Oikea persoona voitti Diilin!

Hyvä Hjallis! Kuten FB-profiiliin kommailinkin, oikea tekijä voitti Diilin. Hjalliksen valinta oli hyvä avaus keskustelulle, kumpi on kovempaa valuuttaa myyntimarkkinoilla: aito, ihmisläheinen, inhimillinen ja toisia kunnioittava vaiko kalseahko ja teennäinen ajattelu- ja toimintamalli sekä johtamistyyli. Tässä tapauksessa ensimmäinen pieksi.

Heidi Luumilla oli 12 viikkoa aikaan näyttää, millainen persoona hän on ja hän käytti sen, etenkin alussa, kovasanaiseen arvosteluun, juonitteluun ja turhaan uhoamiseen. Heidistä sai hirvittävän kovan ja tunteettoman pyrkyrin mielikuvan. Antti taas valitsi hieman toisen linjan ja pyrki miellyttämään tasaisesti kaikkia. Pidemmän päälle tämä ei välttämättä toimi, sillä välillä on toki osattava olla kova, ikävä ja ilmaista suorasanaisesti, mistä tykkää ja mistä ei.

Vaikka perinteisten näkymysten mukaan uskotaan, että ensin pitää olla kova ja sitten kiva, niin Heidin hopeasija oli erinomainen osoitus siitä, että kovasta kivaksi muuttuminen ei onnistu kovinkaan helposti. Väitän, että miellyttävän ja pidetyn ihmisen, jota kunnioitetaan ja arvostetaan laajasti, on helpompi olla jatkossa auktoriteetti, kuin toisin päin. Inhottavasta ja luotaantyöntävästä tyypistä ei saa tekemälläkään arvostettua ja ihailtua. Mielipiteet ja ennakkoluulot istuvat tiukassa.

Erityisen tyytyväinen olen Helena Karihtalan finaalissa antamasta ammattimaisesta kannanotosta, joka meni jotenkin näin: "Antti voittakoon, sillä hän on tästä kaksikosta se, jolla ei ole vihamiehiä". Okei, okei, nyt taas epäilijät ajattelee, että Hjallis (tai tuotanto) on laittanut sanat kauniin naisen suuhun, ja ettei hän itse osaisi olla mitään mieltä asiasta. Höpönlöpö. Kaunis nainen voi olla yhtä aikaa fiksu ja omata nasevia mielipiteitä. Itse asiassa suurin osa upeista tuntemistani naisista on äärettömän viisaita ja ihmisinä todella miellyttäviä. Pisteet teille arvon leidit! :)