Toivoa on

Ei olisi vielä 4 kuukautta sitten ajatellut, että ihminen toivoo enemmän kun mitään muuta, että pystyisi vielä kävelemään normaalisti. Nyt aletaan olla jo suhteellisen lähellä. Viimeiset vikat päivät on menty jo siinä rajoilla, onko kävely normaalia. Muutenkin kunto on kohonnut kivasti. Pystyy jo liikkumaan vähän nopeammin, ei huimaa koko aikaa ja muutenkin olo on parempi. Ei täs nyt vielä kunnossa olla mutta taas vaihteeksi tuntuu siltä, että tästähän vois vaikka parantua, kunhan kärsivällisyyttä vaan riittää. Sitä paranemista ootellessa... Ü