Jepujee!

Ajoin tänään ensimmäistä kertaa autoa elokuun jälkeen! Se meni oikein hyvin. Jossei ota huomioon sitä, että pää kääntyy toiseen suuntaan hieman rajoitetusti, niin mähän oon ihan hyvä kuski. Ja suht turvallinen liikenteessä. Aistit toimii jo!

Mutta niskat ja hartiat on kyllä paskat ja heikot. Vaikka kuinka yrittää pinnistää ja ponnistaa, et ne kestäis, niin paskan marjat. Kaularanka on taas ihan kasassa ja kävely alkaa mennä ihan vituiksi. Taas tipun iloisesti lattian läpi, niin että humpsahtaa! Mutta ei voi mitään... Täytyy vaan yrittää kestää ja aatella, että on se pitkään ollut välillä parempanakin ja toisaalta, oonhan mä koko ajan myös rasittanut sitä enemmän ja enemmän... Tää sitä turvallista itsepetosta... Vähän sama ku näyttäis norsun perseeltä ja silti vuosi toisensa jälkeen pyrkis Miss Suomeksi.

No, on tos rasituksen lisäämisessä vähän perää. Viime fyssarin jälkeen oon joka päivä kävellyt sen 500m, vesikävellyt ja muutenkin ollut pystyssä enemmän. Ehkä joku päivä vaan huomaa, että hei, nyt se EI ole painunut kasaan. Tai sitten ei. Harmi, että näin pieni asia pystyy pilaamaan totaalisesti koko ihmisen elämän. On se kyllä epäreilua, että muuten vois tehdä jo mitä vaan mutta perkele, kun ei pysy pystyssä...