Aattelin, et tuskin olo huonommaksikaan voi vesikävelystä mennä, joten sinne siis. 15 minuuttia vetelin meneen, kunnes alkoi riipiä takaraivolle ja pettää niskanhallinta. Teki hyvää kalvoille, kun sai liikettä tonne yläniskaan. Tällä kertaa olin fiksu ja menin ilman Jobea ja kenkiä. Menin myös ilman vyötä, mutta tajusin sen about 5 minuutin polkemisen jälkeen. ;)
Sitten pahin vaihe treenausta: suihku ja hiustenpesu. Vaihtoehtoisesti kellariin, yläkertaan tai rantasaunaan. Vanhan talon keskikerroksessa ei siis ole kylppäriä. Tai no, jos pideellä ittensä huuhtelee tossa pöntön päällä niin sehän on vähän kuin suihku.
Seurasi melkoinen show. Teki mieli jättää järvipaskat iholle ja luovuttaa. Mutta ei voinut. Tuuli oli nostattanut pohjasta sen verran mutaa, että oli pakko päästä suihkuun. Kellarin ulko-ovi oli kuitenkin lukossa, eikun sisäkautta yrittämään. No, joku oli teljennyt sisäoven kakkosnelosella, takas keskikerrokseen. Hitto. No, kokeillaas yläkerran suihkua. Hip hei portaat ylös ja niska tykkää... Pääsin kylppäriin ja huomasin, että joku oli vienyt shampoon todennäköisesti kellarikylppäriin. Perkele. Lopulta pesin hiukset vahingossa lattianpesuaineella. Mummi oli purkittanut sitä vanhaan shampoo-purkkiin. Nice. Hiukset kiiltävät kuin vastavahattu parketti. Ja tuntuvatkin vahaisilta. ;) Katotaan, millaiset allergiset reaktiot tosta tulee.
Nyt olen uhallanikin köllinyt auringossa tunnin. Aivan saatanan sama, kuinka huonosti voi, jos kerta paha olo on kuitenkin. Tänään ois päässyt frendin kyytiin lentään, mutta sanomattakin on selvää, että en mä pystynyt lähteen. No, oottelen häntä täs pihassa arskan paisteessa laskuun ja naureskelen, kun aurinkoihottumaa pukkaa välittömästi. Hienoa, hienoa. So called life.
Jaah, talon ovet jäi auki. Varmaan täysi ampiaisia... No ehkä mun sankariankka syö ne? Parempaa viikonloppua itse kullekin. :)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti