Vedessä taas

Metka tunne, kun nousee ylös altaasta ja pienet hermosolut on siellä elpynyt taas hetken. Tuntuu ihan siltä, että leijuu maan pinnalla, kun nousee pois vedestä. No totuus on se, että se on vaan huimausta!

Tällä kertaa juttelimme sekä mummojen että komean uimavalvojan kanssa, joka sattui olemaan urheilututtuja vuosien takaa. Nyt mummo neuvoi vesijuoksuvyön käyttöä mutta yllätys - YSTÄVÄLLISEEN SÄVYYN.

Huomasimme karvaasti saman, mistä mummokin puhui: jos vyön laittaa liian ylös, ni se kaataa polkijan nenälleen veteen. Mummo kertoi vielä ystävällisesti, että 'Teillä laihoilla tytöillä se on niin vaikeaa, kun ei o läskipoimuja, minkä väliin vetää se vyö'. Tottahan se puhu... Pysyy paikoillaan, kun pingottaa vatsamakkaran väliin.

Tämän episodin jälkeen päätin sitten pysäyttää koko hallin toiminnan huutamalla täysillä armeijatyylillä urheilukaverilleni, joka oli uimavalvojana, hänen nimeään. Tilanne oli kuin elokuvasta... Koko halli seisahtui ja kuunteli meidän juttuja uimavalvojan kanssa. Niinpä niin. Ja huomenna mennään taas... Kiva, että elämässä tapahtuu ees jotain. Päivän kohokohta, 10 min altaalla. Tänään oltiin muuten 15 min.