tiistai 29. huhtikuuta 2008

Etanan vaikee elämä

On muuten vaikee olla ja elää kun etana. Etenkin kun ennen on elänyt kuin höyryjuna. Tää on hyvää treenii nyt! Elää hitaasti ja hievahtamatta - 24/7. Vähänkin jos hosuu, se kostautuu kyllä. Elämä tällä hetkellä kuvaa fraasi: Kuin olisi koko ajan paskat housussa ja rautakanki niskassa. Cool.

Nyt vasta tajuu, kuinka vaikeeta onkaan olla kääntämättä päätä, kun joku huutaa sun nimee sivulla? Jos käännät päätä, jalat lähtee alta. Tai kuinka mahdotonta on olla kääntämättä päätä alaspäin, kun näet kaverin leffassa sun alapuoleisella rivillä ja se moikkaa sua? Jos katsot alaspäin, koko kroppa kaatuu pään liikkeen mukana.Tai kuinka vaikeeta on ajaa autoa ilman, et näkee sivuilleen? Tai kirjoittaa koneella tekstiä ilman, että katsoo alaspäin. Nop!

Kaikista vaikeinta on pitää mieli virkeenä ja ajatukset kirkkaina ja uskoa, että nämä kaikki vitun hirveet oireet johtuu niskasta. Jos vähän varvasta kolottaa, se johtuu niskasta. Tai jos lonkkaan sattuu, se tulee niskasta. Tai jos pää puutuu, se tulee niskasta. Outoo, outoo, outoo.

Ei kommentteja: