Paras oli tänään. Ostin tammikuun alesta housut. Ne ovat siitä asti odottaneet lyhentämistä. Tänään sitten vein ne Stokkalle. Kun kaupungissa pääsin bussista ulos, niin melu ja vilinä tuntui olevan liikaa. Sellainen keikkuva olo. Tuntui, ettei pysy oikein perässä mitä ympärillä tapahtuu. Sitten kauppaan sisälle. Siellä se hirveeksi muuttui, kun koko ajan oli sellainen olo, että ei tiedä kuinka kauan tässä selviää pystyasennossa. Kun ompelija katsoi lahkeen pituuksia, niin pidin seinästä kiinni ja keskityin siihen, että muistan hengittää. Olin aikonut käydä kahvilla, mutta jotenkin ei kiinnostanut. Piti kuitenkin vartti odottaa jossakin ja menin käytäväkahvilaan juomaan vettä. Siinäkin sellainen olo, ettei kestä liikettä, ääntä ja hajuja.
No, selvisin reissusta ja pääsin peiton alle kotiin. Nyt on vartin makuun jälkeen joku vilinä tuosta näkökentästäkin häipynyt. Mitäkähän tässä on edessä. Alkaako mulla nyt sitten tää huvipuisto-osuus? Palataan alkuoireisiin päin kenties.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti