Olikin mielenkiintoinen kerta fyssarilla tänään. Olo on sen mukainen: vaikkei mitään ole 'tehty', niin olo on kuin jyrän alle jääneellä. Hermosolut on tuntemaan.
Tänään käsiteltiin ongelmakohtaa eli C6:sta. Siinä kun on se tunne, että se valskaa ja niinhän se näkyi magneettikuvissakin olevan: osittain nivelside revennyt, nikama kulmautunut, ja se pääsee huojumaan. Voi olla ollut kuulemma vuosia, mutta nyt alkoi vasta aiheuttaa ongelmia.
Positiivista on, että nyt se kestää koneella istumista, vaikkei kävelyä vielä. Ja negatiivista on se, että tuntohäiriön korjaantuminen voi viedä jopa vuoden. Aina välillä se kestää, mutta sitten se taas pettää. Ja se on muuten ärsyttävä tunne, kun yhtäkkiä 'putoaa' tai lähtee jalat alta, kun se antaa periksi, koska asentotunto muuttuu ja aivot saa hetkessä eri tietoa kehon asennosta.
Sain myös pari uutta harjoitusta. Tällä kertaa treenataan silmien ja niskan yhteispeliä ja aletaan hakea tukea keskivartaloon ns. 'ojentajaliikkeellä', joka ei todellakaan ole sisällöltään sitä, mitä nimi sanois. ;)
Kylläpä teki tiukkaa saada mimmi pysymään jakkaralla fyssarin luona kuminauhat käsissä, kun ei ole joutunut tekeen tommoisia pitkään aikaan. Huh! Nyt on samainen kummari on vessan lavuaarin putkessa kiinni - se ihana limenvirheä, sopii vessan tekstiileihin! Ja miksi vessassa? No koska pönttö on ainoa kova istuin meillä kun keittiötuolit ei sovellu treenamiseen. Ü
Ps. Lisäksi tuli satikutia vesikävelyn unohtamisesta, eli huomenna sitten altaalle taas. Hotellin matala allas käy. Voin kuulemma pumpata kädet polvillaan ja tehdä jalkoja ihan vaan kävelemällä vastuksen kanssa allasta päästä päähän. Uidakin saa, jos pystyy. No way. ;)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti