perjantai 15. elokuuta 2008

Hiphei

Taas ollaan Lahdessa. Ei ole jaksanut vähään aikaan kirjoittaa, kun ei ole ollut oikein sanottavaa. Ollut niin hirvee vitutus vaan tästä tilanteesta, joka voi jatkua vuosia, sanoi lekuri.

Huimaus häviää kuulemma itsestään mutta sitä pitää vaan siedättää ja treenata ja olla välittämättä siitä. Just... Aina kun alkaa huimaan, niin pitää vaan sanoa itselleen, että tää on tätä nyt ja tavallaan sulkea asia pois. Erityisen tärkeää on olla panikoitumatta, kun oireita ilmenee. Helppo sanoa, vaikea toteuttaa!

Niinpä oonkin joka päivä mahd. paljon jalkeilla, teen kävely yms. treenejä, liikun ja puuhastelen mahd. paljon. Ja ens viikolla töihin sit aluksi 10h/vko. Ja vähitellen lisätään.

Positiivista on se, että nyt pystyn jo ajaan autoa. Tänäänkin vedeltiin siskon kans kahdestaan rantsuun vesikäveleen. Varmaan pystyn jatkos käydä polkemassa yksinkin. Joo, mut hidasta on paraneminen. Fyssari oli sitä mieltä, että 'anna mennä vaan' ja joku päivä huomaat, ettei sua enää huimaakaan...

Ei kommentteja: