Olin kuin ällikällä lyöty, kun fyssari näytti ko. liikkeen. Vanhasta tutusta lonkankoukistajaliikkeestä oli jalostettu näppärä ja tuhat kertaa tehokkaampi issiashermon venytys. Hyvin yksinkertainen liike käy kyllä juuri sinne, mikä meikäläisellä on jumissa, lantio. Viimeisestä uudesta liikkeestä onkin jo 3 kuukautta.
Kyllä oven ulkopuolella olevat ois voinut taas hieman ihmetellä, kun nauraa käkätettiin ääneen fyssarin kommentille: 'Kuvittele, niinkuin antaisit pyllyreiäelle valoa, eli kumarrut sen verran eteenpäin koko kropalla, niin, että se väliliha tavallaan nousis'. Täh?!
Mutta hyvä mielikuva. Opin liikkeen välittömästi... Mieskin varmaan tykkäisi avustaa ja kokeilla, nouseeko se perse penkistä vai ei.
Seuraavan kerran menen fyssarille syyskuun lopussa. Tavataan aina 3 viikon välein jatkossa. Tästä eteenpäin aika ja omat harjoitteet ja mahdollisimman normaali elämä ovat tärkeimpiä.
Huomenna alan väsäämään artikkelia kokemuksistani, kun sain vihdoin viimein erään toisen kirjoitusjobin pois alta. Ü Onneksi pystyy jo istumaan vähän koneella, että saa jotain tehtyä.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti