Pää on pikkuisen parempi, mut ei vielä normaali. Nollasta se jumittaa edelleen, mut ans kattoo, jos vaiks aukeis vielä. No pistän toivoni 3.12. hoitoon! Istuun pystyyn jo, mut käveleen ei. Samoin silmillä kirkkaan tuijottaminen ei ole ny yhtään hyväks. Siitä tää olo tulee, se on varmaa. Mut eipä sitä silloin ajatellut, kun flow-tilassa väänsi duunia. Nyt tiedetään taas enemmän. Fyssari aina sanoo, että oppia ikä kaikki ja että hän tekee viel vuosikymmenienki jälkeen ihan vastaavia "virheitä" niskansa kanssa. Jotenki lohdullista. :)
Tällä hetkellä mua huolettaa vaan ja ainoastaan yksi asia: mitä jos lihaksilla ei pystykään tukeen niskaa riittävästi? Sit ollaan kusessa.
Tekstit
16 kommenttia:
Kaikkea ei tarvitse murehtia nyt, pahennat sillä vain omaa oloasi, parhainkaan ennustus ei välttämättä toteudu, koska me ihmiset tuppaamme muokkaamaan elämäämme pienilläkin valinnoillamme ja ajatuksilla.
Joten nyt vain rauhassa ja ehkä sinulla on hieman vääränlainen elämisen nälkä, kyllä sinä ehdit, usko pois vain, mutta duunin tekeminen tuossa kunnossa, netti ei ehkä vain toimi vielä, paska juttu tiedän, mutta kyllä sinä pärjäät, älä vain kiirehdi ja tiedän, että nyt sanot, että minä olen kuule niin monta kertaa pysähtynyt ja maannut sängynpohjalla, mutta niin se vain on, sekin tila on hyväksyttävä, siitäkin tilasta on löydettävä onnellisuus, jolloin sairauden merkitys vähenee eikä parantumisesta tule ensisijainen tavoite.
Mutta minä voisin sanoa sinulle vaikka mitä ja sinä kuulet niistä sen, mitä haluat, joskus kuuleminen ja ymmärtäminen ei riitä, joskus vaaditaan enemmän. Oivallusta, hyväksymistä ja omaksumista vasta sen jälkeen tilansa voi sisäistää ja silloin alkaa parantuminen.
Parantuminen alkaa vasta, kun ihminen luovuttaa taistelun ja hyväksyy, että elämä tälläkin tasolla on elämisen arvoista. Sinussa on niin paljon vihaa, katkeruutta ja se syö sinua yritä muuttaa ne ajatukset positiivisiksi niin pääset pidemmälle.
Sinussa on paljon enemmän kuin voit kuvitellakaan, olet pidemmällä kuin uskotkaan.
On se hienoa, että maailmasta löytyy ihmisiä, joilla aina sanottavaa kaikkeen ja neuvoja joka tilanteeseen. Tuntemattomia ihmisiä, jotka analysoivat blogin perusteella, kuinka paljon "vihaa" toisissa on. Vaikka itsekin yritän antaa ihmisille neuvoja ja jakaa parhaani mukaan kokemuksia, minä en koe olevani näiden tuntemattomien ihmisten tuntija, enkä näin ollen kehtaisi alkaa analysoida heidän sisintään sen suuremmin. Voin jakaa omia kokemuksia ja keskustella muiden tilanteesta, mutta en missään nimessä tehdä tulkintoja ihmisten minästä, jota en oikeasti tunne. Mutta kukin tyylillään. Jokainen lienee oman kehonsa paras asiantuntija, joten siihen itse nojaan omissa touhuissani. :) Jotkut toiset tekee sitten toisella tavalla ja se suotakoon heille. Jatkossa toivon, ettei minua tuntemattomat ihmiset alkaisi kertoa minulle totuuksia itsestäni tai siitä, mikä väärin tai oikein. Edellisen valossa se ei ole uskottavaa eikä etenkään tarpeellista. Toki keskustelu on aina tervetullutta, mutta hellapsykologiaa en jaksa yhtään, kuten olen lukuisia kertoja aiemminkin todennut. :)
Niin, ja toki kyse voi olla siitäkin, että kaikki eivät ymmärrä sarkastisia ja itseironisia/mustalla huumorilla varustettuja kirjoituksia samalla tavalla kuin itse. Mutta kuten sanottu, tämä onkin minun päiväkirjani ja minun paranemisvälineeni ja kun itse tietää, mitä tarkoittaa, se riittää. Muut tekevät sitten omat tulkinsa, kuten kaikesta muussakin tässä elämässä. :)
Ei todellakaan ollut tarkoitus loukata sinua ja minun käsitykseni sanoista on ehkä erilaisia kuin sinun, kun puhun vihasta niin minulle viha on kaikki negatiivinen ajatusmuoto ei siis sisäinen henkinen viha.
Eikä todellakaan ollut tarkoitus esittää sinulle totuuksia itsestäsi, minun sanamuotoni ovat joskus ehkä hieman väärät ja varsinkin nykyään, kun ei kykene silmiensä takia juurikaan lukemaan sitä mitä kirjoittaa niin väärinkäsityksiä syntyy enemmän kuin laki sallii.
Mutta kuten tälläkin kerralla, aina jokaisen tekstistä pitäisi lukea vain se, joka itselle sopii joten ystäviä? Edelleen?
No problem! Kunhan selvensin. Ja vittuuntunut, kyllästynyt ja välillä lopen väsynytkin olen tähän kaikkeen, sitä ei käy kieltäminen ja se on enemmän ku normaalia. Mutta katkeruutta ja vihaa ei ole vara kantaa matkassa mukana pysyvästi, tai voi unohtaa haaveet paranemisesta kokonaan. :) Mulle viha ja katkeruus taas on niin voimakkaita käsitteitä, etten juurikaan käytä niitä ja tulkitsen ne ei tavalla. Enemmänki puhun just harmittamisesta, ketuttamisesta ja kyllästymisestä ja ne on jo riittävän alhaista pohjasakkaa ajattelussani. Ja jees, ei tosiaan mitään ongelmaa, kunhan selvensin taas asiaa, joka aina silloin tällöin pompsahtaa pinnalle blogissa! Ja saakin pompsahtaa. Ei siinä mitään.
Hyvä kuulla, hitto sitä pitäisi viestinnän ammattilaisena tajuta sanojen merkitys, mutta no minähän olen sairaslomalla ja aivoni ei toimi niin kuin pitää...
No, sittenhän meitä on kaks! Siis sairaslomailevaa viestinnän ammattilaista. :)
Ja vielä tulee päivä, jolloin molemmat meistä on terveitä, eikös vain.
Tahdonvoima, en ymmärrä tarvettasi hyökätä jokaista kommentoijaa vastaan. Pandora käsittelee jopa samanlaisia ongelmia kuin sinä, mutta hänenkin kommentteihin suhtaudut negatiivisesti.
Olisi varmasti syytä miettiä tarkemmin tämän syitä, tarkemmin kuin pelkästään toteamalla muiden kommenttien ärsyttävän.
Ano:
Oletko kuullut koskaan netiketistä? Minulle se tarkoittaa sitä, että en mene muiden ihmisten blogeihin arvosteleen, neuvomaan ja arvottamaan, koska en tunne heitä ja heidän tilannetta. Vaikka mieli tekisi, niin silti en harrasta moista. Foorumit ja keskusteluun tarkoitetut saitit on sitä varten, että kukin voi siellä anonymiteettinsa suojissa tehdä mitä huvittaa. Aivan kuten sinä täällä.
Normaalitilanteessa olisin ottanut blogiin kommenttien valvonnan aikoja sitten käyttöön tai pistänyt blogin salasanan taakse, mutta en ole raaskinut tehdä sitä. Sain meiliryöpyn sulkemisilmoituksesta, ja päätin pitää tämän muiden vuoksi avoimena ja kestää tietämättömien arvostelun ja viisastelun, kuten julkisen blogin pitäjän kuuluukin. Sehän on osa tätä viestintää, eikä siinä ole mitään ihmeellistä.
Mutta miksi en vastaisi kommentteihin ja kertoisia omaa näkemystäni asioista? Jos sinun blogiisi joki sinua ja tilannettasi tuntematon kirjoittelisi jotain, mikä ei sinusta tunnu totuudeltasi, niin sinäkö jättäisit sen kommentin huomioimatta, etkä synnyttäisi asiasta keskustelua joko kyseenalaistamalla tai komppaamalla asiaa? Tuskin.
Toisaalta, niin kauan kun esiintyy anonyymina, voi tehdä mitä huvittaa, eikä tarvitse kantaa mitään vastuuta sanomisistaan ja tekemisistään. Itse kunnioitan eniten omalla nimellä bloggaavia (tai kommentoivia) immeisiä, kuten Pandoraa. Ja minä myös koen, että voin vastata hänen rehellisiin ja suoriin teksteihinsä yhtä rehellisesti ja suoraan.
En jaksa enkä etenkään viitsi selitellä jokaiselle netin tuntemattomalle miksi teen, ajattelen ja toimin niin, näin ja noin. Kaikkeen on olemassa joku syy/selitys/motiivi, mutta eihän niitä tuntemattomat ihmiset pelkän blogin perusteella voi ymmärtää, eikä ole tarvekaan. Mutta kyse on siis käytöstavoista ja hienotunteisuudesta. Et taida itse pitää blogia, koska asia on sinulle vieras. Aina ei kannata mennä merta edemmäs kalaan. Aina ei tarvitse hakea motiiveja ihmisen mielestä tai tilanteesta, vaan joskus perusymmärrys riittää.
Pandora: Jep, siitä lähdetään, että joskus ollaan kunnossa. :)
Blogisi kommentteihin vastaaminen on yksi asia, mutta sinun tyylisi vastata on turhan usein todella vihamielinen. Pandora varmastikin tarkoitti sinulle hyvää kommenteillaan, mutta sinun vastauksesi oli varsin törkeä hyökkäys häntä kohtaan. Joku vakiokommentoija on tainnut lopettaa kirjoittamisen blogiisi samasta syystä.
Suosittelisin sinulle Tahdonvoimaa netikettiin tutustumista. Olet kirjoittanut blogiisi myös muista ihmisistä kuin itsestäsi. Mm. exäsi ja sinun väliset asiat eivät kuulu julkiseen blogiin. Päiväkirja ja julkinen blogi ovat kaksi eri asiaa.
Ano:
Enpä tiedä kommentoijien mietteistä/liikkeistä sen tarkemmin, mutta jatkossa ei tarvitse murehtia asiasta, koska laitoin kommenttien valvonnan päälle.
Mielestäni parisuhdeasiat ovat merkittävä osa tätä kuntoutusmisprosessia ja niillä on ollut melkoisesti merkitystä koko showssa. Tästä sairaudesta selviytyminen on ollut aika ponnistus kaikilla elämän osa-alueille, eikä siitä voi sulkea yhtä osaa kokonaan pois. Kysyin taannoin exältäni, haluaako hän kaikki häneen liittyvät tekstit poistettavan. En saanut siihen vastausta. Mitään todella henkilökohtaista ja yksityiskohtaista sepustusta en tänne kuitenkaan kirjoittele, vaan ainoastaan niitä asioita parisuhteesta, jotka liippaavat jotenkin sairastelun aihepiiriin.
Täysin sensuroimatonta ja avointa päiväkirjaa omasta elämästäni en uskaltaisi omalla nimelläni ja rehellisesti verkossa pitää. Myös terve itsesuojeluvaisto (ja toisten suojeluvaisto) kuuluu netikettiin. Eiköhän olisi helpompi, että sinäkin ano alkaisit kommentoida rehellisesti omalla nimelläni tänne, mikäli vielä haluat kommentoida. Kommenttisi ovat vähintään yhtä negatiivia/ hyökkääviä/provosoivia, ni olisi mukava tietää, onko niiden taustalla se henkilö, johon jäljet osoittavat.
No, olipa niin tai näin, jatkossa säästän kommentointimahdollisuuden lähiipiirille, niin ei joudu stressaamaan ainakaan tästä blogiasiasta. Viimeinen juttu, mihin energiaa kannattaa tällä hetkellä uhrata.
Kun minut tähän keskusteluketjuun liitettiin niin on minusta eroitettava se, että nyt puhuimme henkilökohtaisista mielipiteistä ja totta kai vastapuolella on silloin tuoda oma mielipiteensä, kun ne hänelle ilmaistiin ohjeina ja silloin on ok ottaa tunteensa esille.
Viestintä on opiskelua ja tämä oli ainakin minulle erittäin hyvä oppi myönteisesä mielessä, en kokenut sitä loukkaavana.
Me saimme tahdonvoiman kanssa hyvin sovittua asian ja jatkoimme keskustelua vielä puhelimitsekin, joten oikeastaan oli hyvä, että olin suora, koska silloin, kun jokin asia osuu ja uppoaa on mahdollisuus käsitellä tunteensa olkoon se asia sitten oikeassa tai väärässä. Kyse voi olla vanhasta loukkauksesta, siitä mitä minä sanoin tai sitten vain oli huono päivä ja tulivuori purkaantui oikealla hetkellä, ehkä Tahdonvoimaa teki sen siinä ymmärryksessä, että tiesi, että minä ymmärrän hänen kantansa ja en loukkaantuisi.
Kritiikki ei ole kiellettyä ja jokaisella meillä on tempperamenttimme ja on lukijan vastuu ymmärtää toisen viestintäkieltä ja poimia ne ajatukset jotka sopivat ja ne ajatukset mitkä eivät niin ilmaista niistä oma mielipiteensä.
Jokainen joka on todella sairas tietää, että ylilyönnit ovat arkea ja minä satun tuntemaan tahdonvoiman sen verran, että suhteemme on niin vakaa, että on varaa puhua rehellisillä sanoilla ja tietää, että toinen sen ymmärtää ja ne ovat asiat jotka keskustelevat eivät henkilökohtaiset välit.
Pandora:
Komppaan sua Pandora aivan täysin tuossa viimeisessä kommentissa.
Ano: Juuri tämän asian takia, että ulkopuolinen ei voi tietää vakikirjoittajien suhdetta/suhteen laatua, minä itse pidättäydyn liian rankoista kommenteista tuntemattomien ihmisen blogiin. Aina asiat eivät ole niin kuin ne näyttää, vaan tämän tekstiketjun taakse kätkeytyy lukuisa määrä asioita, jotka ei tästä blogista selviä. Mutta niinhän se on, että blogilla voi luoda millaista vaan kuvaan itsestään ja muista, sekä omista sosiaalisista suhteista, mutta ne ovat vain yksi "totuus".
Itse ainakin tiedostan, että tämän blogin valossa monet saattavat pitää minua helvetin ynseänä muijana, joka vaan valittaa ja ruikuttaa, mutta kappas, kun ottaa huomioon blogin tarkoituksen (ketutuksen purkupaikka) sekä tuntee minut henkilökohtaisesti, mielikuva onkin aivan toinen. Mutta se siitä! Nyt kaffeeta keittelemään. :)
Ja kun ajattelee sairaan ihmisen näkökulmasta, jolla elämä on niinkin rajoittunutta kuin meillä, sen kaiken negatiivisen tunteen sisällä pitäminen tai läheisiin ihmisiin purkaminen ovat paljon huonompia vaihtoehtoja kuin kiukuttelu nettiin, jossa ne omat läheiset ihmiset ihmiset kyllä tuntevat sun persoonallisuuden ja tietää, että leimahduksiahan nuokin ovat.
Ei silti minusta niistäkin on hyvä päästä eroon, mutta projektit tärkeysjärjestykseen. Kyllähän sitä ihmiset loukkaantuu aina toisilleen ja sitä on lähes tulkoon mahdoton välttää, mutta pääasia, ettei ole tarkoituksella toiselle ilkeä.
Aiheesta vielä yleiselle tasolla muutama sananen... Ei se olisi mitään todellista elämää, jossa kaikki ymmärtäisivät toisiaan saumattomasti eikä pieniäkään väärinkäsityksiä tai tulkintavirheitä syntyisi. Ei sellaista maailmaa olekaa, eikä se mielestäni ole mikään itsetarkoitus/ideaali. Jo pelkästään kulttuuriset, sukupuoleen liittyvät ja tilannetekijöihin liittyvät seikat jakaa populaa. Toki on hienoa pyrkiä yhteisymmärrykseen ja minimoimaan turha aikaa ja energiaa vievä kärhämä ja fight. Noh, errare humanum est, erehtyminen on inhimillistä. Ja onneksi kaikkien tarvitse tykätä kaikesta. Toisen tapa toimia voi herättää suorastaan ärsytystä tai inhoa, mutta ei maailma siihen kaadu ja tällaistenkin asioiden kanssa on vaan tultava toimeen.
Ja minua ei henkilökohtaisesti harmita blogit, joissa ihmiset purkaa pahaa mieltä ja harmitusta. Itseasiassa monet todella suositut saitit perustuu juurikin asioiden kriittiseen ja sarkastiseen tarkasteluun/arvosteluun ja/tai negatiivisiin kokemuksiin. Muutamia mainitakseni, Eniten vituttaa- ja Turpa kii, Tiinalla on asiaa -blogit. Kriittisyys/parjaaminen/arvostelu ja musta huumori on taitolajeja ja kaikki ei kyseisiä tyylejä hallitse kirjoittajina, eikä kyllä lukijoinakaan.
Ei maailma ole vuorattu pinkinpunaisilla ruusuilla ja pinkkitukkasilla Barbeilla, eikä tarttekaan olla. :)
Lähetä kommentti