Kaunis kesäpäivä...

Tänään käytiin ukkelin kanssa Makuunissa ja Valintalossa. Se tarkoittaa 800m. kävelyä. Kyllähän se pitkältä tuntuu mutta selvisin hengissä! Vähän alkoi loppumatkasta tuntua siltä, että näinkö sitä pääsee takaisin ollenkaan mutta taistelin.

Nyt tultiin just vesikävelemästä. Oli taas aikamoinen aallokko! Se on kyllä niin hassu olo, kun nousee ylös vedestä... Ihan kuin leijuis maan pinnalla. Vähän aikaa olo on sit tosi outo mut pienen lepäämisen jälkeen parempi, kun ennen vesikävelyä.

Jotenkin vesi kuulemma luo 'tukea' selkäytimelle, kun sen polkeminen kehittää syviä lihaksia. Niin helpolta kun se kuulostaa, vesikävelyssäkin on ihan omat sääntönsä, miten sitä tehdään. Ja vain 10min päivässä, ettei hermosto hepaa...

Toi oikee puoli on kyllä tosi hassun tuntunen, kun se on 5 vuotta väärässä asennossa ja nyt sitä yritetään saada oikeaan. Tai siis mobilisoimalla hermokudosta se hakeutuu automaattisesti oikein. Mut hyvin huomaa, et oikee puoli on se heikompi. Koko ajan jumissa, puutunut jne. Mut kyl se paremmaks paljon on mennyt!