lauantai 28. kesäkuuta 2008

Kuulumisia

Tämän blogin tarkoituksena oli ihan alunperin pitää minut järjissäni. Eli täältä kun lukis, miten paraneminen etenee, niin ainakin ois faktaa, johon uskoa, ettei mielikuvitus tee temppuja. Niinpä sananen tämän hetkisestä voinnistani!

Muuten olo on erinomainen mutta pään painautuminen kaularankaan aiheuttaa huimausta. Kävellessä askel joustaa ja tuntuu, että maa lähtee alta. Jotenki se niska pääsee tömähtään tietty, kun polla painaa 4,5 kg. Eli syvät tukilihakset ois tarpeen, ettei pallo painaudu... Niitä treenatessa. Toi samainen ilmiö aiheuttaa ongelmia myös istumiseen. Tuntuu, et tippuu penkistä läpi. Siks vietäkin aika paljon aikaa päivästä makuullaan, koska heikon niskan rasitus kostautuu sit heti... Alkaa huimaa iltaa kohti.

Muuten kunto on hyvä. Ns. retkahdusvamman oireet on jäänyt pois. Kasvot puutuu harvoin, ei särje päätä, ei hepaa autonominen hermosto eikä ole jatkuva pöhnänen fiilis. 4 kk siinä meni! Välillä toi maan läpi painuminenkin on poissa ja niska ikään kun jaksaa kannatella nuppia. Tuntuu, et keho 'nousee' normaaliin tilaansa... Vaikee selittää... Uutena oireena on tullut se, että kun on enemmän pystyssä, ni niska ja kaulakin rasittuu ja on kipeet. Kipristää niinku hermoja nyt kipristää. Kun ei siellä ole niitä lihaksia, jotka kannattelis nikamia ja niiden välisiä rakenteita eli esim. jänteitä. Mutta kyllä tää tästä. Fyssarille 9.7, lisää liikkeitä ja enemmän rentoutta hermostolle. Hyvä tästä tulee! Ü

Ei kommentteja: