Hermosto sekos lopullisesti automatkasta mökiltä takaisin kotiin, kun pää tippui oikein huolella kaularankaan. Korvatkin meni lukkoon ja ei kuule mitään. Kokeillaan paria Buranaa ja Triptyliä, josko se talttuis niillä sen verran, että huomenna hoitoon pystyy menemään.
Tosi hienoa oli tulla himaan, kun jengi painaa taas biitsille ja itse yrität luovia vain mahdollisimman nopeasti himaan. Tähän loppui taas vesikävelykausi. Ei vaan pysty kävelee sitä 50 askeltakaan rantaan. Pakko alkaa käydä jossain sellaisella biitsillä, et sinne pystyy ajamaan autolla ihan viereen. Onhan tämä nyt ihan vitusta.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti