Tulipahan taas käytyä kaupissa, kun eilen fyssari vähän "tukisti", että nyt pitää liikkua, kun ligamentit ovat parhaimmassa uudistumisvauhdissa. No, ei mitään. Siellä tuli vedettyä sitten 45 minuuttia. Henkilökuntakin jo tuli katsomaan, oleko hengissä, kun niin pitkän setin heitin. Mutta nyt saa tehdä, mitä haluaa, niin juoksin sitten allasta päästä päähän ja tein käsitreenit päälle.
Sitten takaisin töihin. Aika järkevästi menee rytmitys, kun ensin tekee 2 tuntia hommia, sitten on tunnin urheilemassa ja sitten tekee loput 3-4 tuntia. Nyt vähän lepäilemään, ettei rasita C6:sta niin paljon, että loppuviikko on ihan tuskallinen.
Seuraava fyssarikin on vasta 19.11. Arg... No, onneksi saan aina soittaa, jos siltä tuntuu! Fysiikalle kun ei mitään mutta henkinenkin tuki auttaa kummasti. Ensi kerralla saan sitten kuulemma hirveen kasan uusia liikkeitä alakaularangalle. JESH!
Entisenä kilpaurheilijana tykkään tästä vaiheesta, kun saan treenata.
keskiviikko 1. lokakuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti