lauantai 31. lokakuuta 2009

Kuka paskoi silmääni?

Eilen yöllä alkoi kutittaa ni pirusti silmiä ja edelleen ne on ihan punaset. Varmaan hermot. Tuijottanut liikaa ruutua. Täytyy pyytää tuomaan jotain kosteuttavia silmätippoja!

Tein eilen Syyspasta vol II. Nyt uusi maku: Kinkku-aurajuusto. Tuli tosi hyvää siitäkin. Nyt kokkasinkin kerralla kuudelle, niin ei jatkuvasti tartte tehdä lisää. Yllättävän hyvin alkaa pysyyn kipot ja kupit käsissä, kun vähän keskittyy siihen, miten niitä nostelee. Joka kerta ennen tavaran siirtoa pitää muistuttaa itselleen hyvästä asennosta.

Kun ny kotihommaan aloin, pistin samalla upouudet Marimekot koneeseen pyöriin. Kummitäti ja -setä osti ne joululahjaks, mutta päätin olla käyttämättä, kunnes on pesty väriaineet pois. Nyt ei uskalla ottaa riskejä ihon kanssa. Olen vihdoin saanut sen hyvää kuntoon. Uskalsi jopa sheivata jalatkin ilman, että iho tipahti mukana. ;)

Partsille meni myös puhdas lakana ja koneellinen valkoista pyykkiä, tuulettumaan. Ne tuoksuu ni ihanan raikkaalle oltuaan ulkona! Kiitti Musti, mä oon saanut tän fiksaation sulta! Luulin aina, ettei musta tulis ku äitini tän pyykkiasian kanssa, mutt ikä on tehnyt tehtävänsä. Tuuletan kaiken, mitä pystyn ja oon alkanut pitää koulutuksia aiheesta "Näin ripustat pyykit kuivumaan oikein". Mä oon monessa asiassa tosi suurpiirteinen ja jopa epäloogisen oloinen, mutta todellisuudessa mun päässä on aina vallinnut selkeä hierarkia asioille.

Tässä muutama ohje luennolta. Kun noudattaa tätä, ei mee ni tuhosti aikaa kuivuneiden pyykkien lajitteluun ja suoriosteluun:


1. Sukkien kärjet aina samaan suuntaan, parit vierekkäin ja koko kavalkaadi värijärjestykseen, tietty ilman ryppyjä.
2. Eri vaateryhmät omiksi sarakkeikseen: t-paidat, housut, alusvaatteet jne. ryhmittäin ja niin lähelle toisiaan, että yksi pyykkäri riittää kahden kappaleen välille. Muistettava myös värijärjestys. ;)
3. Housut kuivumaan punteista ei vyötäröstä, ja taskut ulos ja sulkimet auki! Jos on paljon tilaa, housut pistetään vaakatasoon.
4. T-paidat ja puuvillapaidat ei saa olla rypyssä, vaan hihat suoristetaan ja laitetaan narukuivatuksessa vapaana roikkumaan. Jos on tilaa, hihat nostetaan seuraavalle narulle.
5. Painavat paidat, neuleet ja muut venymisuhan alla olevat vaakatasoon kuivatukseen, muut ei venyvät esim. verkkatakki tai puuvilla/elastaanikollarit henkareihin.
6. Kaikki pyykit ravistetaan suoriks (halleluujaa niska).
Oikeesti näitä sääntöjä on ainakin 130. Mutta noi on tärkeimmät meillä Mustin kanssa. ;)

Matot vois varmaan olla ready, kun ne nyt tuulettuna 2 viikkoa... ;) Ei vais, en varmaan laita niitä ees takas. Oon alkanut inhota mattoja. En tiiä miks. Varmaan sen takia, että ne on vaikeempi lakaista ja pitäis aina viedä ne partsille ja ravistella niitä > ei mun juttu.

Jeps, nyt kaffea! Ihana ilmakin...

1 kommentti:

Musti Mustinen kirjoitti...

Ei auttanu mikään, aattelin ensin vaan lukea Tahdonvoimaan kirjoituksen mutta jäätävähän tähän koneelle oli kun asia oli niin Mustia koskettava että...
Tuo pyykin pesu ja kuivaan laittaminen nimittäin.
Näistä kotihommista ei mikään muu työ kiehdo minua niin kuin nuo edellä mainitut. Kun selkäni retkahti pari viikkoa sitten, enkä voinut pyykätä se vaivasi minua kaikista töistä eniten. Joka kerta veskiin mennessäni katsoin haikein mielin kasaa joka pian ulottuisi kattoon, enkä voinut tehdä sille mitään... kuin odottaa sitä päivää jolloin taas pääsisin sen kimppuun.
Lavin olisi kyllä moneen kertaan halunnut pestä tuon kasvavan röykkiön, mutta sanomattakin on selvää että pesu vielä onnistuu, mutta se kuivamaan laittaminen... sorry vaan Lavin.
Toinen sukka näyttää länteen toinen itään, t-paitoja ei ole lyöty auki, vaan helma on jäänyt kurttukasaksi ymv...
Täytyy kylläkin sanoa että kehitystä on tapahtunut suhteemme alkuajoilta, mutta Mustin kaltaista Pyykkiperfektionismia ei tyydytä kuin oma pyykkääminen.
Kaiken tämän olen minäkin oppinut lapsuuden kotoa, äitini oli hyvin tarkka pestessään, ei laittanut vahingossakaan tummia ja vaaleita sekaisin. Vasta muutettuamme kylälle sieltä kantautui huhu et kuka kumma on muuttanut tänne kun hänellä on niin valkoista pyykkiä narulla.
Kun äitini sairauden edetessä ei jaksanut enää itse pestä pyykkiä, minä sain tuon luottotehtävän.
Muistan hänen ihailleen tuomaani pyykkiä kuinka se oli puhdasta ja sileää, sain siitä itsekin niin hyvän mielen. :)
Hyvä Tahdonvoimaa et maman opit on menny sinullekin perille, se on sitä sukuperintöä se... ;)