Omituista on

Taas yksi ihmeellinen päivä puolessa välissä. Aamulla kun heräsin, askel alkoi painua maasta läpi. Uiminen helpotti oloa niin paljon, että pystyin käydä kävelemässä 'punaiselle postilaatikolle', eli 300 m. Sitten aloinkin katsoa Pekingin kisoja ja totesin, että iso telkka aiheutti hirveän migreenin. Nyt oonkin maannut illan sängyssä pimeässä. Ajattelin pyhittää illan työnteolle muttei mitään toivoa.

Tässä vaiheessa, kun on 6 kk sairastanut, luulis, että oireet alkais helpottaa mutta vielä mitä. Nyt sumenee näkö, korvat on alkanut tinnittää ja kävely on mennyt entistä vaikeemmaks.

Vaikka tasapaino on parantunut, niin tuntohäiriöt on muuttuneet mitä erikoisemmiksi. Kävellessä tuntuu, niinku koko selkäydin heiluis tai joku ottais siihen kiinni. Välillä putoaa maan läpi, välillä on normaali olo ja välillä huimaa päästä pirusti.

Mutta kaikki on kuulemma normaalia... Aika kauan saa varata paranemiseen, jos nyt on mennyt 6 kk ja ollaan vasta tässä vaiheessa. Eipä ois maaliskuussa uskonut, että seuraavat vuodet menee kuntoutuessa ilman pystyy käytännössä katsoen tekemään yhtään mitään. Aika perseestä!