tiistai 21. huhtikuuta 2009

Hyvät, pahat ja rumat olotilat (TV)

Tämä olo on niin perseestä. Oon melkein terve mutten ihan. Ei pitäis valittaa, koska tähän on tultu pikavauhtia - ja vauhti kuulemma kiihtyy loppua kohti. Oikeestaan viimeiset kaksi kuukautta kunto onkin harpponut jättiläisen askeleita eteenpäin, vaikka muutaman kerran kuopassakin on oltu. ;) Välillä en enää huomaa tasapaino-ongelmaa, mutta pienikin liikarasitus muistuttaa, että ranka on vielä epästabiili. Niin ärsyttävää. Mutta on tämä puoli voittoa, että alkaa olla terveitäkin hetkiä. Eipähän ole ollut vuoteen näin hyvässä kunnossa... Silti vielä pikkuisen uupuu. Ihan snadisti.

Vähän kuin ois 400 metrin matkalla vikassa kaarteessa ensimmäisenä. Vitunmoiset maitohapot jaloissa, tuntuu että piikkarit on tehty lyijystä, hiki kirvelee kasvoilla. Helvetillinen vastatuuli yltyy. Loppurutistus pitäisi jaksaa vielä jotenkin. Kaveri hengittää niskaan aivan sun takana. Sivusilmällä vilaisemalla näkyy jo sen kasvava varjo ja ilkikurinen virnistys. Pakko vaan laittaa tossua toiseen eteen, maali lähestyy joka askeleella. Mutta matka tuntuu vaan niin raskaalta...
Saas nähdä, käykö mulle niinkuin kaikkensa antaneelle 400 metrin juoksijoille: kun pääsen voittajana maaliin, kuukahdan tantereeseen ja viedään ambulanssille nesteytykseen. Loppuun asti taistelleena, väsyneenä mutta onnellisena.

No, sitä ei oikein uskalla iloita mistään, kun se saattaa heittää helvetisti takapakkia ilman syytä. Tai sitten hermosto kilahtaa, jos iloitsee liikaa. Aika hyvin se nyt on pysynyt halinnassa. Nyt kyllä on mennyt 2,5 viikkoa paremmin kuin ikinä. Oikeestaan vasta eilen tuli ekan kerran semmoinen totaalinen väsyminen korviin ja C7:aan. Ja heitti sitten tutun paineen nenään. Mutta onneksi sekin meni ohi levolla ja nyt on taas suht ok olo. Jokohan huomisen hoidon jälkeen saisin ensimmäisen terveen päivän, joita oli jo silloin marraskuussa ennen autotoilailua?

Huomenna saan ainakin uusia harjoituksia, jotka käy VIHDOIN C7:aan + niskarusettiin. Sit pitäis nenäpaineen pysyä poissa, kun niskan syviä pikkulihaksia päästään hinkkaan. Odotan.

Oujee!!!!!!!!!! :)

Ei kommentteja: