Vittumainen whiplash

Tulin siihen tulokseen, että tää tauti vittuilee mulle. Just kun luulee, että on parempi olo, toivoa täynnä ja jalat on vihdoin kantanut 3 viikkoa, sitten tulee takapakkia niin helvetisti. Kaks päivää on mennyt sängyn pohjalla, kun huippaa ja heitättää niin paljon.

Tää selkeesti haluu koitella mua mutta en kyllä anna sille periksi. Mä oon aina ollut se Tiikeri, en Ihaa. Siinä missä Tikru mennä vipeltää, on eloisa ja aktiivinen, niin Ihaa itkee partaansa ja on maansa myynyt. Oli tilanne sitten hyvä tai paha, niin Tikru jaksaa Rokata. Ihaa on jo valmiiksi maansa myynyt, vaikkei mitään negatiivista ole sattunutkaan.
Vaikkei aina ookaan helppoo olla Tikru, niin ainakin yritän. Välillä on toisaalta pakko olla myös Ihaa, jos siltä tuntuu. Kukapa sitä pokkana viittis väittää, että on kivaa olla muiden armoilla, kipeenä, paskana ja kevyessä masiksessa, kun ei pysty tekeen mitään? No, kerrankos sitä kokeilee jotain uutta roolia.

Muiden vaan tuntuu olevan niin vaikea ymmärtää, mistä on kyse. Kaikki aattelee, että tolla nyt on vähän niskat kipeet, joten mitä ihmettä se tekee saikulla ja valittaa? Kunpa sitä vois jotenkin kertoa, että hermoärsytys kaularangan ja niskan alueella on sama kuin sanoisi tasapainolle ja koordinaatiolle, että menkää sekaisin! Ja kaupan päälle tulee tinnitus, näön hämärtyminen, käsien pistely ja vitutus ja eristäytyminen normaalielämästä.

Koko kehon asentotunto on kiinni kaularangan pelittämisestä. Ei muuten kantsii oikeesti loukata niitä... Kaatuminen selälleen on tosiaan 50 km/h seinään autolla.