Ei kai täs nyt auta, ku nöyrtyy kehon edessä. Pää on jumissa, niin se on, eikä auki lähde. Päinvastoin, jokaisella askeleella menee enemmän jumiin ja alkanut taas pudota. Mutta ei pää ole kipeä, enemmän tuntuu siltä, että kalvot on yks kiinteä levy takaraivolla/putkessa ylöspäin päähän niskas, pää on "pudonnut" paikoiltaan ja putki kiertynyt ku kuminauha korvien kohdalta ylöspäin. Helvetti sentään.
Pahin hartioiden polttelu, on mennyt pois, mutta kädet on "irti" ja jos vähänki joutuu venyttään hartioita, niin alkaa kyl vetää nenään. Eilisestä makasin aamuun asti sikiöasennossa, kun alkoi yhtäkkiä veti ni järkyttävästi käsistä alamahaan/nivusiin/hanuriin. Oli pakko kasata pehmeitä tyynyjä hanukan alle, et pystyis oleen ees sikiöasennossa. Mikä näky! ;) Nyt ei uskalla hengittääkään, ku pakotus pikkaisen on helpottanut. Lihaskramppi jäi, mut onneks muuten rauhoittui vähän.
Systeemi sekoilee vaihteeks. Kalvot menee hiljalleen typerän tuntuisiksi sähköisiksi yläniskasta, ja kun sen kanssa koittaa jatkaa, niin helvettiin päätyy. Niin, ja siis pääasias oikeas puoli on fiasko. Mitäköhän sitä nyt pitäis tehdä?
Tekstit
3 kommenttia:
Sitä mitä aina ennenkin, levätä, jättää työt vähäksi aikaa ja soittaa apua fyssarilta.
Koeta parantua, kyllä se tästä vielä.
Voidaankohan me enää enempää levätä? Mitäpä luulet Pandora? Tuskin. Paraneekohan keho, jos vaivuttais itsensä vuodeks koomaan tai syväjäädyttäis? Sellaista suunnitellaan jo, että loukkaantunut keho tavallaan "nollataan" ja annetaan sen parantua ajan kanssa. Kun ei ole jatkuvasti kaikkia elintoiminta viemässä energiaa, paraneminen nopeutuu... Hmm... Mut toisaalta, se ei varmaan edistä hermovammojen paranemista, koska raajoja täytyis kuitenkin rasittaa, ettei synny lihassurkastumia. Ja muutenkin hermoja pitää opettaa jatkuvasti uudelleen...
Koetahan säkin! Luinkin foorumilta, että sulla se vasta paskat hetket oli ollutkin. :( Kyllä se tästä vielä.
Juu kieltämättä on niitä parempiakin viikonloppuja nähty.
Yritin lukea ja miettiä, millä sitä itsensä parantaisi tai edes mitä diagnoosia minulle yritetään tarjota. No sehän on hyvä puoli se, että kukaan ei oikein osaa tarjota mitään vaihtoehtoa.
Perjantaina vaan pitäisi taas lääkärissä olla hieman viisaampi ja varautua, ettei minua aivan jyrätä. Minä olen vaan jotenkin niin avuton, en tiedä enää mihin turvautuisi, mistä apua saisi.
Luin juuri käypä hoito ohjeessa, että vaikeissakin aivovammatapauksissa 5% ei näy magneettikuvissa mitään ja keskivaikeissa aivovammoissa kuukauden päästä vammassa otetussa magneettikuvassa ei näy enää mitään vaurioita, vaikka onnettomuuden jälkeen ne olisi näkynytkin. Miksi ihmeessä edes vaivaudun menemään sinne? Kai vain saadakseni taasen oloni huonoksi ja kulutettua aikaa.
Niin, kyllä minä ainakin voin levätä paremmin, sitä kun ei passaa makaa sängyssä liikaa kun sekin tulee kivuliaaksi pidemmän päälle.
Olen miettinyt ihan oikeasti tuota halovestia, antaisikohan se niskalle oikean levon, tosin epäilen, että ne minulle sellaista värkkiä päähän laittaisi taitaisi olla aika hengenvaarallinen kapine kohtauksien aikana.
Taitaa olla vaihtoehdot aika vähissä. No se nyt ei taida olla mitään uutta. Jos saisi edes lääkäriltä sellaiset myrkyt ettei tunne mitään, jos sattuu liikaa. Lääkeriippuvuus on aika pieni paha tässä tilanteessa.
Lähetä kommentti