Ois paras häippästä siis... Vittu soikoon. Pääsin taas ni lähelle tervettä ja ei ... Taas edelliselle tasolle. Kai mun täytyy hyväksyä kohtaloni ja olla sit kävelemättä, jossei se sitä nyt kestä. Istuun onneksi pystyy. Ei lohduta, ku ei pääse himasta taaskaan mihinkään.
torstai 8. lokakuuta 2009
Minipöyhintä
Fyssari suoritti minipöyhinnän nollalle. Epäili, et ykäily veti niskan kasaan. Jee, ei ollut nivelessä liikehäiriötä, toisaalta plaa, koska silt se tuntui. Arpee vaan lihaksis ja riekaleisia nivelsiteitä. Mut ne kuntoutuu kuulemma. Hermoseparit siellä on kävelystä. Ei mitään, nyt taas kävellään vähemmän. Jossei takaraivotunne (nk. pallopää, kupu takaraivolla, v*n ärsyttävä) nyt häippäse tällä käsittelyllä, sit tulee piikkiä ja vielä yksi pöyhintä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
1 kommentti:
Jos yhtään lohduttaa niin en minäkään kodista enää mihinkään juuri lähde. Mies on sairaalakeikan jälkeen kaikki ehdotuksetkin heivannut, kyllä hän hoitaa.
Tiedätkö, nyt ymmärrän miksi kirjoitat tätä blogia, jotenkin itseltä tuntuu haljulta, kun on irrotettu elämästä ja jotenkin kun Pandoran nimikkeellä ajoittain kirjoittaa tuntuu itselleenkin todistavan, että kyllä minä olen vielä olemassa, että kyllä minulla on vielä paikka oman kodin ulkopuolella.
On vaikka tässä taas odotellaan kuukausi ehkä toinenkin, että saadaan seuraavien tutkimusten tulokset ilmi. Ihmisen iässä se on pieni aika, niin kai tämänkin sairauden osalla, mutta jotenkin tuntuu, että minulle se on ikuisuus.
Jaksamisia!
Lähetä kommentti