Niinhän siinä kävi (TV)

Että tutusti taas kirras takaraivon tiskirätiksi ja hartsut tilttas. Epäreilua. Ei kestä, niin ei kestä. Kesti toki PALJON enemmän kuin aiemmin. Nyt sit vaan täytyy vältellä ajamasta nuppia niin jumiin, ettei se aukeais seuraavassa hoidossa. On nimittäin vittumainen muuttoviikko muuten.

VV:kin on tulossa. Vappu Vaakatasossa. No, jos nyt on ees hyvä keli, niin vois nauttia arskasta. Sit jos vaan sataa, en ala mitään. Kuinkakohan kauan sitä saa tätä rankaa hinkata, että se joskus kestää normaalielämää? Kauan.

No, nyt meni jo aika hyvin viime viikko, vaikka triplasin rasituksen. Kävelyt oli virhe. Vasta toissapäivänä alkoi painua ranka kasaan ja lopulta pintalihakset krampata. Se on merkki siitä, että syvät on ylikuormittunut. Mutta enhän mä niitä signaaleja taas kuunnellut, ja nyt ollaankin ihan tööt.

Harmi, ettei pysty tekeen koukistajiakaan, ne ois niin tärkeät. Mutta sternot on kasa kiveä, niin milläs teet. No, limellä kun hinkkaa vaakatasosta, sekin on puoli voittoa. :) Kattellaan, jos tämä tästä vielä elpyis, kun otan huomisenkin iisisti. En tosin ollut tänäänkään rauhassa, vaan pakkailin kamiksia ja ihan vähän nostelinkin niitä. Virhe. Samoin henkinen kuormitus on ollut huipussaan näiden kotiasioiden kanssa. Ne kun on tupannut meneen päin persettä jo hyvän aikaa.

Mä en kyllä käsitä, miten kukaan voi tästä vammasta parantua ilman osaavaa fysioterapeuttia? Kun välillä tuntuu, että sekään ei riitä. Kun nyt pääsis polkemaan vettä...

Näen jo kauhuskenaariossani, kuinka en pysty käveleen uudelta kämpältä biitsille 150 metriä ja jätän siksi menemättä sinne. ;) Se ois jo ironista. Hyvä puoli on muuten se, että kun rantsuun pääsee, voi polkea tunnin ja ottaa arskaa toisen tunnin, niin että niska ehtii palautua kävelyrasituksesta. Viime kesänä en pystynyt makaan ees ulkona/rannalla, vaikka kuinka yritin.