Pienet ilon aiheet

Mistä saisi empatiaa, jollei sitä syntymälahjana ole saanut? Iloisena kerroin miehelleni, että jee, tänään pystyin kirjoittamaan jo blogia koneelta ja pyysin häntä lukemaan sitä.

Tottakai oletin, että mies on iloinen puolestani, kun olen pystynyt olemaan koneella, vaikken sitä ääneen muistanut siis mainita. Muutenhän nämä sairaan ilot ovat aika rajalliset. Se, että pystyy purkaan blogiin tuntojaan, on päivän kohokohta -vesijumpan kanssa. Mutta kas, kas.

Miehen kannustava kommentti oli: 'Miks sä kirjotat sinne jotain komeista uimavalvojista ja karvakäsistä? Mä pidän karvakäsi -nimitystä rasistisena.'

Ois nyt ees pitänyt ees suunsa kiinni, jos ainoa tullut kommentti oli noin masentava. No, kai sitä sairaan maailmaa on ni vaikea tajuta. Blogissa provosointi on meikäläisen suuri ilo...