Kertovat/ohjaavat unet, aiemmin saamani varoitukset/hälytysmerkit, ulkopuolelta tuleva outo voima/energia sekä kyky nähdä lähelle ja kauaskin tulevaisuuteen (joskin epäselvän ja utuisen mustavalkofilmin tavoin) ovat olleet hämmentäviä ilmiöitä. Kun jossain vaiheessa tajusin, ettei noita taitoja/kykyjä vastaan kannattaisi taistella, eikä etenkään kieltää niiden olemassaoloa, elämääni syntyi aivan uusi ulottuvuus. En tiedä vielkään, mikä se on, mutta tiedän, että se on suotu vain hyvin harvoille ihmisille: mummolleni ja äidilleni ainakin. Näiden taitojen myötä kaikki irralliset palaset, jotka on siis ennen ollut pelkkää sotkua, loksahti paikoilleen ja muodosti jonku järkevän kokonaisuuden. Wau, mikä fiilis.
Välillä ajattelen, että hinta tästä kaikesta on aika kova. Siis meinaa tätä koko onnettomuutta ja seurauksia, joita tulen kantamaan NISKOILLANI koko elämäni. Nyt puhu psyykkisestä kuormasta, enkä edes tarkoita taakkaa! Enemmänki tuo kuorma sisältää positiivisia asioita: tietoja, ataitoja, ajatusmalleja, tunteita jne. Jahka saan fysiikan kuntoon, uskon, että psyykkisestä kuormasta, jonka olen kerännyt ja nyttemmin alkanut sitä aktiivisesti jalostamaan ns. henkiseksi pääomaksi, tulee olemaan merkittävää etua minulle tulevaisuudessa. Elämä tuntuu oikeastaan turvalliselta ja organisoidulta, vaikka ulkoisesti näyttää siltä, että se on pelkkää kaaosta. Ja joskus se onkin sitä, mikäli tuijottaa vaan arkisia asioita ja niiden epäjärjestystä, mutta heti kun muistaa tämän kontillisen näitä erityisiä työkaluja, turvattomuus ja epäjärjestys katoaa. Vaikea selittää. Tieto omasta tulevaisuudesta, ja läheisten tulevaisuudesta, rauhoittaa mieltä. Ennen se vaan pelotti.
Nuo kyvyt/taidot kohdata asioita, joita tavalliset ihmiset eivät aisti, oli aluksi todella pelottavia. Koska mummo on kuitenkin kertonut niistä meikäläiselle pienestä asti, olin jollain tasolla sujut niiden kanssa. Ja onhan äitinikin parantanut meitä lapsia käsillään ja ajatuksellaan suht pienestä asti. Eli täysin uusia nämä ilmiöt eivät ole, mutta on se nyt aivan eri asia tuntea ja kokea tuollaista itse, kuin vain kuunnella muiden kokemuksia.
En tiedä, mitä kropassa oikein tapahtuu hermoston venytysvamman seurauksena, mutta eipä se juuri haittaa. Ainakin hermosto herkistyy aistimaan asioita, joita ei suurimmalle osalle ihmisistä ole olemassa. Oikeastaan tuo on todella jännittävää! Ja mitä useampi ihminen tästä herkistymisprosessista kertoo, sen varmempi olo tulee itselleen: minä en olekaan mikään pipipää! Ei sillä, että oisin sitä aiemminkaan kovin vahvasti epäillyt, mutta muut varmasti ovat, koska ovat lukeneet näitä erikoisia asioita täältä blogista. ;) Hassua huomata, että olen kirjoittanut aikoinani prikulleen samoja ajatuksia kuin Pandora tänään ja miettinyt samalla, että taidan olla hieman "outo" ja jollain tasolla "yliluonnollinen" olio tämän hermostoni herkkyyden kanssa. No, oli niin tai näin, niin meneehän se elämä näinkin. Vielä kun sais fysiikan kuntoon! :)
Tekstit
9 kommenttia:
Olipa ilahduttava lukea sinun kommenttejasi ja siitä, että olet saanut iloa ja lohtua blogistani.
Niin maailma saattaa joskus olla hyvinkin erikoinen paikka ja joskus on vain menetettävä kaikki, jotta voi rakentaa elämänsä uudelleen.
Ja elämä avaa uusia portteja ja mahdollisuuksia jatkuvasti, niitä on osattava vain etsiä ja joskus vaikka niitä ei etsikään niin ne löytävät ihmisen.
Olen miettinyt paljonkin, sitä kuinka löysin oman auttajani. Minä en todellakaan kertaakaan edes harkinnut käyttäväni henkiparannusta ja aamuna, jolloin näin unta omasta haudastani ystäväni soitti ja antoi minulle hänen numeron. Minä mietin asiaa ja voi olla, että olisin jättänyt koko homman, mutta seuraavana päivänä kohtaus oli niin lähellä ja kivut olivat niin järkyttäviä, että silloin vain oli valmis kokeilemaan mitä apua tahansa.
Olen iloinen päätöksestäsi,olen sanonut ihmisille, että se on ihan sama vaikka joku puhaltaisi minut terveeksi, kunhan vain pääsen kivuistani pois.
Toivon, että sinäkin löydät tiesi ja jos vain jollakin tavalla voin teksteilläni auttaa sinua niin olen siitä iloinen.
P,
Jep, mä olen blogien suurkuluttaja, mutta elämänmakuiset ja aidot teokset ovat parhaita. Mitään turhanpäiväistä muotblogihöpötystä ei ny jaksa yhtään lueskella ja muiden samaa elävien blogeja ei Suomessa ole eteen tullut. Jotenkin niin hassua vaan huomata, miten samanlaisilta taustoilta (yleinen elämänhistoria ja asenne/uskomusmaailma) tässä läheinen retku ponnistaa. Sun tekstit on yllättäviä, koska tuntuu siltä, että hei, mähän olen itse kirjoittanut juuri noin joskus vuosi sitten. Hyvin samantyyppisiä asioita nousee esille.
Muuten, säkin voisit tykätä tästä:
http://henkimaailma.wordpress.com
Ja kyllä, täysin samaa mieltä siitä, että mahdollisuudet ja muutokset löytävät ihmisen, jos vain antaa niille tilaa tulla ja yllättääkin. :) Ja eiköhän me molemmat täältä vielä rämmitä ylös. Tai siis johan tässä ollaan oltukin hyvässä kunnossa, mutta niin, että se pysyy. Ainakin ollaan osaavissa käsissä, niissä ulkoisissa siis! :)
Tsemppiä sinne suuntaan!
Kiitoksia vinkistä, ehkä tutustun siihen jossakin vaiheessa paremmin. Tällä hetkellä hermosto ei kykene lukemaan tekstiä netissä, pystyn kyllä kirjoittamaan, koska silloin en tarvitse silmiä, mutta lukeminen ei vain onnistu. Ehkä ei ole sen aikakaan vaan nyt on hyväksi omaksua omat tavat ja ajatukset.
Oikein hyvää päivänjatkoa, toivottavasti eilinen käsittely tepsi, kun vain itsekin pääsisi jossain vaiheessa siihen pisteeseen, että hoitoja voidaan antaa. Nyt ehkä on hieman liian aikaista, luulen niin.
Hello Pandora!
Joo, silmiä ei passaa ärsyttää, se on vissi! Jos väkisin koittaa tuijottaa ruutua, saapi hedarin ja pääahdistuksen... Huomasin sen viime työrupeaman jälkeen. Pää ei anna piirun vertaa armoa, vaikka muu kroppa antaakin. Täytyy vissiin alkaa itsekin kirjoittaa uudestaan silmät kiinni.
Jees, kyllä CST onneksi auttoi. Se oiski kauheeta, jossei mikään enää tepsisi... Kun hermostosi rauhoittuu ja kestää CST:stä, se auttaa myös sinua. :) Oon melko varma, että ainoastaan suoraan kalvotasolle kohdistuva höyhenenkevyt mobilisointi voi auttaa meitä duuravammaisia, samoin kuin muut hermotason hoidot akupunktiosta hermoratahierontoihin jne. Mutta CST,omat harjoitteet ja ihminen, joka osaa perustella, miksi mitäkin tehdään ja milloin, on suht onnekas löytö. :)
Saitko jo neurologilta tietoa MRI-kuvauksesta? Sorry, en pysty vieläkään kommentoimaan Pandoran lippaassa, ni kyssäri tuli ny tänne. Mut yritän tuunata asetuksia sen verran, että onnistuu jatkossa. :)
Muksaa päivää!
Kyllä asetukset pitäisi minun puolesta olla kunnossa...
Minulla piti olla tänään se puhelinaika, mutta ei sieltä kukaan soittanut, ihme juttu, mutta soittelen huomenna perään.
Tiedätkö minä en tunne vamma-aluetta enää vasemmalla puolella päätäni, siis on tuo niska vieläkin herkkä ja sitä painaa, mutta nyt se tuntuu siltä, että vika olisi lihaksissa, en tietenkään voi olla varma, mutta kun teen fyssarin liikkeet niin kalvot ovat auki. Rintakehän kierto on ainoa, joka on vielä jäykkä.
En suoraan sanottuna enää tiedä, mitä ajattelisin koko jutusta, keskiajalla minut varmaan poltettaisiin roviolla, no pitää vain olla tyytyväinen tilanteeseen ja kai ne lääkäritkin on tyytyväisiä, kun saa minut pois kirjoista, sillä tiedän, että tarvitsen melko rutkasti fysikaalista kuntoutusta, mutta hermoärsykettä vain ei tunnu enää, kaikki tuntuu lihasperäiseltä.
Nyt tarvitsen lepoa ja rutiineja, mutta saa nähdä, voisinpa vaikka lyödä vetoa, että en enää saa yhtäkään kohtausta, jos annan asioiden tapahtua omalla rauhallaan.
Tai sitten tämä tyttö on ihan valmis pehmustettuun pyöreeseen huoneeseen, eikö hulluuden ensimerkit ole juuri siinä, että ei tunne olevansa enää sairas ja on omasta mielestään tasapainoinen? Mutta jos hulluus oikeasti tuntuu tältä niin suosittelen lämpimästi jokaikiselle tätä kokemusta. Siinä on hyvä olla.
Höpön löpö! Noin se paraneminen menee tietyn pisteen jälkeen. Sitä vaan huomaa, että onkin joku päivä kunnossa. Sit taas ehkä pikkuisen floppaa, sit taas vähän parempi jne. Tai voi olla, ettei floppaa ollenkaan. Välillä voi olla ihan ok pitkiäkin aikoja ja kalvotkin täysin auki ja hermot rauhalliset. Tiedän! Enkä myönnä olevani hullu. ;)
No jopas on kummaa touhua, jossei soiteltu takas, vaikka lupasivat. Historian huomioiden, en ihmettele. Normimeininkiä!
Oletko lukenut viimeisen kirjoituksen blogistani, haluaisin mielelläni kuulla mielipiteesi asiasta.
Ja voin kertoa sen verran, että tarina muuttuu paljon hurjemmaksi kuin koskaan itsekään olisin voinut kuvitella. Mutta se tarina vielä saa odottaa vuoroaan, kerron sen sitten, kun ymmärrän itsekin enemmän.
Jep, kyllä luin sen. Oikein mielenkiintoinen ja järkeenkäypä juttu. Siis meikäläisen järkeen. Kerro ihmeessä jatkoa, kun olet valmis siihen. :)
Sehän siinä onkin, kaikki tuntuu varsin järkeenkäyvältä, mutta soittele vaikka joku päivä niin jutellaan enemmän.
Lähetä kommentti