Hyvin oli mennyt (Tahdonvoimaa)

Hienosti suoriutui meillä majoittunut. Kaikki kiitettäviä/niitä hipovia suorituksia. Aino kommervenkki oli 1500 m:n 'juokse niin paljon kun jaksat' -matkalla auenneet kengätnauhat. No, kaveri oli potkassut kengän helvettiin ja vetänyt vikan kierroksen toisessa jalassa pelkkä sukka. Ja kovimmista tuloksista tehnyt kuitenkin. ;)

Pilleri päivässä piristää (Tahdonvoimaa )

Dodii, nyt on troppii. :) Lekuri soitteli hätähuutooni vastineen ja pisti 100 kpl Triptyliä kyytipojaksi aamuun ja iltaisin mennään tolla Klotriptylillä. Ensin hän luennoi 5 minuuttia eri lääkevaihtoehdoista ja niiden plussat ja miinukset ja sit kysyi, että suostutko jatkaa/pärjäätkö Triptylillä, kun hän ei haluaisi mua addiktoida muille lääkkeille. ;) Sit tuuskattiin hetki Kela-jutuista ja lekuri halus kaikki paperit Kelasta itselleen, jotta voi kirjoittaa niihin sit vastineen, jos sieltä tulee hylsy. Kuulemma 'duunissa on myös retkahdusvamman päälle ees minimaalisen vähän ymmärtäviä lääkäreitä', ja omani lupasi hoitaa asiaa epäammatillisesti heidän kanssaan, kun saa paperit. Mutta katsotaan nyt, mitä mun 'näkemys' saa aikaan. Varmaan hylsyn.

Katsotaan, jos kuuppajumitus nyt lähtis tolla uudella setillä. Kun pää on aamulla ok ja sit iltapäivästä/ illalla pahenee kun rasittuu. Tosin on se taas ollut paljon parempi tänään kun eilen. Siis ihan hämärää. Mitenkään erilailla en ole elänyt mut tämä on muutenkin tämmöstä mystiikkaa.

Aamulla kun heräsin, niin nuppi oli ihan normi. Vähän leuka jumittaa ja puristaa edelleen hampaita niin vietävästi mutta pää on mycket bättre. Ei kässää. Hassua kuin olo vaihtelee ihan mielivaltaisesti. Mut fyssari aina sanoo, että se on hyvä merkki.

Tossa kun hilluin pystyssä, jumitus alkoi laskeutua ensin selkään ja sit jalkoihin. Ja tarpeeksi seisottuani olikin sit jalkapohjat ihan tulessa, ja tyttö meni maasta läpi. Eli fyllinki puuttuu. Mut hyvä puoli on se, että huimannut ei ole.

On vaan noi omituiset tuntohäiriöt ja paska rasituskestävyys. Mut kestävyys nyt paranee joka kuukausi ja sitä voi treenaa. Tänään tuntohäiriöt on ollut lonkissa/alaselässä! Kun istuu, niin ristiselkä huojuu. ;) Samoin C6 on väljä/rangan hallinta ei vielä riitä, koska käsien liikkeet huojuttaa viel koko kroppaa. Ihan pimeetä. Vittuuks sitä päivitteleen. Täytyy soittaa seitsemännen kerran Kelaan ja pyytää ne paprut...

Vaiko aamupala tästä? (Tahdonvoimaa)

Raisiolaisen tuliaisia. Miten osaskin ostaa mun suosikkia! Sopii hyvin kolmiolääkkeiden kanssa yhteen. ;) ;)

Huomenta (Tahdonvoimaa)

Just näinhän siinä kävi. Ukkeli pyöri flunssassa ympyrää kyljeltä toiselle ja raisiolainen veti kuorsaus-hyräily-puuskutus -konserttia koko yön. Niinpä juteltiin ukkelin kanssa aamuun asti mietittiin mulle muutamaa jäätävää sängyn pohjalta toteuttavaa bisnestä.

Ei, en ole alkamassa callgirliksi tai muihinkaan ns. sänkyhommiin. ;) Mutta vähän sinne päin... Kirjoitan sitten, kun suunnitelma on toteutusasteella!

Jaahas, josko sitä menis sit kahville ja tortulle, kun yksi tårtta olikin jäänyt hoitelematta. Ja sit yrittäis nukkumaan uudestaan, kunnes sit täytyis soittaa ne pari asiakaspuhelua tossa puolen päivän maissa.

Jos lauhtuu jo tänään, niin lähden altaalle. Mut kattellaan. Ai perkele, kun ylähampaat on edelleen ihan pirun kipeet. Samoin leuat on niin jumissa, ettei suuta saa auki. Sieltä ne oireet tulee, kun nuppi painaa rangan kasaan. Eihän täs ole pystynyt kohta 1,5 kk:een tekeen syviä kaulan koukistajiakaan, niin ei ihme, että alkaa taas painua ranka kasaan. Saas nähdä, milloin ranka kestää oikeesti rasitusta, vai kestääkö koskaan.

Isosisko valvoo (Tahdonvoimaa)

Olkkarissa nukkuu huokaileva ja kuorsaava raisiolainen (huom. ei siis turkulainen) ja toisella puolella kuorsaa oma kulta Karkkilan murteella! ;) Rumat tortut tuli KAIKKI syötyä, itse vedin puolet, kun yritän saada tota 'rakennusainetta'. Se hyvä puoli täs sairastelussa on, että paino on tippunut 8 kg:a ja saa syödä mitä vaan, ja ei liho. Kai jotenkin liittyy aineenvaihduntaan?

Olipa hauska päivä, sitten kun torttujen jälkeinen tajunnan menetys häippäs. Tajusin just, että se huono olo tuli tietty siitä, että painelin käsillä kevyessä etukumarassa ne fucking puolijäiset torttutaikinalevyt torttumuotilla. Kaikki painohan tulee just tohon C6-7:lle, missä mulla oli virallisesti se neuraalikudosvamma, tai siis 'kulmakiilautuminen takaligamenttirakenteissa'. ;)

Tein Hyvä Vaimo -09 -projektin mukaisesti illalla vielä kana-feta -salaatin ja juotin pojjiille loput Bayley'sit. ;) Sillä on hyvä lähtee huomenna kuntotestiin. Kaverilla oli hyvä tekniikka: mukana juoksuhousuina maailman rumimman vanhat Uuno Turhapuro-verkkarit ja Dna:n Mutsis on -slogan paita, kuulemma muut tikahtuu nauruun! Kiva fiilis suorittaa kuntotestit kylkiluu murtuneena... Safkailun jälkeen alettiin kuunnella Youtubessa kaikkia vanhoja hittejä kuten De La Soulin Ring, Ring, Ring, He Ha Ha, House of Painin Jump Around ja Wärtzilän Liehuva liekinvarsi ja Synti yms. hienoo! Sitten kuunneltiin Seppo Rädyn vanhat haastattelut, aika roisi mies se on suustaan! Ja aina ollut. ;) Vielä tsiikattiin jonkun raisiolaisen urheilijan (Pertti Heliövaara, oisko ollut) suorituksia yms. ja sit nukkuun iltakaffien jälkeen.

Jaahas, jos sitä nyt sitten nukkuiskin välillä, kun huomenna ois pari työjuttua hoidettavana. Aattelin altaallekin mennä (pää oli siis illalla taas ihan normaali, eikä kivipallo, voi tätä omituisuutta;) mutta muutin mieleni, katottua celsiuksia,
-20'. Enhän mä voi poistua hermostoni kanssa kotoota mihinkään tolla pakkasella. No, ens viikolla lauhtuu sit... Onneks, koska fyssari on 14. pvä.

Voi prkl, kun kusettaakin kun palokunnan hevosta mutten jaksa taatusti nousta ja kahkuta toiseen huoneeseen...

Eloa taloon (Tahdonvoimaa)

Mieheni kaveri tuli kylään, erittäin hauska tapaus. Menossa huomenna pollarikoulun pääsykokeisiin. Johan tuli eloa taloon, kun turkulainen on. Hyvä tyyppi, vihjasin sille yhdestä mun kivasta sinkkukaverista, niin kundi otti puhelimen käteen välittömästi ja soitti sit sille frendille klo 22. Ei jessus. Kyl mä nauroin, kun Turun murre vaan raikui, kun se ei millään antanut periksi, vaikka mun frendi yritti olla kovin hankala. Saas nähdä, mitä tuostakin soitosta seuraa. ;) Monesti näillä on ollut erikoiset seuraukset...

Ei ollut sen arvoista (Tahdonvoimaa)

Näistä tuli ihan sikkerumiakin. Ei todellakaan ollut sen arvoista, että meinasin pyörtyä. No, päivän aktiviteetti on ainakin suoritettu! Hyvä Vaimo -projekti 2009 on alkanut. ;)

Taju melkein läks (Tahdonvoimaa)

Huh, huh! Mikähän nyt on? Eilen oli jo vähän parempi olo ja tänään sit aattelin tehdä joulutortut, kun tulee vieraita. Teinkin ne. Mikä oli seuraus? Melkein taju lähti. Siis ihan käsittämätöntä! Jaksoin just ja just istua pöydän ääressä 10 minuuttia ja käydä vessassa ja sitten oli vaan pakko tulla makaan, kun taju meinas lähteä. Alkoi puristaan ihan pirusti keuhkoja ja kurkkua ja sattua niin vietävästi koko kroppaan. Ei hyvä jumala sentään. Näin tässä käy, että mä en tosiaan tästä parane, kun olo huononee tasaisesti. Mitähän mun kehossa oikein tapahtuu, kun syyskuuhun kaikki meni niin hienosti.

Sairas todistetusti (Tahdonvoimaa)

Tajusin just päivänneeni Kelan lisäselvityksen 7.1.08. Oikeesti vahingossa. ;)

Se joko antaa uskottavuutta keskittymisongelmille huimauksen takia tai johtaa hylsyyn. Täytyneekö soittaa ja ilmoittaa. Pirun, kun kirje ehti mennä postiinkin jo... No, vähän faktaa sairaudesta. ;)

Myönnyin (Tahdonvoimaa)

Taas meni avunpyyntö fyssarille. Oon mä toivoton!
--

Hei,

Nyt on piru irti merrasta. Pää on vielä pahempi kuin viimeksi. En tiedä, mikä siinä on, kun ei lepokaan auta. Se vaivihkaa menee tommoiseksi.

Luuletko, että fysiatrini voi kirjoittaa minulle tehokkaampaa troppia, niin selviän ehkä elävien kirjoissa seuraavaan käyntikertaan?
En tiedä, miksi niska vihaa mua, mutta se on kamala.

Samanlainen pirun pallo taas koko pää, räjähtää varmaan kohta kun on niin tulessa ja tiukka, ja tuntuu, että yhteys pätkii tossa kropan ja nupin välillä, kun se on niin kivikovaa kamaa. Ja ihokin on sellainen, että jossen tietäis sen olevan olemassa, niin väittäisin, ettei sitä ole.

Klotriptyl auttaa onneksi sen verran, että pääsee vessaan ja syömään, mutta muuten on suoraan sanoen surkea olo. Välillä pää sellaista ihmeellistä tunnotonta haperoa ja joku kuormittaa oikealla hermoa, kun sattuu niin vietävästi hampaisiin ja nenän taakse sekä ja korvaan/leukaan. Varsinaista 'särkyä' ei ole mutta sellainen yleisesti sietämätön kiristys ja puristus ja paine.

Oon yrittänyt Buranaakin vetää roppakaupalla mutta turha toivo. Ainoa hyvä asia on se, että tasapaino on parantunut koko ajan mutta siitä ei paljon nautita, kun nuppi räjähtää.

Soitellaan huomenna, jos ootte töissä!

Hyvät alkaneet vuodet. Meitsille ei saa toivottaa samaa. ;)

Lisää dramatiikkaa ja ohjeita Kelan kanssa kirj ailuun (Tahdonvoimaa)

Lisäselvitys sairauspäivähakemukseen liittyen

Kirjoitan tämän vaakatasosta sängystä erilliselle dokumentille, sillä en pysty istumaan niskani vuoksi koneella 15 minuuttia kauempaa. Kuten fysiatrini lausunnosta käy irti, minulla on niskan retkahdusvamma, jonka oireisto on pitkittynyt ja tuskallinen.

Työnkuva:

Työni on tarkkaavaisuutta ja pitkäjänteisyyttä vaativaa markkinoinnin suunnittelutyötä staattisessa asennossa näyttöpäätteellä sekä uusien ja vanhojen asiakkaiden tapaamisia heidän tiloissaan, pääasiassa Helsingissä ja muualla Tampereen ulkopuolella.

Työkyvyttömyyden syyt:

Autolla ajaminen:
Työssäni joudun ajamaan autolla päivittäin ja en pysty tekemään sitä. Niskani ei kääntynyt sivuttain ja en pystynyt keskittymään liikenteessä. Aiheutin useita vaaratilanteita työmatkoilla, joita yritin tehdä omalla autolla elokuussa. Julkisilla on pystynyt ollenkaan matkustamaan, koska junan tärinä aiheutti minulle oksentelua.

Palaverit:
Olennainen osa työnkuvaani on asiakaspalaverit, joissa tehtäväni on ollut aktiivinen presentointi ja/tai koulutus. Elokuussa rasituskestävyyteni oli erittäin huono. Asiakkaiden edessa pystyin seisomaan vain 15 minuuttia ja istumaan vain puoli tuntia. Tämän jälkeen niskassa alkoi hermosärky, ja huimaus ja pahanolo pahenivat. Jopa asiakkaat huomauttelivat minulle, että mene kotiin tuossa kunnossa. Pitämäni palaverit ja presentaatiot saivat huonoa palautetta, koska en pystynyt keskittymään niihin huimauksen takia.

Näyttöpäätetyöskentely:
Niskasäryn sekä päänsäryn takia staattinen istumatyö oli minulle mahdotonta elokuussa. En pystynyt istumaan koneella kuin 15 minuuttia kerrallaan, minkä jälkeen huimaus ja tasapainohäiriöt pahenivat merkittävästi, ja jouduin makaamaan loppupäivän. Myös käteni puutuivat, koska rankani ei kestänyt rasitusta. Jatkuvien tasapainohäiriöiden takia minun oli mahdoton keskittyä työhöni ja tein paljon virheitä, jotka johtivat ikäviin seurauksiin.

Töihin pääseminen:
Työmatkani on 2 kilometriä. Heikon rasituskestävyyden takia en päässyt kävelemällä tai julkisilla työpaikalleni elokuussa 2008, vaikka yritinkin sitä. Omalla autolla en uskanut ajaa elokuussa, koska olin vaaraksi liikenteessä. Alkukuusta, jolloin yritin työskennellä, oloni oli toimistolle päästessä niin huono, että oksensin. Jouduin myös makaamaan kesken työpäivän sohvalla pahoinvoinnin ja päänsäryn takia. Myös esimieheni oli sitä mieltä, että en voinut edustaa yritystämme tässä kunnossa ja vei minut kotiin useasti kesken työpäivän.

Syys-marraskuussa 08 rasituskestävyyteni oli hieman parempi, ja pystyin työskentelemään osa-aikaisesti. Jouduin kuitenkin pitämään jokaista puolta tuntia kohti kahden tunnin tauon, koska rasitus aiheutti minulle niska- ja päänsärkyä sekä kipuja käsiin ja kasvojen pùutumista. Myös tasapainohäiriöt pahenivat niin, että sain ottaa tukea seinistä pysyäkseni pystyssä. Myös keskittymiseni herpaantui ja en saanut tuotettua minulle kuuluvia dokumentteja. Sain todella huonoa palautetta työstäni.

Sinnikkäästi olen työskennellyt osa-aikaisesti syys-marraskuussa. Marraskuun puolen välin tienoilla vointini ja toimintakykyni alkoivat merkittävästi huonontua, koska rasituin liikaa työskennellessäni, ja olinkin sairaslomalla 11.12.-31.12.08. Minulla oli tuolloin hirveät hermosäryt päässä ja niskassa. Myös pahanolo ja tasapainohäiriöt voimistuivat estäen täysin työskentelyni. Tällöin niskaani laitettiin kortisonipiikit mutta niskani on edelleen erittäin kipeä.

Näiden syiden perusteilla olin täysin työkyvytön elokuussa ja joulukuussa 08 ja osittain työkyvytön syys-marraskuussa 08.

--

OHJEITA MUILLE UHREILLE:

- Ei ammattikieltä, vaan kirjoitus inhimillisesti potilaana
- Kerro työnkuva ja perustele työkyvyttömyys/toimintakyvyttömyys siihen liittyen. Ei muuta.
- Ei mitään lausetta, joka voisi viitata ahdistuneisuuteen tai masentuneisuuteen.
- Ei ruikutusta tai anelua.
- Suorat päälauseet, selkeys.
- Neutraalius, sillä sisällön on kohdattava lekurin todistusten ja käyntitodistusten kanssa.
- Tasapainottomuuden tunne tai pahanolontunne ovat huonoja sanoja, koska ne voi kuvitella psyykkisiksi. Mieluummin paha olo/oksentelu ja huimaus.
- Karrigoidut lauseet
- Toisinaan, välillä, joskus yms. epäselvät ajan määreet pois. Se on työkykyinen tai työkyvytön, kokonaan tai osittain.
- Jätä pari kirjoitusvirhettä, sairas kun olet. ;)
- Ei mainintaa lisäonnettomuuksista, vaan esim. rasitus pahensi oireistoa.
--

Toivottavasti joku muukin saa apua vinkeistä! Saa kommentoida niitä lisää. Erityiskiitos Fedjatte hyvistä pointeista!

Leikkisunnuntai (Tahdonvoimaa)

Niinkuin Fedjakin tuossa totesi, niin kyllä tänään todella on loppiainen. Viime loppiaisena taisin olla Lahdessa bilettämässä mutta ei mennä siihen! ;)

Tänä loppiaisena olen keskittynyt funtsiin, miten viedä tätä retkahdusvamma-asiaa eteenpäin. Laitoin mielipidekirjoituksen tutulle toimittajakonkarille luettavaksi ja hän muutti vain otsikon. Se on nyt naseva:

Niskan retkahdusvamma - Paperilääkärien diagnosoimana hölynpölyä. Very good!

Sitten keskustelin ystävän kanssa siitä, miten saada mukaan oppilaitoksia, jotta sai muutaman gradun tai esim. yhden väikkärin tähän taustalle. Potentiaalia olisi vakuutustieteen ja/tai sosiaalipolitiikan puolella. Sitten tajusin, että piru, mähän oon sospolin laitoksella itsekin ja tunnen sieltä kaikki myöhennykseen tarvittavat palikat (lue: kommarit yms.;).

Sit viesti frendille, joka on toimittaja. Ja tsadaa, inboxiin ilmestyi lista ihmisistä, joille hän lobbaa mun juttua ja joihin olla yhteydessä. Cool!

Ens viikolla laitan ilmoituksen TVVO:lle ja yritä etsiä meille graafikon, joka tekee visun. Jos meidän talossa pitäis saada aikaan, voi mennä koko kevät, kun on kiirusta asiakashommien kanssa. Tämä kun on hieman out-the-box -juttu... ;) Se, mitä tarvitaan, on aluksi aika vähäistä: jäsenet, web, muutama itse päivitettävä lehdistömatsku ja uutiskirjepohja.

Sit pistin postia tutulle kaverille, joka aikoo eduskuntaan. Kyllä, häntä kiinnosti teema kovasti! :) Palaamme asiaan.

Mutta yksi ongelma on edelleen ratkaisematta: TERVEYS! Kuka piru meidän kasvot voi olla, kun kaikki me 'aktiivit' ollaan vähän heikossa hapessa.

No, tämä asia ajaa mut huomenna altaalle kokeileen, mitä tapahtuu, kun menee sinne pitkästä aikaa! Käy joko hyvin tai hyvin huonosti... Tähän asti on aina muuten käynyt huonosti. ;)

Ai, tänään onkin Loppiainen (Fedja)

Joululahjaksi tuli "tukku" seteleitä. Ei niin hirmusti, mutta jos oikein optimoi, niin saa sillä ehkä pari vaatekappaletta. Viimeksi olen käynyt varsinaisilla vaateostoksilla 2005. Olisi jo aika saada jotakin laadukasta uuttakin vaatetta. Päätin, että yritän nyt alen aikaan löytää jotakin. Varsinainen CST hoitojakso alkaa 19.1, niin siihen asti voin vielä ylirasittaa itseäni.

No, konkosin sitten linkkupysäkille tuohon parin sadan metrin päähän. Eihän sitä linkkua näkynyt tulevan. Ihmetytti myös jälkien vähyys linja-autopysäkillä. Näytti siltä, että kukaan ei ole noussut bussiin. Toisesta suunnasta tuli bussi, mutta sekin vähän hassuun aikaan. Olin seissyt pysäkillä jo liian kauan aikaa, joten ajattelin hypätä vastakkaiseen suuntaan menevään bussiin ja mennä päättärin kautta kaupungille. Siinä sitten ihmettelin bussikuskille, kun bussi ei tullut toisesta suunnasta. Kuski sitten kertoi, että nythän on pyhän aikataulut. Joopa joo. Kun lehtiä ei lue, radiotakaan ei välillä kuuntele, niin eivät tuollaiset tiedot valu tajuntaan. Lauantaista asti minulla on ollut vähän päästä viikon päivät sekaisin. Eilen olin välillä varma, että on sunnuntai. Lauantaita luulin välillä sunnuntaiksi. Sunnuntaita lauantaiksi ja maanantaiksi.

Ostosten sijaan kävin teella Oulun viihtyisimmässä kahvilassa Cafe Saarassa ja pääsin samalla linkkulipulla takaisin kotiin. Aikaste hyvä nimi tuolla kahvilalla.

Päätöntä (Tahdonvoimaa)

Eihän täs yläniskassa ole mitään järkeä. Se oli kesä-syyskuu jo ihan normaali. Sit yhtäkkiä alkoi oikutella lokakuussa ja nyt se on mennyt vaan pahemmaksi. Tänään meinasi pää räjähtää. Siis ihan oikeasti. Se vaan lyö koko nupin niin jumiin, ettei hyvä tosi. Takaraivo ja otsa ja ohimot on semmosta kivikovaa kökköä. Ja sit hetkessä - paljon parempi. Koitan koko ajan keksiä jotain provosoivia juttuja mutta ei sitä ole. Ei tässä ole mitään logiikkaa.

Tajusin just, että mun on tosi tiukka p-paita päällä pitkästä aikaa. Saa nähdä, onko huomenna kainalot tulessa, kun herää. Sen verran toi puristaa nytkin. Mut ei jaksa vaihtaa, kun on jo melkein unessa. Voi karsee tätä meidän rytmiä. Muakin väsyttää niin pirusti mut silti pitää valvoa... Se on sitä, et kun nukkuu iltapäivään, niin ei tartte olla sit yksin kovin pitkään...

Vastine Kelalle? (Tahdonvoimaa)

Lisäselvitys sairauspäivähakemukseen liittyen

Kirjoitan tämän vaakatasosta sängystä erilliselle dokumentille, sillä en juuri pysty istumaan niskani vuoksi koneella. Kuten fysiatrini lausunnosta käy irti, minulla on hermokudosretkahdusvamma. Hermovammat paranevat hitaasti (1-2 vuotta) ja kuulun valitettavasti tähän ryhmään, jolla oireisto on pitkittynyt ja todella tuskallinen.

Työnkuva:

Työni on tarkkaavaisuutta ja pitkäjänteisyyttä vaativaa markkinoinnin suunnittelutyötä staattisessa asennossa näyttöpäätteellä sekä uusien ja vanhojen asiakkaiden tapaamisia heidän tiloissaan, pääasiassa Helsingissä ja Tampereen ulkopuolella.

Työkyvyttömyyden syyt:

Autolla ajaminen:
Työssäni joutuisin ajamaan autolla lähes päivittäin, ja olen huimauksen takia vaaraksi liikenteessä. Niskani ei juuri käänny sivuttain ja tämä on jo aiheuttanut useita vaaratilanteita työmatkoilla, joita olen yrittänyt tehdä omalla autollani. En pysty keskittymään ajamiseen huimauksen takia. Julkisilla on pysty matkustamaan, koska junan tärinä esimerkiksi aiheuttaa minulle pahan olo.

Palaverit:
Olennainen osa työnkuvaani on asiakaspalaverit, joissa tehtäväni on aktiivinen presentointi ja/tai koulutus. Koska niskassani on hermovamma ja pehmytkudokset vasta korjaantumassa, rasituskestävyyteni on todella huono. Asiakkaiden edessa pystyn seisomaan vain joitain kymmeniä minuutteja ja istumaankin vain tunnin. Tämän jälkeen niskassa alkaa hermosärky, ja huimaus ja pahanolontunne pahanevat. Jopa asiakkaat ovat huomautelleet minulle, että mene kotiin tuossa kunnossa. Pitämäni palaverit ja presentaatiot ovat saaneet huonoa palautetta, koska en pysy keskittymään niihin huimauksen takia.

Näyttöpäätetyöskentely:
Niskasäryn sekä päänsäryn takia staattinen istumatyö on pahinta voinnilleni. Kun tuijotan pitkään ruutua, huimaus ja tasapainottumuuden tunne pahenee. Myös käteni puutuvat, koska rankani ei kestä kovaa rasitusta Jatkuvan tasapainottomuuden tunteen takia minun on vaikea keskittyä vaativaan suunnittelutyöhöni ja teen paljon virheitä, jotka ovat johtaneet ikäviin seurauksiin.

Töihin pääseminen:
Työmatkani on 2 kilometriä. Heikon rasituskestävyyden takia en päässyt kävelemällä tai julkisilla työpaikalleni elokuussa 2008, vaikka yritinkin sitä alkukuukaudesta. Omalla autolla en uskanut ajaa tuolloin ollenkaan, koska olin vaaraksi liikenteessä. Alkukuusta, jolloin työskentelin, loni oli toimistolle päästessä niin huono, että oksensin. Jouduin myös toisinaan makaamaan kesken työpäivän sohvalla huonon olon ja päänsäryn takia. Myös työnantajani on sitä mieltä, että en voi edustaa yritystämme tässä kunnossa ja vei minut kotiin useasti kesken työpäivän.

Syys-marraskuussa 08 rasituskestävyyteni oli hieman parempi ja pystyin työskentelemään osa-aikaisesti. Jouduin kuitenkin pitämään jokaista tuntia kohti lähes tunnin tauon, koska rasitus aiheutti minulle niska- ja päänsärkyä sekä kipuja käsiin ja kasvojen pùutumisoireistoa. Myös tasapainottomuuden tunne paheni niin, että sain ottaa tukea seinistä ja esineistä pysyäkseni pystyssä. Myös keskittymiseni herpaantui ja en saanut tuotettua minulle kuuluvia dokumentteja ja sain huonoa palautetta työstäni. Keskity nyt tässä kunnossa mihinkään.

Sinnikkäästi ja parhaan kykyni mukaan olen kuitenkin työskennellyt osa-aikaisesti syys-lokakuussa. Hermostoni on herkistynyt ja 19.11.08 naapurin peruutettua autooni ja niskani saadessa uuden kolauksen, oireistoni pahenikin merkittävästi.

Koko joulukuun sairasloman ajan 11.12-31.12.08 minulla oli kamalat hermosäryt päässä ja niskassa. Myös pahanolontunne ja tasapainottomuus tulivat takaisin. Tällöin niskaani laitettiin myös kortisonipiikit mutta se on edelleen todella kipeä.

Näiden syiden perusteilla pidän, kuten myös hoitava lääkärini ja työnantajani, itseäni täysin työkyvyttömäni elokuussa ja osittain työkyvyttömänä syys-marraskuussa sekä kokonaan työkyvyttömänä joulukuussa.

--

Onko tämä ihan lässynlää-juttu?