perjantai 1. elokuuta 2008

Tylsä sairaus

Pahinta tässä sairaudessa on se, että just kun luulet olevasi kunnossa ja TOSI lähellä paranemista, oireet vaan muuttuu. Toisaalta hyvä, että oireet muuttuu, eikä tilanne junnaa paikoillaan. Merkki paranemisesta!

Mutta on se niin ärsyttävää, kun luulet just olevas kunnossa ja sit taas tulee tiputus todellisuuteen. Ja mikään muu ei auta kun aika. Sitä pitäs elää elämän ihaninta aikaa mutta ei, sitä vaan makaa sängyn pohjalla. Ja hermosolujen uusiutuminen/palautuminen kestää 1-3 vuotta. Että paskaa on odotettavissa vielä aika kauan...

Mä en tajua, miten jotkut ovat kestäneet näitä oireita vuosia, kun itse oisin valmis luovuttamaan vaikka saman tien, jossei CST-terapia todistetusti auttaisi minua. Mutta kyllä tämä on kova koulu, jonka käytyään ei pikkuasiat hetkauta millään tavalla!

Ei kommentteja: