksissa helpotukset on todella perustellut? Kaiken kaikkiaan todella kinkkinen teema, johon ei ole yhtä oikeaa vastausta. Itseäni myös mietityttää, miten tähän eriarvoisuuteen yo-kokeissa suhtaudutaan vaikkapa yliopiston pääsykokeissa, etenkin jos ne ovat pelkät paperikarsinnat?

Tai entä työelämässä? Eihän sielläkään anneta säälipisteitä loputtomasti kenellekään. Miltä kuulostaa helpotus työpäivän pituuteen yleisen ahdistuksen perusteella? Tai suurempi näyttö kuin kaikilla muilla, koska silmät on niin kuivakat? Tai paremmat rannetuet tietokoneeseen siksi, että lapuudessa vaivasi tenniskyynärpää? Työelämässä, etenkään luvanvaraisissa ammattiryhmissä tuollaiset eivät tule kuuloonkaan. Yksikään lennonjohtaja ei ole sokea, ei edes puoliksi, eikä kirvemies yläraajaton. Missä vaiheessa tasapäistäminen kääntyy itseään vastaan ja ei erityisjärjestelyitä tarvitsevien aliarvmiseksi tai epäoikeudenmukaiseksi kohteluksi? Varsin hankalia kysymyksiä nousi mieleen tästäkin uutisesta Pääsääntöisesti suurin osa nuorista ei varmaankaan keplottele ylppäreissä, vaan ovat varsin ahkeria, tunnollisia ja kaikin puolin motivoituneita oppijoita. Vai häh, mitä mieltä olette? Mä olen montaa mieltä. ;)