keskiviikko 30. heinäkuuta 2008

Paha menneisyys..

Fyssari oli muuten sitä mieltä, että mun retkuvamma on peruja 5 vuoden takaa, ku kaaduin prätkällä. 'Sul on niin mielenkiintoinen hermosto', hän totesi. 'Sut on ilo parantaa'.

Retkahdusvammaa ei vain osattu silloin tunnistaa, eikä näin ollen hoidettu. Nyt vaan kaatuminen toi kaikki oireet esiin. Niinpä niin. Oon mä ihmetellytkin joskus, miksi toi oikee puoli on aina kiukutellut. Ja olen juossut lekuris milloin mistäkin syystä - ja aina oikeen puolen vamman takia. Ja kaikki johtuu siitä fucking kaatumisesta 5 v sitten. Onneks on vakuutus.

Miten me saatais neurologit ja fysiatrit ymmärtään tätä sairautta?! Tai edes tunnistamaan sen? Ehkäpä perustan jatkos whiplash-yhdistyksen... Tosin se EI ole eka juttu, mitä teen, kun tervehdyn. Lähen 2 kuukaudeksi lomalle. Ü

Ei kommentteja: