Parhaimmillaan huijausyrityksiä on saapunut päivittäin jopa kymmeniä. Kaavakin on usein sama: Jossain kaukana ulkomailla odottaa suurinumeroinen rahasumma tai muu 'aarre', vaikkapa kultalasti. Sen laillinen haltija tai ainoa siitä tietävä henkilö ei voi lunastaa sitä kotimaassaan jostain syystä, esimerkiksi lakipykälien takia. Aarre on kuitenkin lunastettavissa tai rahat siirrettävissä ulkomaiselle pankkitilille. Ja siihen tarvitaan Sinun apuasi. Mikä parasta, rikastuisit itsekin ihan käden käänteessä miljoonilla. Sinun tarvitsee vain hieman auttaa ensin leimaveron ja muiden hallinnollisten kulujen kanssa. That's it.
Nämä Nigerialaiskirjeet, eli Nigerian petoslain 419 mukaan nimetyt huijauskirjeet, ovat niin tökeröitä, ettei niihin kukaan voi langeta. Mutta miksi ihmeessä niitä edelleen lähetellään ihmisille, jos ne kerta ovat jo tunnetuksi tullut ja totaalisen läpinäkyvä huijausmuoto?
Huijarit tietävät, että osa ihmisistä lankeaa 419-huijauksiin edelleen. Itse asiassa merkittävä osa.
Rikosten uhrien määrää on vaikea tietää, koska moni häpeää tulleens huijatuksi, eikä tee asiasta rikosilmoitusta.
Eikä rikosilmoituskaan automaattisesti takaa rangaistusta saatika korvauksia petetylle.
Esimerkiksi vuonna 2007 poliisi teki tutkimattajättämispäätöksen helsinkiläisprofessorin jätettyä rikosilmoituksen petoksesta. Syykin oli selkeä: aikuisen professorin elämänkokemuksella olisi pitänyt löytyä pisara maalaisjärkeä ja ymmärtää, että kyseessä oli petosyritys. Kieltämättä tarina kuulostaa aika absurdilta.
'Afrikkalaisvaltion syrjäytetyn presidentin poika' oli tarjonnut 27 miljoonan dollarin perintöään professorille, mikäli tämä auttaisi häntä maanpaossa. Noh, professori oli sydämellinen (tai hyväuskoinen idiootti) mies ja lähetti yhteensä 20 000 euroa 'presidentin pojalle'. Jopa saatuaan selville, ettei useissa keskusteluissa mainittua pankkia ollut olemassakaan, hän laittoi vielä lisää apuja ulkomaille. Että sillain.
Professori ei suinkaan ole ainoa lankaan haksahtanut suomalainen. Kuuluisimpien dorkien joukkoon kuuluu mm. Olavi J. Mattila, yhteensä neljä kertaa kauppa- ja teollisuus- ja ulkomaan ministerinä toiminut Valmentin entinen pääjohtaja.
Nigerialaisten tarjoukset houkutteli ex-ministeriä niin paljon, että likoon laitettiin omien rahojen loputtua myös lainarahat. Kerrottakoon, että kyseinen herra tuomittiin ehdolliseen vankeuteen Nigeria-bisneksen seurauksena petoksista 2004. Ei mennyt ihan nappiin kaupat siis.
Seuraavassa tekstissäni kerronkin Case Tuzman Societystä. Siinä on suosituksi harrastukseksi levinnyttä huijarien huijaamista, scambatingia, parhaimmillaan! Tempun takana on eräs helsinkiläinen mainostoimistotyöntekijä, joka huijasi huijaria niin tosissaan, ettei halua esiintyä casen yhteydessä omalla nimellään. Vaikka hänen tempustaan on jo yli viisi vuotta, mies saa edelleen tappouhkauksia Nigeriasta. Sen verran julmasti hän höynäytti 419-huijari Philip Doncania esiintymällä Jack Burtonina kansainvälisen Holy Tuzman Society -seurakunnan saarnaajana.
Kerron uskottomattomalta kuulostavan tarinan joku päivä loppuun! Jossei tarinasta olisi olemassa ihan todistusainoa, epäilisin itsekin, voiko joku todella hurahtaa huijarien huijaamiseen noin täysin. Nähtävästi. Laji on todella suosittu edelleen. Jos haluat tietää enemmän scambatingista, surffaa vaikkapa 419eater.com- sivustolle.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti