maanantai 9. maaliskuuta 2009

Selviytymistarina (Tahdonvoimaa)

Kokeillessani eri Google-hakusanayhdistelmiä niskavammafoorumin kehittämistä varten, törmäsin tämmöiseen tarinaan. Pojalla on käynyt aikamoinen mäihä.

Web pages are in English.
http://halozone.com/broken_neck/broken_neck.shtml

Ps. Juttu on erittäin Jeesus-pitoista, mutta haitanneeko tuo. ;)

sunnuntai 8. maaliskuuta 2009

Fleksorit (Tahdonvoimaa)

Tämmöisiä lihaksia mulla EI ole koskaan aikaisemmin ollut! Kaulan koukistajat. Ois kuulemma pitänyt olla, koska nuo ovat tärkeät kaulaa/niskaa tukevat ja päätä
kannattavat lihakset. Wau!

Sitten kun jaksan kannatella nuppia noilla n. 2 minuuttia, olen kuulemma suht terve. Nyt mennään 45 sekunnissa ja on hinkattu noita kesä-maaliskuu. Mutta FT:n mukaan lihasten paraneminen nopeutuu loppua kohti! Hermosto onkin sit oma arvoituksensa. Tosin sekin on ollut PALJON parempi kohta 10 päivää. :) Jopa aamusin kun herää, jalat on lämpimät. Ei ole ollut vuoteen.
Nyt vaan tarttis sitä paljon puhuttua malttia ja sinnikkyyttä, vaikka tipun taatusti kuiluun vielä monta kertaa ennen seuraavaa fyssariaikaa.

Tänään oon yrittänyt ottaa rennosti. Aamupala ja safkakin tuli naistenpäivän kunniaksi suoraan sänkyyn. Rennosti ottaminen on yllättävän hankalaa, kun on parempi olo. Väkisin tulee mieleen, että hipsinpäs nyt ihan vähän tekeen ojentajia vessaan. Tai käynpäs tankkaamassa raejuustoa - puolen tunnin välein. Vai istuisko hetken koneella ja kirjoittai yhden jutun? Tai jospas tekis jalkoja pilatesnarulla. Kenties mobbais kitalakea Kaalimadolla? Vai pitäiskö vääntää haboja juomapullolla? Hmm, myös blogia vois kirjoittaa puhelimella. ;)

EI. Nyt ei saa huhkia liikaa.

Huomenna tulee frendi kylään, joten sit saa huhkia luvalla.

Ilman pilluu (Tahdonvoimaa)

Savolaiset sanovat, että ilman pilluu on lailla kielletty. Hyvä niin. Maailmassa on riittävästi jo saasteita. Minä sanon, että on lahja syntyä ilman kiveksiä. Oletteko ajatelleet, että jos meillä olisi nuo kaksi molukkaan, niin säästyisimme mm.

- kuukautisilta
- synnytykseltä
- hiivatulehduksilta
- immenkalvon lukkoilulta/jumitukselta
- mammografialta
- kylmiltä metallisilta gynokologivälineiltä sekä tietenkin
- liian suurelta palkalta
- johtajatason työtehtäviltä.

Mutta toisaalta jäisimme vaille:

- Libressen maatuskamummo- tai Burberry-kuvioista alushousutaidetta
- tunnetta oman lapsen saamisesta syliin nihkeänä ja verisenä pikkukäärönä
- komeiden apteekkaripoikien tapaamisesta Canestenia ostaessa (Vink, vink Treen Terveystalon alakerran apteekin Jussi, älä anna mitata verenpainetta;)
- persreiälle valoa -liikkeen helppoudesta, kun mikään ei paina pallia vasten (siis tuolia)
- suloisilta röntgenhoitajakundeilta mammografiahuoneessa (Koskiklinikka, kappas)

Sanoma lienee selvä,
hyvät naistenpäivät! :)

Sänkypähkinä (Tahdonvoimaa)

Tunnista kaikki TV:n sängyssä käyttämät treenivälineet sekä muut ihmetykset ja nimeä niiden käyttötarkoitus. Saat jokaisesta oikeasta tunnistuksesta sekä oikeaan osuneesta käyttötarkoituskuvailusta yhden pisteen.

Eniten pisteitä kerännyt ei saa palkinnoksi tällä kerralla yhtikäs mitään. Olen kitsaalla tuulella, kuten C7.

Onneksi olkoon tyhjäksi jo näin etukäteen! ;) Ja nyt me lähdemme LoisLanen kanssa rodeoon. Kuultiin, että Laukontorilla olisi tänään aito espanjalainen senjor ja härkä! Jihaa!

lauantai 7. maaliskuuta 2009

Tammela1961 (Tahdonvoimaa)


Hetken mielijohde toteuttaa kuvasarja:
Tammela1961.

Sairastelun aikana on kertynyt kännärillä, pokkarilla ja järkkärillä 2131 kuvaa. Kun olen kunnossa, toteutan niistä valokuvanäyttelyn, joka kertoo tarinani. Tässä esimakua.

Edit:
Sorry, en saakaan näyttää vatsalihaksia, puolikasta nänniä ja rintalihaksia täällä, joten nappasin yhden kuvan pois... ;)


Kaikki kuvat copyrighted by Tahdonvoimaa.

perjantai 6. maaliskuuta 2009

Päivän (perverssiltä vaikuttava, muttei ole sitä) kuvapähkinä (Tahdonvoimaa)

Koska niskani ei tykkää tärinästä, sain ohjeeksi siedättää sitä joka päivä kevyellä värinällä. Vaihtoehtoina oli resonaattoriputki tai sähköhammasharja. Kunnollista sähköhammasharjaa ei nyt ole varaa hankkia, ja paskaa en osta. Myös resonaattoriputki on kadoksissa.

Kysymys kuuluukin:
Millä tänään hankkimallaan välineellä Tahdonvoimaa mobilisoi kitalakeaan kuvassa? Tarkimman vastauksen antanut saa palkkioksi luvan hankkia itselleen moisen vempeleen, jollei jo omista sitä. ;)

Silkkiä ja lenkkareita - uusi TV-sarja ;) ;) (Tahdonvoimaa)


Halusin olla tänään nätti. Niinpä puin upean silkkiyöpaitani - koomista sinänsä - aamulla. Oikein on hienot pitsit sun muut kauluksessa, syvään uurettu kaula-aukko sekä silkkinauhaa ympäri ämpäri vaatetta. Meikkasin, laitoin tukan ja vedin Jean-Paulia tuoksuksi. Hitto, kun oli kaulatuki kaulassa ja tuoksu tietenkin pinttyi siihen...

Sitten vaikein osuus: sheivaus ja varpaankynsien leikkaus. Viime kerrasta oppineena nyt ei venytetty selkäydintä. Onhan se hankalaa mennä kyykkyyn tai kumaraan, ilman että ydin venyy, mutta ainakin sen venytyksen voi yrittää minimoida. Huh, onnistuin leikkausoperaatiossa ilman hönttiä oloa.

Sitten vähän aikaa lepiä ja välipalalle. Ehrmannia, meetwursti-leipää ja raejuustoa odottamassa. Mutta, mutta... Nyt tapahtuu paha etikettivirhe. Muuten niin suloisen viehättävään asustekokonaisuuteeni tulee särö. Suorastaan repeämä. Jos rehellisiä ollaan, niin kraatirin kokoinen aukko!

Nimittäin:
LENKKARIT.


Joudun laittamaan pehmeäpohjaiset sporttikengät jalkaan, että pystyn talsimaan keittiöön. Törkeää. Koko silkkiunelmani viehätysvoima katoaa sen sileän tien. Ei siis muuta kuin kauhtuneet ruutukotihousut takaisin jalkaan ja miehen liian iso t-paita päälle. Se siitä söpöydestä.

Äiti on opettanut, että rumat ne vaatteilla koreilee, ja että sisäinen kauneus tärkeämpää. Totta. Tallustelen tyytyväisenä lenkkareilla ensin välipalalle ja sen jälkeen vessaan hinkkaamaan ojentajia.

Mutta hei, ojentajia ei voi tehdä limenvihreällä kumpparilla ilman, että on limenvihreä-vaaleanpunainen pikeepaita sekä siihen sopivat vaaleanpunaiset Puman kollarit päällä. ;)

Vai vaiko?

torstai 5. maaliskuuta 2009

Icefoot (Tahdonvoimaa)

Mä oon koodaillut liikaa LoisLanen kanssa. Sain nääs järkyt alaraajaoireet. Vähän niinkuin lapsena tehtiin kiiltokuvavaihtarit: LL voitti kallonpohjajumin ja mä vaihtokauppana alaraajakihelmöinnin.

Kuin salama kirkkaalta taivaalta heitti spasmit molempiin jalkoihin, ja ne painaa tuhat kiloa. Kun koittaa tehdä lonkan kääntöä, kinnaa ihan pirusti. Ja perse on kipeä kuin vanhalla homolla konsanaan. No, vakuutan itselleni, että nyt se korjaa niitä vikoja, jotka on tullut ensimmäisenä. ;)

Hitto, fyssarikin on lomalla viikon, ettei voi kysellä. Mä olen tullut hänestä riippuvaiseksi. Varmaan sanois, että 'normaalia'. Siis mulle! Meille. Niin kauan, kun jalat kantaa, enkä halvaannu, pärjään.

Jossen ihan väärin muista, niin Mustiakin on viety aikoinaan sairaalaan monia kertoja ko. jutun takia. Tuolloin ei Musti tarkoituksella polvistunut Isä Lavinin eteen, vaan hältä lähti voimat jaloista ja tippui polvilleen kuin russakka. Toki lekurit oli heti sitä mieltä MS-tautihan se siellä tekee tuloaan. Kaikki tutkittiin moneen, moneen ja vielä useampaan kertaan. Ja tietänette lopputuloksen? Ei oireita selittäviä löydöksiä.

Nyt jos ois kortisonipiikki, iskisin sen kankkuun. No, kokeillaan ensin tätä 90 asteen kulmaa + pumppauksia. Meneekö oikein selkävaivaiset? Niska teki äsken positiivisen käänteen. Aukesi itsestään! Ihana lämmin olo valtasi pään. Oih. Mutta jaloissa on samanlainen fiilis, kun ostaessaan ensimmäisen kerran väärillä papereilla kossua ja Pinkcattiä 15-vuotiaana - jäissä.

Niillä papereilla kuljin muuten tyytyväisenä 22-vuotiaaksi, kunnes ikä riitti kaikkiin mestoihin. Enhän voinut vaihtaa omiini 18-vuotiaana, koska kaikki poket tiesi mun 'valenimen' ja henkilöllisyyden. Koomista! Sen siitä saa, kun on itse 16 ja poikaystävä täysi-ikäinen...

Virhearvio täälläkin (Tahdonvoimaa)

Kannattaako vessareissulta palatessaan ottaa mandariini käteen ja alkaa vaistomaisesti heitellä sitä ilmaan ja ottaa kiinni niin, että kaularanka seuraa perässä suht ripeesti ylös-alas?

Ei kannata.

No, hyvinhän se sujui, mutta nyt vilisee edelleen silmissä mandariini. Ja tuli entistä hönömpi olo. Hiukkasen häikkää hermotuksessa. ;)

Awful headache (Tahdonvoimaa)

Vitun siistiä, että päätä on alkanut juimia, kuin kunnon tension neck -aikoina vuonna nahkainen lannevaate, kivikirves, voice-massage ja fuksi-vuosi Sossissa. Semmoista kunnon jomotusta otsalle, päälaelle ja takaraivoon, kun yrittää muutaman askeleen ottaa. Ja pakkohan sitä on vähän 'stepata'. En nimittäin kiinnittäytynyt käsiraudoilla sänkyyn, kuten uhkailin eilen. Olisi kai pitänyt, koska äsken kävin hakemassa postit alhaalta ja piipahdin 15 sekunniksi ulos lumisateeseen muistelemassa niitä aikoja, kun Audia vielä putsattiin lumesta. ;) Eli toissapäivää...

Saatanan saatana, pakko mennä hakemaan toinen kuppi kahvia, vaikka sattuis kuinka paljon. Jalassa on muuten lähes 200 euron lenkkarit, mutta joka askel on niilläkin yhtä helvettiä. Ja noihin kenkiin (lue: tuon hintaisiin kenkiin) ei enää tukipohjallisia tule. ;) Etenkin jos arvaukseni LoisLanen pohjallisten maksimaalisista tukitoimenpiteistä osuu lähelle...

Jos olisin sikatilallinen, hyppäisin nyt teuraskuormaan tämän hedarin takia. Eiks se niin ole, että kapu uppoaa laivansa mukana ja isäntä seuraa sikojaan?

Korvauspähkinä. (LoisLane)

Tuli tosta TV:n tekstistä mieleen juttuja. KELA on ystävä. Hmmmm. Mietin, että vois ihan vittuillakseen hakee "kesätöihin" Kelaan :D ...tai ehkä ei.

No joo, tuli siis mieleeni lähinnä loppuvuoden tukipohjallissäätäminen. Jouduin selän ja nilkkojen perseilyn vuoksi teettämään ne 180€ maksavat tukipohjalliset. Onko kellään heittää arviota kuinka muhkean summan KELA tuosta korvasi? Entä vakuutus?

Paras arvaus voittaa nuuhkaisun sukkamehuttuvista tukipohjallisista!
(No aika freesit ne vielä on ;)

Tiedoksi vakuutusyhtiön korvattavuuksista (Tahdo nvoimaa)

Jos käyt lekurilla ja lekuri tekee sinulle myös B-lausunnon, niin pyydäppäs siihen laskuun sitten joku muu kuluerä/titteli, kuin pelkkä B-lausunto. Pohjola ainakaan ei korvaa pelkkiä lausuntoja, joten jäi sekin 150 euroa saamatta.

Laitan sinne vielä selvityksen (vaihteeksi!) siitä, että kyseessä oli normi lekurikäynti + LISÄKSI tehtiin se B-lausunto, ja käyntitiedoista kopion, niin saattaa mennä läpi. Huh, huh. Ja tarvivat Kelasta sitten myös sen alkuperäisen lausunnon, jotta korvaavat sen. Ja se pätee kaikessa, myös E-lausunnoissa.

Näin opimme taas lisää.

Ps. Vitun huono olo tänäänkin.

Virhearvio (LoisLane)

Heips.

Tänään tein ainoastaan kolme tuntia töitä, mikä mahdollisti loppupäivän laatuaikaa oman kullan kanssa. Ja vielä nyt illasta eräs ystävä poikkesi kylään ennen töihin menoaan. :) Takana siis mukava päivä, jollei kipuja lasketa... tuntuu vaan, että ne enimmäkseen lasketaan. :S

Selkä oli aamusta yllättävän hyvässä hapessa ja niinpä päätin sitten jättää tuen riskillä kotiin. Hyvä, tyttö... juurikin näin. Arvatkaapas vetikö selkä perseet päivän mittaan? Kyllä vaan... Mikä virhearvio? Missä? Koska mä opin?

Jotenkin sitä hyvinä päivinä tuudittautuu siihen parempaan oloon ja alkaa vanhasta muistista leikkiä 'tervettä'. Kuinka helvetin vaikeaa se on vaan nauttia siitä olosta, pitää silti tukea ja ottaa varman päälle, mahdollistaen eheämmän olon ehkäpä jatkossakin?? Voin kertoa. Tai kyllä te varmasti tiedätte muutenkin. VAIIIIIIKEAA.

Mulla pitäis vissiin olla joku huoltaja (anyone?!?) aina mukana varmistamassa, että en sitten ala kans superpalloileen. Sais kyllä teipata jesarilla mut vaan tähän tuoliin, niin ei tulis riehuttua ympäriinsä. Hmph.

Tänään myös oikea polvi on vittuillut jotenkin tavanomaista enemmän ja siitä johtuen kävely on ollut paikoin vajavaista. En tiedä millä sen pulttaisin tohon kunnolla, kun noi sen omat kiinnikkeet on niin paskat. Paskan möivät. Niin pidänkin tunkkini, prkl!!

Asiasta mersun takapenkille...ootteko te päivittäin pitkiä pätkiä sängyssä makoilevat ystäväiseni harkinneet Nintendo DS:n ostamista? Pikkunen käsikonsoli on maailman niska- ja selkävammaisten pelastus... Ainakin silloin jos on puolikskaan yhtä nörtti ku minä. :D Nojoo, mutta saahan siihen kaiken maailma Brain age -pelejä ja muita. Voi reenata ees aivoja, jos ei kroppa kestä. ;) Ja sitäpaitsi Nicole Kidman pelaa sitä brain agee siinä yhessä mainoksessa, eli luulis kiinnostavan... eh, whaaaat? Joo joo, meen nukkuun kans. Kohta.

TV, peruuntuuko allaskeikka nyt kokonaan tolla C7:n kilahtamisella? :/ Vai tsekataanko vielä huomenna nikamien happi ja tarkempi sijainti kartalla?

keskiviikko 4. maaliskuuta 2009

Sippas (Tahdonvoimaa)

Näin kauan kesti C7. Nyt tuli stoppi. Yhteys katkeaa totaalisesti tossa kohtaa. Mitähän siinä on tapahtunut? Ja taas perutaan kaverin tulo huomenna. Just tän takia en jaksa sopia mitään tai nähdä ketään, koska joudun perumaan ne viime hetkellä. Tai sit toinen vaihtoehto on, että näen jengiä väkisin huonossa kunnossa, ja se vasta johtaakin katastrofiin. Jos kuitenkin kunto on huomenna parempi ja se kamu tulee, niin heitän hänet sit samantien pihalle, jos mainitsee sanallakaan, että oonpas mä hoikka. ;) Niinkuin normaalisti...

Varsin invalidisoiva sairaus. Sosiaalisesti, psyykkisesti ja fyysisesti. En muuten todellakaan aio synnyttää tämmöisen hermoston omaavia lapsia, eli en siis tee lapsia. Jos mies niitä tahtoo, tehköön ne jonkun toisen kanssa. Sehän olisi silkkaa vittuilua lapsilleen, kun on kokenut sen, miltä tuntuu olla elossa oleva kuollut, jonka keskushermosto ei toimi. En toivoisi omaa kohtaloani, tai pientä osaakaan siitä, kenellekään.

Nyt mä meen nukkuun. En ees jaksa syödä, vaikka päivällinen oottais edelleen ja nälkäkin olisi. Miksi panostaa mihinkään, jos kerta sairas on kuitenkin 24/7, eikä siihen voi mitenkään vaikuttaa? Niinpä. Niin turhauttavaa, ettei haittaa vaikka välillä on syömättä monta päivääkin. Meikata (eli sutasen poskipunaa, taivutan ripset + heitän huulikiiltoa) jaksan joka aamu. ;)

Päivällinen (Tahdonvoimaa)

Eipä ollut aikaisemmin muuta safkaa, niin heitin huiviini puolikkaan pullapitkon. Terveellistä. No, nyt tuli sit ruokaakin, mutta ei ole nälkä enää.

Täytyis osata pitää lepopäivä, tai muuten räsähtää ja kunnolla. Oon mennyt vikan viikot aika helvetin paljon enemmän kuin aiemmin. Vaan kun en osaa levätä. En tahdo. Se ei sovi mulle. Pitäis olla aktiivinen! Siksi hiippailen lenkkareissa pitkin taloa ja funtsin, että miten mun hermosto ei muka kestä ylhäällä oloa vielä vuodenkaan jälkeen?

C7 on aivan tiltissä. Sattuu niin saatanasti alarankaan ja se on kivikova. Samanlainen mitä pää silloin aikoinaan. Ai, jai, jai. Selkä tippuu siististi. Ja kädet on ihan jäiset... Pahoja merkkejä, jotka poikii pahoja asioita, jossei nyt osaa lepää.

Onneksi olen saanut siskolta lahjaksi punaiset karvaiset käsirauhat, jotka roikkuu tuolla patterissa sängyn päässä. Taidan huomenna kiinnittäytyä niilä makuulteen sänkyyn, ja pistää avaimet miehen mukana duuniin. Tosin, sit täytyis kusta pulloon, mikä ei kuulosta kovinkaan houkuttavalta. Mutta toisaalta, jos vaihtoehtona on se, että kroppa kilahtaa kahdeksi viikoksi, niin pulloon pissailu on pikkujuttu. Niinhän ne purjelentäjätkin tekee. Kuka sitä nyt hyvillä nosteilla lähtis alas, jos sattuu vähän vessattaan? Vai oonko isä Lavin oikeassa? Sähän sen tiedät, kun oot moista lajia harrastanut.

Välillä aina mietin, että kyllä ihmisellä täytyy olla hyvä mielikuvitus (tai helvetin tylsää), että pystyy kirjoittaan parhaimmillaan viittä tekstiä päivässä blogiin. Ja joskus on ihan fiksujakin mietteitä mukana. ;) Harvoin. Mutta on kuitenkin...