keskiviikko 18. marraskuuta 2009
Hoidossa
Heräsin just... Nukuin sit 11 asti... ;) Hoito veti voimat pois. 1 h 15 minuuttia leivottiin kroppaa auki. Oli jymähtäny hanukkaan asti. Ei voi tajuta, ei. No, ainaki aukes, vaikka pää jäikin viel vähän jumpeliin. 3.12. jatketaan pään elvytystä. Vanha kaveri tiskirätti siellä oli sekä poikittais - että pitkittäiskalvossa. Ei naurattanut enää yhtään... Sain yhden uuden harjoituksenki, mut kattoo ny miten sitä pystyy tekeen. Kaikki on kiinni enää niskarusetin olemattomasta voimatasosta. Kun kakkonen pettää, koko homma kusee. Lääkärikin siinä tuli neuvotteluun ja päätettiin laittaa Hyalgania ens viikolla. Kaikki keinot käyttöön. Nyt täytyy vaan toivoa, että lihaksilla pystyy riittävästi korvaamaan kakkostason paskoutunutta nivelsidettä. Jossei pysty, kusessa ollaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
3 kommenttia:
Kylläpä oli jymähtäny pääs taas oikein kunnolla, toivotaan et hoito elvyttää kokonais valtaisesti oloasi parempaan suuntaan.
Toivotaan todella että lihakset pystyy antaan tarpeeksi tukea sille venyneelle nivelsiteelle, joka haluaa hankaloittaa sun elämääs kuukaudesta toiseen.
Huokaan taas jälleen kerran, et onneks on olemassa iso E ja iso T ei kumminkaan ET.. (Musti vitsi) Vaikka sehän oli ihme olento toiselta pallonpuoliskolta, eiks vaan? Ja niinhän sinua hoitavat ammattilaisetkin ovat, "ihmeolentoja" jotka tekevät kaikkensa sinun terveytesi eteen. :)
Mitäpä tuumit jos täältä kotoa tulisi kaksi tai jopa kolmekin vähän epänormaalia olentoa luokses visiitille lauantain tietämillä?
Näin unta että löysin kadonneen kaulaketjuni, mutta unessa en nähny niin selvästi mistä. Mustilla on kutina, löydän kuin löydänkin sen luotasi kun tulen. Olen ennenkin löytänyt, kun muut ovat jo menettäneet kokonaan toivonsa.
Parhain tapaus oli vihkisormus. Olimme kauan kauan sitten villissä nuoruudessa uimarannnalla, teimme lähtöä kun mieheni isä Lavin siis huomasi että hänen sormuksensa oli kadonnut kuin tuhka tuuleen.
Puoli tuntia meitä neljä ihmistä kaivoi sitä hiekan seasta, mutta turhaan. Muistan kun muut sanoivat että nyt lähetään kotiin, sormusta ei löydy. En viitsinyt edes vastata koska minulla oli vahva tunne sen löytymisestä. Aloin kaivamaan kuin koira ikään, Musti kun oon... hiekka vaan pöllysi, silmiä kirveli, mutta kannatti. Muutaman minuutin päästä se oli kädessäni, uskomatonta mutta totta!!:)
Ja tallessa on vieläkin, mutta älkää vaan kysykö mitään Mustin itsensä vihkisormuksesta... :(
Taidampa heittää itteni sängyn pohjalle, silmiä kirvelee tällä kertaa unihiekka.
Hyvää yötä Tahdonvoimaa ja kaikki muutkin!
Joo, oma vika. Ei passaa enää näpytellä kommaril tai tehdä koneella lisähommia puoli-istuvast asennosta. Jep, onneks on Penttiset, vaikkei hekään voi nivelsiteiks muuttua. Mut täytyy vaan toivoa, et lihasvoimat on normaalia heikommat makauksen vuoks, ja siks nuppi ei pysy. No, omalla työllähän tää lopulta voitetaan, niinku ft aina sanoo. He vain pikkuisen jeesivät. :)
Ja jeps, tervetuloa! Mut jos on pienikin mahdollisuus sikikseen, ni sitten ei. Jaahas, nyt täytyy lopettaa, ku leuka ja kaula puutuu...
PH yritti viel kaivaa ketjuas tänään, muttei löydetty. :( Hänki väitti saaneensa vision... No, ehkä sä löydät!
Mitäs sille vihkisormukselles muuten kävi? Se hukkui joo, mut mihin? Putos ulos?
Öitä! <3
Lähetä kommentti