Ylipäänsä kontakti maahan alkaa olla välillä kohdallaan, mikä on positiivista. Heinäkuun alkuun asti elämä oli enimmäkseen pelkkää steppaamista - siis kaikki liikkuminen ... Mut nyt liikkumista kehtaa kutsuu jo kävelyksi! Mut matkaa terveyteen on vielä paljon.
Sitä vaan haluis kaikki nyt heti... Niinkuin aina. Mutta hermosolujen palautuminen vie aikaa. Onneks on nuori, niin uusiutuminen on kuitenkin suht nopeeta. Mutta kyllä CST-terapia on nopeuttanut paranemista tosi paljon, jos miettii vaikka sitä frendiä, jolla kuntoon pääsy vei 3 vuotta. Olen kyllä niin etuoikeutetussa asemassa, että sattumalta löysin ko. paikan ja saan sieltä apua. Eihän sekään kaikkia auta.
Ei sitä tiedä, oisko se auttanut frendiäkään, mutta kuhan pohdin aina... Surullista sinänsä, että neurologi oli sanonut hänelle, että ko. vammaan EI ole muuta hoitoa kun aika, eikä tosta ole kun 6 vuotta. Todellakin whiplash-potilaita hoidettiin jo tuolloin, vaikkei ehkä CST:tä juurikaan tunnettu/mainostettu. No, turha sitä on murehtia. Se kaveri on täysin parantunut nyt. Tähtään samaan.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti