Enää neljä päivää!

Jos olisin Sigmunt Freud, alkaisin selvittää erästä sosiaalisten medioitten ja mikrobloggaamisen myötä syntynyttä ilmiötä, nimittäin 3-päiväistä viikkoa, joka alkaa perjantaina ja loppuu sunnuntaihin. Ja vaikken olekaan Freud (joskin melkein sukua), niin mietin silti, mikä ihme vaivaa näitä ihmisiä, jotka laskee feissareissa, twittereissä ja blogeissaan päiviä siihen, että työpaikan ovi menee kiinni perjantaina klo 16? Onko kyse siitä, että viikonloppu tuo useimmille vapaat? Vai onko arki vaan ni paskaa, ettei se ole elämää ollenkaan?

Oli motiivi mikä tahansa, niin monien laskureiden statuksista saa sen kuvan, että nää ihmiset elää vaan viikonlopuille ja/tai viikonloppuisin. Niin no, toisaalta miksei? Säästäähän siinä paljon rahaa ja energiaa, jos safkaa, paskoo ja kuluttaa vain perjantaista sunnuntaihin. Mut luulis kyllä tommoisen loputtoman laskemisen alkavan rasittaa jossain vaiheessa, kun hitaimmatkin koneiston omistajat tajuaa, kuinka viikonloppu kyllä tulee, mutta myös menee. Elämä päättyy sunnuntaina, ja seuraavan perjantain odottaminen alkaa yhä uudelleen maanantaisin. Boring.

Mitä jos niistä arkipäivistäkin koittaisi tehdä nauttimisen arvoisia, tai edes siedettäviä, ja alkaisi elää 7 päivää viikossa? Vai olisiko se sitten jo liian raskasta? Vaikea sanoa, koska sitä nauttii nykyään elämänsä jokaisesta minuutista kuin viimeisestään. <3

Öitä! Tosin kohtahan äitee ja sisko ryysiikin jo tänne ja pitää taas herätä... Yllättäen särkeny päätä ni paljon, ettei nukkumisesta ole tullut mitään.