Taas kello on kohta kaksi ja kirjoittelen blogia, sekä tulevaa artikkeliani yhteen lehteen. Tässä välissä ehdin miettiä jo paria työjuttua ja käydä keittää kahvit ja lukea lehteä.
Siitä on muuten aikaa, kun viimeksi pystyin istuun keittiössä ja lukeen lehteä kahvin kera. Nytkin se lehti on nostettava silmien korkeudelle mut se ei haittaa. Päätä ei nimittäin yhtään pysty kallistaan alaspäin tai alkaa huimata.
Toinen pannassa oleva liike on kumartaminen (selkäydin venyy) sekä leivän leikkaaminen selkä köyryssä (käden painaminen huimaa). Kun valittelin fyssarille kaikkia niitä asioita, joista jouduin luopumaan, hän totesi, että aattele kuule niin päin, että olet joskus saanut edes nauttia niistä ja ole iloinen siitä.
Tällä hetkellä pahimmalta tuntuu luopua ompelusta, golffista ja muotikuvauksista mutta eihän sitä tiedä, vaikka niitä pystyis vielä tekeen joskus. Aikahan sen sit näyttää.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti