Pyykkäämistä

Laitoin koneen päälle ja menin tunnin päästä kattomaan, oisko pyykki valmista. Kappas, hana oli kiinni! Ei ollut pyykki ready ei. Tässä sen näkee, kun on ei-niskavammaisia ja pelkkiä vammaisia samassa talossa: terve jätti hanan auki viime kerralla mutta eipä sairas ja omiin rutineihinsa tottunut ollut sellaista ajatellutkaan. Käänsi vain hanan tutusti "auki" eli kiinni. Jep, jep. Semmosta tänään.

Olo on ihan paska. Muutama hermojuuri on taas separoinut oikein kunnolla: yläniska ja lapa. Yllätys. Kasvot puutuu ja päässä on "patti" oikeella ylhäällä. Nollahermo. Ja käsi on aivan saatanan jumissa. No, ehkä inva voi auttaa invaa, tulee nääs sisko miehensä kanssa meitille "saunailtaan".

Miehet siis saunoo ja me kälätetään ja kiskotaan kalvojamme. Ja toki pojjaat saa kaksi olutta per mies kiitoksena siitä, että jaksavat ilman pyyntöäkin mobilisoida meitin nikamia, vedellä käteen (sanontani lavan mobbaukselle) ja milloin kantaa Buranaa milloin Triptyliä. Ja kuunnella itkuraivareita ja itsesäälikohtauksia. Ja kaikkea muutakin paskaa säännöllisesti. Ne nää kaverit ei onneks murru. Selkärankaa löytyy vaikka puolelle suomalaisista vätyksistä jaettavaks. Valtion "laitokset" on tehty tehtävänsä! Hienoa. "Jatkakaa!" <3