Rohkea tyttö

Kävin tänään ihan YKSIN kaupassa ostamaan Magnumit. 400m ees-taas ja homma toimii... Ja vielä menin portaita alas, tosin silloin oli ukko seurana. Meillä oli juhlat. Aihe sinänsä on hieman outo: Fyssarin mukaan olen virallisesti siirtynyt retkahdusvamman paranemisen viimeiseen vaiheeseen, joka voi kestää ties kuin kauan.

Motoriset hermosolut toimii, sillä osaan jo liikkua luonnollisesti, mutta tuntohermosolut on paskana vielä. Nuppi on selkeä mutta liikkuminen ei onnistu. Pystyn kyllä istumaan jo melko sujuvasti mutta kävely ja seisominen on kuin humalaisen hapuilua. Jokaisella askeleella saa sanoa itselleen, että 'Sinä et nyt tipu maan läpi' ja 'Kyllä Sinä etenet, vaikkei siltä päässä vaikuta'. Tuntohermosolut välittää aivoihin ihan bullshittiä... Paskiaiset. Mut kun se saadaan kuntoon, niin SITTEN on bileet ja kaikki sileeks... Ja bensaa sataa ja sillain... Odotamme kiltisti vaan sitä päivää, kun totean, että kappas, nyt oon terve! En uskalla ees ajatella sitä... Liian kiva mielikuva.