Joidenkin CST-terapeuttien mukaan craniosacraalirytmi aktivoituu ja kehittyy imemisrefleksin ansiosta. Lapsia alkaa imeä peukaloa jo sikiöaikana kohdussa. Toiset imee sitä vielä kolmekymppisinäkin niskavamman kuntoutusmuotona. ;)
Auttakaas mua, ketkä tiedätte. Onko niin, että tutti tulee peukalon tilalle, koska ihminen on halunnut puuttua luonnolliseen kehitysketjuun mm. hygieniakeskusteluihin vedoten? Siis tarkoitan, että jos lapsi ei saa tuttia, imeekö hän peukaloa? Ja sama toisin päin, jos hänen annetaan imeä peukaloa, niin miksi hän tarvitsisi tutin? Siis muusta syystä kuin siitä, että peukku ei mee karrelle ja että tutti olis hygieenisempi kuin peukku? Eihän aivan pienet lapset osaa edes tehdä niillä peukuillaan mitään, missä ne voisi likaantua? Tarttuminen (likaisiin esineisiin) tulee vasta myöhemmin ja nenän ja hanurin kaivaminen opitaan mallista.
Vai annetaanko lapselle tutti sen takia, että siitä on helpompi vieroittautua kuin peukusta? Mutta jos imemisrefleksillä on tärkeä kehitykseen liittyvä tehtävä miksi se pitää lopettaa? Miksi luonto ei hoida sitä? Eikös suurin osa lapsista kuitenkin lopeta imemisen tietyssä samassa kehitysvaiheessa eli noin 4-5-vuotiaina viimeistään? Miksi sitä luontaista rytmiä ja keinoja pitää sorkkia? Miten pärjättiin silloin, kun tuteista ei tiedetty mitään? Taatusti imettiin peukkua.
Yleisesti imemisrefleksin syyksi väitetään turvallisuuden tunnetta. Sanotaan, että lapsi imee peukkua erityisen herkästi stressaantuessaan. Ja että monet lapsis imis peukkua siks vielä vanhempinakin, että toiminto saa aikaan turvallisuuden tunteen. Entäs jos CST-ihmiset onkin oikeilla jäljillä uskoessaan imemisrefleksi mahdollistavan aivo-selkäydinnestekierron aktivoitumisen ja kehittymisen ja että imeminen loppuu itsestään, kun hermoston kehitys on siinä pisteessä, ettei refleksiä enää tarvita yhtä suuressa määrin? Jospa kyse todella on enemmänkin fyysisestä sisäsyntyisestä kehitysjärjestelystä, joka takaa cst-pulssin optimoitumisen?
Tuo nestekiertohan on välttämätön hermoston toiminnalle. Tämän huomaa siitäkin, että useimpiin keskushermostoperäisiin sairauksiin/kehitysvirheisiin liittyy ongelmat aivo-selkäydinnestekierrossa. Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta esimerkiksi aivokasvain nostaa aivopainetta eikö? Ja syringomyeliassa taas selkäytimeen muodostuu onteloita, jotka häiritsevät luontaista nestekiertoa. MS-taudissa hermokudosta suojaava myeliinikerros vaurioituu ja hermoimpulssien kulku häiriintyy. Chiarissa kallonpohjan/yläniskan rakenteet on epämuodostunut ja selkäytimen yläosa ja aivojen pohja ei toimi niinkuin pitäis, sillä aivojen alaosat vajoavat alapäin ja painavat muita tärkeitä rakenteita.
Onko luonto niin viisas, että myös rintaruokintasysteemi on sisäsyntyinen mekanismi, jolla äiti aktivoi lapsen cst-rytmin syntymän jälkeen? Ja jossei rintaruokinta toimi, sitten on toki tuttipullot. Tätä tukis myös lapsen fysiikan kehitysmalli, joka etenee lajillemme tyypillisesti hampaattomuudesta maitohampaiden kautta pysyviin hampaisiin. Olisko noin, että lapsella ei ole hampaita syntyessään juuri siitä syystä, että imemisrefleksi on sisäsyntyinen ja ns. pakollinen mekanismi, ja se vaikuttaa sitten CST-pulssiin, joka syntyy siis aivo-selkäydinnesteen säännöllisestä kierrosta kehossamme? Jokaisella elävällä olennolla, jolla on keskushermosto eli aivot ja selkäydin, on myös craniosacraalisysteemi. Se on puoliksi suljettu hydraulinen järjestelmä, joka tuottaa, kierrättää ja uudelleen imeyttää aivo-selkäydinnestettä (cerebrospinal fluid, CSF). Aivoselkäydinneste syntyy aivoissa, mistä se virtaa selkäytimen ympärillä dura mater- eli kovakalvon sisällä alas ristiluuhun ja sieltä takaisin päähän. Terveellä aikuisella neste uusiutuu noin viisi kertaa vuorokaudessa, ja CST-pulssi on n. 6-12 sykäystä minuutissa. Keho saa siis jatkuvasti tärkeitä ravitsemusaineita rytmin ansiosta.
Mielenkiintoista. Ehkä mä joskus vielä lähden lääkikseen tai lukeen anatomiaa ja fysiologiaa. En kyllä yhtään ihmettele, että CST:tä käytetään menestyksekkäästi erilaisten hermoperäisten vaivojen hoitoon, koska sillä voidaan vaikuttaa kalvojen manipuloinnin kautta aivo-selkäydinnesteen kiertoon. CST:n mukaan keho korjaa itse itsensä ja terapeutin tehtävä on ainoastaan kuunnella pulssia ja ohjata se optimaalisiksi. Ihan järkeenkäypää.
lauantai 20. maaliskuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
15 kommenttia:
Mielenkiintoisia kysymyksiä ja pointteja!
"aivokasvain nostaa aivopainetta eikö?" Muun muassa tätä jäin miettimään, että mitenköhän mahtaa olla? Jos aivokasvaimen mahdollisesti viemää lisätilaa elimistö ei vastaavasti kompensoi poistamalla vähän ylimääräistä aivoselkäydinnestettä kierrosta, niin silloinhan se aivopaine varmastikin nousisi?
Töölössä neurokirurgisella osastolla sain aikanaan aitiopaikalta seurata näitäkin tapauksia. Mikäli aivot saavat kolauksen myötä riittävän ruhjeen, aivopaine nousee turvotuksen myötä ja jossain vaiheessa neurokirurgeilla tulee kiire avata potilaan kallo sen paineen vähentämiseksi. Muuten käy hassusti. Näitä tapauksia oli pari osastolla, ja lisäksi oli yksi nuori 14-15-vuotias poika, jolla ei ilmeisesti muista syistä järjestelmästä poistunut riittävästi aivoselkäydinnestettä ja aivopaine sen myötä nousi. Tälle pojalle laitettiin aivojen alle suntti, jota kautta sitten ylimääräinen aivoselkäydinneste valui suoraan nieluun. En tiedä miksi pojalla oli tällainen ongelma, voisko se säätelyjärjestelmä olla joillain hiukan pielessä?
Samoin eräs tuttu hyvin urheilullinen ja aktiivinen kaveri joutui pariin kertaan aivoverenvuodon takia leikkaukseen. Tälle kaverille laitettiin myös suntti ja toisen leikkauksen jälkeen häntä pidettiin pari päivää tajuttomana. Tämä siitä syystä, että leikkaus oli aika vaikea ja sen seurauksena aivoturvotus ymmärtääkseni aika raju. Tämän turvotuksen haluttiin antaa rauhassa laskea ja paras tila aivoille toipua oli sitten keinotekoisesti ylläpidetty tajuttomuustila.
Tosta Chiarista ja vastaavista, tämäntyyppisistähän aikanaan höpötettiin ainakin tässä ketjussa: http://p3.foorumi.info/niskavamma/viewtopic.php?t=91
Niiltä ajoilta muistan, että Chiarin oireet olivat aika tarkkaan samat kuin tapauksessa, jossa duurakalvoon oli tullut reikä ja liikaa aivoselkäydinnestettä pääsi poistumaan. Sen seurauksena aivot laskeutuivat ja samoin kuin Chiarissa alkoivat laskeutuessaan ahtauttaa foramen magnumin reikää ja puristaa aivorunkoa kasaan. Seuraukset olivat siis käytännössä samanlaisia kuin Chiarissa.
Tähän tarvittaisiin varmaan joku neurokirurgi ottamaan kantaa näihin esittämiisi kysymyksiin... :-)
-DD
Moiks
Jos selkäydinnestettä poistuu nestetilasta (reikä duurassa), niin silloin aivo-/selkäydinnestetilan paine laskee. Chiarissahan näin ei ole tietääkseni ainakaan, vaan ongelmana nestekierron muuttuminen ja oireisto, joka aiheutuu siitä, että aivojen alaosat työntyy selkäytimeen. Tuossa jälkimmäisessä nestetilan paine ei tervejärkipäättelyllä ei tarvitse muuttua.
Tutista. Ensimmäisenä siitä tulee mieleen, että vanhemmalle yksi hyvä lapsen rauhoittelutapa on antaa tutti tissin sijaan. Helpompi, kuin alkaa imettää. Luulisi, että tuohon peukalon- ja tutin imemisjuttuun vaikuttaa se onko tissi kuinka helposti saatavilla ja kuinka paljon lapselle yleensä ottaen tarjotaan iho-ihoa vasten -hoivaa. Tutin imeminen voi tuoda turvaa, koska lapsi on ehdollistunut imemisrefleksin ja hyvän olon tunteen yhdistymiseen imiessään rintaa (äidin läheisyys, kylläisyys, turva), tulis näin äkikseltään mieleen. Vähenisiköhän tutin ja peukalon tarve, jos vauva saa viettää paljon aikaansa äidin/isän sylissä, ja toisaalta vauvan viestejä rinnan imemiseen vaistottaisiin paremmin? Tais mennä hiukan ohi topikin ü.
Tässä yksi näkemys miksi tuttia tarjotaan:
Miksi rinnan tarjoamiseen on niin korkea kynnys?!
http://ninatt.vuodatus.net/blog/2289838/miksi-rinnan-tarjoamiseen-on-niin-korkea-kynnys-/
Hyvinkin voisin kannattaa tuota ajatusta, että imemisrefleksiä tarvitaan tiettyyn kasvuvaiheeseen asti. Onkohan asiasta tutkittua tietoa? Onko aivo/selkäydinneste vauvan syntyessä alussa paikoillaan? Kai sitä nestettä sikiöaikanakin on jo. Miksi imemisrefleksi saisi sen liikenteeseen ja tuottamaan uutta nestettä ja kiertoa lisäämään? Ovatko kallon luut rytmittömät sikiövaiheen loppuaikana, syntymähetkellä ja jonkin verran sen jälkeen? Ainakin kovasti joustavat pikku vauvalla nuo kallon luut, että synnytyskanavasta pääsevät lapset puikahtamaan.
Kyllä tähän neurokirurgia nyt tarvitaan. Käsikirurgeja löytyis, mut neuroa ei. Tän kun lukee, saapi aikas paljon infoaa aivoista yleensä ja kasvaimista! Sivulla 20 puhutaan mm. shuntista.
http://www.syopapotilaat.fi/pdf/aikuistenaivokasvaimet_2006.pdf
Mun täytyy itseopiskella lisää, niin jatkan sit tätä mielenkiintoista keskustelua. Mulla on Fedja sellainen käsitys, että cst-rytmi on jo sikiövaiheessa. Luulin näin olevan, koska hermosolutkin on jo kehittynyt ja tarttee varmaan nestettä. Hmm.. Mutta toisaalta jostain pukkais takaraivoon tieto, että se pulssi alkais vasta syntymän jälkeen. Sen tiedän, että se kierto jatkuu vielä hetken kuoleman jälkeen, eli siis kun sydän/hengitys on jo kuitenkin pysähtynyt. Ehkä tää on se, mikä tulee, kun tuntuu siltä, että elämä katoaa kuolevasta hetki viimeisen hengityksen jälkeen?
Jostain muistan lukeneeni myös siitä, että jenkeissä annettiin imukupilla synnytetyille jossain sairaaloissa CST:tä, koska pään rakenteet kärsii imukuppisynnytyksessä. Mä kaivan linkkejä jostain. :)
Kyllä kaikki vauvat ja pienet lapset varmaan imee jotain. Kuulosti hyvältä teorialta tuo, että imeminen liittyykin kiinteästi ihmisen kehitykseen. Alkaa raivostuttaa entistäkin enemmän se, että multa on "riistetty" tutti sen ikäisenä, kun jonkin vuonna viisi painetun ohjekirjan mukaan tutin imeminen oli hyvä lopettaa. Tuntui pahalta kuulla vanhempana, että vieroitustyyli oli ollut ns. äkkikuolema, eli tutti oli vain yhtäkkiä "jäänyt" serkun luo... Ainakin yksi syy lasten vieroittamiseen tutista on se, että hampaat voivat kasvaa omituiseen asentoon tähän tyyliin:
http://www.orthodontics.org/openbite.jpg
Pikkusiskolleni ei vauvana koskaan maistunut tutti - mutta peukalo sitäkin enemmän. Useimmiten väsyneenä hän imi peukaloa ja "hipsutti" toisella kädellä korvaa. Omituinen rituaali, mutta tuntui toimivan ;) Peukaloa ei voinut jättää serkun luo, joten siskoni sai imeä rauhassa tarvitsemansa ajan :)
Voi sua, CH, kyllä sua on kaltoin kohdeltu lapsena. :-( Ties mitä karmeita traumoja tuosta on jäänyt... :-)
Fedjalle: Chiarissa ei varmaankaan aivopaine laske, mutta lopputulos on sama, kuin jos duurasta vuotaa riittävästi aivoselkäydinnestettä: eli molemmissa tapauksissa aivot vajoaa selkäytimen puolelle ja ahtautuvat, vaikkakin eri syistä. Lopputulos on monesti samanlainen ja ilmeisesti siitä syystä oireetkin samanlaisia.
DD. Ok. Tuolta kantilta en noita yhtäläisyyksiä ollutkaan ajatellut. Luulisi muuten, että selkäydinnestetilassa chiarissa paine on suurempi, kun taas vuototapauksessa pienempi.
CH. Minulla vedettiin vauvana se tissi suusta kesken auvoisen ruokailun, kun jossakin oppikirjassa ilmeisesti sanottiin, että pitää vetää vauvalta tissi suusta tietyn minuuttimäärän jälkeen, ettei tule äidille rintatulehdus. Nykyisen oppikirjan mukaan sitä tissiä ei saa vetää kesken syötön, koska tulee rintatulehdus. Ehkä me voidaan perustaa sinun kanssa ryhmä Imemistarpeen väkivaltainen riistäminen. Pitäisikö sinun DD tsekata, ettei vaan sinunkin ruokailusi siellä babyvuosina ole keskeytetty silloisten neuvolaoppien mukaan?
Vaistot sanoo, että kyllä sen vauvan olisi hyvä saada ruokailunsa ruokailla rauhassa loppuun ja nautiskella äidin läheisyydestä ja ihosta.
Voi Fedja, kyllä meitä on kaltoin kohdeltu...:-/ Meidän vauva-ajan äidit tuntuvat olleen aika hukassa sen kanssa, milloin kannattaa luottaa vaistoonsa ja milloin kuunnella jonkun arvoylpön ikiaikaisia ohjeistuksia. Mitäköhän muita hulluja keinoja äidit ovat muinoin käyttäneet? Kunnon mojautus tissillä päähän?;D Heh heh.
Ootteko muuten kuulleet sellaisesta liikkeestä, joka ajaa lapsen oikeutta imeä rintaa niin kauan kuin haluaa? Aika mielenkiintoinen. Ajatus on oikein hyvä, vaikakaan en tarkalleen tiedä, millä he perustelevat sen, että rintaruokintaa pitäisi jatkaa vielä vaikka 5-vuotiaana, jos lapsi niin haluaa. Kieltämättä se on aika kornin näköistä, kun niin vanha on äidin rinnassa kiinni. :)
Tisseihin ku nyt päästiin, niin näin kerran uimahallissa aikamoisen imettäjän. Rinnat olis saavin kokoiset ja vauva niinkus hukkui niihin. Niinpä rouva nakkas tissin kerrallaan olkapäälle pois edestä, että pikkukaveri pääsi kunnolla toiselle... Hmm...
CH,
Olen kuullut tuosta imemisen kannatusliikkeestä. Aika hurjaltahan se kuulostaa ajatellen nykypäivän skeptisten ihmisten asennemaailmaa sekä ylikliinisyyttä, joka nykyään liittyy lasten ja vanhempien suhteeseen. Jos isä saa pedofiiliepäilyn siitä, että leikkii tyttölastensa kanssa omalla uimarannalla puolialasti hippaa, niin mitähän syytteitä kohdistuu äitiin, joka imettää viisvuotiasta poikaansa?
CH. Meidät on tuon "kaiken" lisäksi synnytetty todella kliinisesti, joten siitä vielä lisätraumaa selvitettäväksi. Eli vauva ulos synnytyskanavasta, punnituksiin ja pesuihin ja sitten jossakin vaiheessa vasta äidille. Nyt on sitten "hoksattu" tieteellisin tutkimuksin, että ne ensimmäiset hetket ihokosketuksineen ovat todella tärkeitä äidin ja lapsen symbioosin ja tiiviin äiti-lapsisuhteen kehittymiselle. Lisäksi jos lapsi pääsee synnytyksen jälkeen heti äidin iholle, niin hän kuulemma itsekin alkaa jotenkin "ryömimään" kohti rintaa. Sairaalassa ei ole myöskään ollut sillä väliä onko lapsi lähellä äitiään vai siinä muovikopperossa yksistään. Mutta koitellaan selvitä näistä. Ehkä paremmin selviää, kun tietää, että niin moni ikäisemme on saman kliinisyyden läpikäyneet ü. Joo. Vaikka heitän huumorilla näitä, niin uskon, että vauva-ajan tapahtumilla ja symbioosilla/sen puuttumisella voi olla ihan merkittäviä vaikutuksia aikuisuudessakin vaikuttamassa tiedostamattomasti tunnepuolella. Kuka sitä omaa vauva-aikaansa tietoisesti muistaisi.
Olen tuosta liikkeestä kuullut, että syötetään vaik 5 vuotiaaksi. Siinä linkissä (tai siinä blogissa), jonka laitoin tuolla aiemmin, asiasta keskusteltiin.
Ahaa. No nyt se sitten selvisi! Eli syy, miksi mä nykyäänkin pyrin aina suoraan "rinnoille". En tosin enää äitini... :-/
-DD
TV: Mitä ihmettä; olen aina tähän saakka luullut, että tuo "tissit olalle" on vain liioiteltu sanonta! Erikoinen näky on varmaan ollut ;) Sattumoisin eilen tuoli myöhään joku kummallinen brittidokkari naisesta, joka imetti 7-vuotiasta tytärtään. En jaksanut katsoa kuin pätkän, mutta jo siitä sain sen kuvan, että tämä ko. lapsi oli omituinen ja 7-vuotiaaksi aika lapsellinen. Hmm...
Fedja: Joo, ihan hyvä, ettei moisia traumoja itse muista, vaikka ei niistä kiva ole jälkeenpäin kuullakaan. Olen miettinyt ihan samaa tuosta synnytystilanteesta. Telkkarista on tullut paljon synnytykseen liittyviä realityohjelmia. Yhdessä niistä näytettiin monta synnytystä sekä keisarinleikkauksella että alateitse. Molempia katsellessa tuli sellainen olo, että sammuttakaa nyt hemmetti edes ne kirkkaat leikkaussalivalot, ennen kuin kiskotte järkyttyneen vauvan pihalle!! Miten tällaista asiaa ei juurikaan oteta nykyään huomioon laitoksella, kun tuo synnytystrauma on kuitenkin ihan yleisesti tunnettu käsite. Alan ymmärtää, miksi jotkut haluavat synnyttää kotona. Toisaalta silloin ei ole lääkäreitä eikä erikoisvälineitä lähellä, jos jokin menee vikaan.
Eräs tuttuni synnytti muuten hiljattain keskosen, joka joutuu viettämään elämänsä ensimmäisen kuukauden sairaalan lämpökaapissa putket nenässä. Onkohan sitä koskaan tutkittu, mitä tällainen tekee lapselle? Eihän sitä voi ottaa sieltä kaapista syliinkään :-/
DD: Tissitrauma on hallinnut kokonaisten miessukupolvien elämää, eikä loppua näy, joten et ole yksin ;)
CH,
Kaveri on kätilö ja keskososastolla myös hommissa. Olen kuullut, että keskoskaapeissa olisi nykyään sellaiset aukot, joista päästään käsillä helposti koskettamaan lasta. Ja kun hän on riittävän vahva, keskonen voidaan antaa myös kenguruhoitoon kaikkine letkuineen ja laitteneen äiteen syliin. Eli vissiin jotain keitystä on tapahtunut, vaikka vielä paljon olisikin tehtävää.
Ja joo, olihan tuo tissi olkapäille -teko aikamoinen paluu todellisuuteen, jälleen kerran. Mutta toisaalta, se oli melko luonnollista ja kivuttoman näköistä. Toisin kuin se, kun todistin kasikymppisten mummojen puhdistavan vuorotellen toistensa intiimialueita sellaisella pitkävartisella harjalla tai erään nuoren naisen sheivaaman haarat härskisti koko maailmalle auki bikinirajojaan uimahallin pukkarissa. Rajansa kyllä liberaaliudellakin pitää olla. Jossei itsensä niin muiden takia sitten voisi fiksua muistaa joskus edes olla hienotunteinen. Ehkä näistäkin syistä inhoan julkisia uimahalleja. Eikä siinä vielä kaikki, kerran olen nähnyt, kuin vanhempi herra yrittää kalastaa kakkakikkaretta, joka oli pöksyistä päässyt ja noussut inhottavasti pintaan muiden uimareiden kiusaksi. Hyi hitto, että kuvottavaa, koska mies itse vaan naureskeli kakkaa jahdatessaan. Oli vissiin jokapäiväinen harrastua. Ällöä.
DD,
Tissit kunniaan ja tissitraumat mimimiin ry aktivoituu täällä päässä myös!!! ;) :)
Lähetä kommentti