Mielistelystä

Helsingin Sanomissa kirjoitettiin, ettei pomon mielistely Suomessa kannata.
http://www.taloussanomat.fi/tyo-ja-koulutus/2010/04/05/la-tuppaudu-pomon-kaveriksi/20104735/139

Mielestäni kenenkään perseen nuoleskelu ei pidemmän päälle kannata. Toki aina löytyy niitä ihmisiä, joiden pätemisen tarve tyydyttyy todella sillä, että heidät nostetaan jalustalle muiden toimesta, mutta pidemmän päälle tuollainen vuorovaikutus käy usein raskaaksi ja loppuu kuin itsestään. Usein mielistelijä kyllästyy, koska ei saavuttanut sitä, mitä halusi, ja hän kenties vaihtaa helpompaan kohteeseen. Yhtä todennäköistä on myös se, että mielistelyn kohde kokee olonsa kiusaantuneeksi ja varoo asettamasta hanukkaansa helposti nuoleskeltavaksi uudelleen.

Mikä sitten on mielistelyä ja mikä aitoa kaveruutta, riippuu paitsi kulttuuriympäristöstä myös jokaisen yrityksen asennemaailmasta sekä yleisestä vuorovaikutustyylistä. Eri maissa, eri toimialoilla sekä eri kokoisissa firmoissa ovat omat erityispiirteensä sosiaalisissa suhteissa. Oman kokemukseni mukaan pienissä ja kiinteissä asiantuntijaorganisaatiossa, joissa luonnollisesti tehdään paljon asioita yhdessä myös vapaalla, syntyy varsin syvällisiä ystävyyssuhteita asemasta riippumatta. Vuorovaikutuksen tarkoitus ei ole kaveerata hyötymielessä, vaan yhdessä tekeminen vaan sattuu olemaan kaikkien mielestä hauskaa, rentouttavaa ja kehittävää. Sitä ihan yksinkertaisesti vaan viihtyy samanhenkisessä porukassa niin työssä kuin vapaalla, eikä siinä ole sen kummallisempia taka-ajatuksia.

Monesti ajatellaan, että mitä läheisempiä ihmiset ovat työpaikalla virka-aikana, sitä enemmän he viettävät aikaa yhdessä myös vapaalla. Itse asiassa homma menee monesti juurikin toisin päin, ainakin meillä täällä Suomessa. Hengittäminen toisen niskaan työajalla on jo riittävä määrä läheisyyttä sinänsä, ja työkaverukset sulkevat kotiovensa ja harrastuspiirinsä toisiltaan vapaa-ajalla. Toki toisinkin päin voi olla, sitä ei käy kietäminen. Monet työkaveruksethan ovat parhaita ystäviä myös duunin ulkopuolella. Tämä on varmaankin hyvin ihmiskohtaista, ja omasta mielestäni tärkeintä onkin ylipäänsä kunnioittaa sen toisen ihmisen, oi se sitten työkaveri tai esimies, toiveita. Toisen seuraan tuppautuminen pelkässä hyötymielessä vaatii varmasti tietynlaista luonnetta ja on raskasta puuhaa itse mielistelijälle. Mutta vähintään yhtä kiusallista on joutua siihen asemaan, jossa mielistely pitäisi pystyä hienotunteisesti lopettamaan.

Miksi tätä mielistelyasiaa muuten poikkeuksetta katsotaan juuri näin päin, että työntekijät yrittäisivät mielistellä pomojaan? Eikös tilanne nykypäivän työelämässä ole yhä useammin sellainen, että myös pomot yrittävät kaveerata työntekijöiden kanssa, koska joko haluavat hyötyä heistä tai eivät osaa muutakaan johtamistyyliä kuin kaveruuden? Minä ainakin olen törmännyt moneen sellaiseen esimieheen, joka on ollut hirvittävän epävarma itsestään, osaamisestaan ja asemastaan, ja pyrkinyt peittämään tätä hakemalla omille näkemyksilleen tukea kaveeraamalla alaistensa kanssa. Mikä olisikaan helpompi tapa vaikkapa perustella uudistuksia omalle esimiehelleen kuin ilmoittaa, että minähän olen jo keskustellut asioista alaisteni kanssa ja "olemme nyt kaikki sitä mieltä, että..." tai "olemme tulleet yhdessä siihen tulokseen, että..." Tällaisissa tilanteissa vastuu siirtyy esimieheltä koko tiimille, eikä hän epäonnistuessaan joudu yksin ristiin naulituksi. Joko simppeliä vastuunvälttelemistä tai tietoista epäonnistumisen pelon lieventämistä.

Kaiken kaikkiaan pomon tai alaisten mielistely sopii harvaan yritykseen täällä peräpohjolassa. Meillä tunnutaan arvostavan aitoutta, rehellisyyttä ja ansaittua kunniaa. Itsekin arvostan reilua ja suoraa puhetta ja vältän turhaa kyräilyä niin vapaalla kuin työssä. Myös selkäänpuukottaminen, mustamaalaaminen, valehtelu ja turha itseriittoisuus saavat näkemään punaista. Ja mitä läpinäkyvimmin näitä tekniikoita käytetään, sitä enemmän minua alkaa ottaa pannuun ja lopulta säälittää.

Toki asiassa on myös kääntöpuolensa, nimittäin Suomessahan koetaan mielistelyksi myös moni aidosti ystävällinen ele, kohteliaat tavat ja yleisen bisnesetiken mukainen käyttäytyminen. Jos menee silkkaa ystävällisyyttään sanomaan reippaasti ja iloisella äänellä huomentapäivää, se saatetaan helposti tulkita mielistelyksi. Sama tuntuu pätevän myös ovien avaamiseen ja kyydin tarjoamiseen. Tässä meillä vasta onkin tekemistä. Harva peruskohtelias ele tai teko on tarkoitettu perseen nuoleskeluksi, iskuyritykseksi tai piilomielistelyksi, vaan ihan oikeasti osa ihmisistä on ystävällisiä, auttavaisia ja huomioi kanssaeläjänsä. Aikamoista... ;)