Normi päivä

Ihmeellinen maailma. Tänään aamulla heräsin perinteiseen viiltely-pistelyyn klo 13. Ja silti väsytti niin pirusti. Nyt kun kello on 19.30, oon ihan valmis meneen taas nukkumaan. Tuntuu, että koko keho käy ihan etanakellon mukaan. Tosin niinhän mun käskettiinkin elää. 10-prosenttisella teholla normaalista. Se tosin on niin kovin vaikeaa. Olotila on jotenkin hassu. Välillä on ihan normaali olo ja välillä lähtee jalat alta. Kun kävelen puoli kilsaa, niin koko niska, pää ja käsi puutuu. Hah! Heti, kun pääsee istuun tai makaan, niin helpottaa. Paskinta tässä onkin just, että päivät on keskenään niin erilaisia. Koskaan ei tiedä, milloin joutuu ottaa seinistä tukea. Mutta toisaalta joukkoon mahtuu myös todella hyvät 3 viikkoa. Jatketaan ihmettelyä!