Leppoisa lauantai

Olen yrittänyt pitää viimeisen 4 viikkoa niskan lepuutuspäivää, jolloin makaisin koko päivän sängyssä. Mutta piru, kun siitä ei vaan tule mitään. On niin kiva, kun pystyy tekemään jo jotain, ettei millään haluis 'olla vaan'.

Niinpä olen siis vetänyt sietokykyni rajamailla kohta viimeisen viikon. Niska alkaa olla painunut sen verran kasaan, että välillä mennään niin pitkin seiniä... Hassu tunne, kun jalat lähtee totaalisesti yhtäkkiä alta... Vaikea selittää, josset ole itse kokenut.

Jeps, tulipa tänäänkin tehtyä muuten kilsan lenkki ja oltua pystyssä joku 4 tuntia, et tehokas lauantai oli taas.

Huomenna ois sit helvetillinen automatka eessä Tampereelle. Vihaan matkustamista, koska joudun tekemään sen vaakatasossa, kun niska ei kestä istumista ja hermosto vetää heparit siitä, kun auto tärisee ja silmissä vilisee koko ajan. Yöks. Pienenkin matkan jälkeen on pakko maata aina puoli tuntia, että hermosto rauhoittuu. Oon kanssa funtsinut, että pystynköhän enää ikinä menee diskoon, laivalle tai lentokoneeseen? Ekassa ongelmana on melu, tokassa keinutus ja kolmannessa paine. Hmm! Sen näkee vaan ajan kanssa.