Lumpeita biitsillä ja pervo perässä

Olin vesikävelemässä toista kertaa tänään. Tällä kertaa siskokin oli mukana. Sisko, jota voisi luulla varusteiden perusteella lätkänpelaajaksi tai painonnostajaksi. Mutta ei.

Hän on vain niskavammainen korukaupan työntekijä. Siitä varusteet! ;) Kun se raukka on ollut duunissa 3 h, se joutuu käveleen koko seuraavan päivän Holeysit jalassa, koska sen jalkapohjia polttaa niin paljon. Mutta lekuri on sanonut saman hänelle: rest makes rusty. Act as usual.

Takaisin biitsille... Vaihdettiin vaatteita pyyhkeen sisässä, kun karvainen ahdistelija alkoi lähestyä. Hänen silmät tuikki intohimoa. Hän tuli kohti meitä sulavin liikkein. Olimme ihan varmoja, että hän oli saapunut ottamaan naista -juuri tänä iltana. Hänen iso suunsa päästi kiimaisia äännähdyksiä. Ja sitten se tapahtui. Tiputin pyyhkeen kriittisellä hetkellä. Olin varma, että ahdistelija kävisi meihin juuri nyt käsiksi.

Mutta ei. Kiinteä perä heiluen hän kääntyi ja ui takaisin ulapalle. Tuo ilkikurinen SORSA. Perkele.